Maahanmuutto http://arialsio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/132322/all Sun, 29 Oct 2017 12:34:34 +0200 fi Tyttöjen/poikien koulutus kehitysapuna http://vallunovanto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245185-tyttojenpoikien-koulutus-kehitysapuna <p>&nbsp;</p><p>Jo pitkään on puhuttu siitä, että tyttöjen kouluttaminen kehitysavulla esim. Afrikan maissa on tärkeää.</p><p>Tyttöjen koulunkäynti loppuu usein 12 vuotiaana. Totta.&nbsp;</p><p>Missä ovat uutiset poikien koulutuksesta?</p><p>Siitä että monien kriisimaiden pojat ovat 8 vuotiaina pakotettuja ottamaan kalashnikovin käteensä ja taistelemaan samanikäisiä &quot; vihollisia&quot; vastaan.</p><p>Mediassa ja kehitysyhteistyössä ja politiikassa tyttöjen oikeudet koulutukseen myyvät ja tuottavat paremmin.</p><p>Monellako kummilapsen omaavalla on kummilapsena POIKALAPSI? Onko se edes mahdollista?</p><p>Avustusjärjestön tai kummivaroja vastaanottavien yksityisten &quot;avustusjärjestöjen&quot; , kirkon ...prioriteettina ovat tytöt.&nbsp; Suuri osa avustushenkilöstöstä on naisia. Meneekö tunteet ja myyvyys todellisuuden edelle?</p><p>Missä ovat RIIPPUMATTOMAT PUOLUEETTOMAT&nbsp; tutkimukset siitä, mitä oikeasti kannattaa tehdä ja mikä vaikutus on tyttöjen, poikien tai molempien kouluttamisella vastaanottajamaissa yhteiskunnalle, tytöille tai pojille?</p><p>Jos vaikkapa Egyptissä, joka taitaa olla koulutetuimpia arabimaita, yli 80% miehistä ja pojista sortavat ja pahoinpitelevät tyttöjä ja naisia ihan kulttuurisista syistä ja kannattavat pientä silpomista. Jopa ihan vaan huvikseen. Olisiko heitä tarvetta kouluttaa?&nbsp;</p><p>Kriisialueilla tämä on vieläkin yleisempää. Mitä tähän auttaa tyttöjen kouluttaminen? Ongelma on muualla.</p><p>Jos&nbsp; vanhempi klaanitaistelija haluaa 7 neitsykäistä, laittaa hän pojat tappamaan toisiaan, niin riittää paremmin.</p><p>Poikiakin pitää kouluttaa ja päästää kalashnikovin vallan alta.</p><p>Kouluttaa viljelemään, olemaan perheen pää, yrittäjyyteen...&nbsp; Nyt hankkivat hyväksyntää alle 10 vuotiaina sotilaina. Tämä sotapeli on realismia, ei nintendoa, jännitystä molemmissa.&nbsp;</p><p>Täällä ihmetellään, miksi poikalapset ovat niin paljon edustettuna turvapaikanhakijoissa, miksi eivät rakenna maataan ja puolusta kansaansa ja kotiaan.&nbsp; Niinpä. Miksi?</p><p>Asiat eivät ole aina yksinkertaisia ja tulos voi olla muuta, kuin meille on myyty mielikuvissa.&nbsp;</p><p>Osalla on oikeasti vaarana joutua tappajaksi tai tapetuksi ilman, että kysytään.&nbsp;</p><p>Ei ole näkemystä paremmasta kotona , ei työtä, tekemistä, koulutusta.&nbsp;</p><p>En tiedä kokototuutta, enkä tiedä mitä voidaan ja pitäisi tehdä.&nbsp;</p><p>No, aina voi ostaa jalkapalloja. Sitähän poikien tukeminen on ollut.&nbsp;</p><p>Jos joku tietää , laittakoon mielipiteensä esiin ja viitteitä tutkimuksiin, miksi teemme ja ajattelemme nyt niinkuin teemme.</p><p>Lahjarahamme vuodessa taitaa olla n.&nbsp; 500 000 000,- vuodessa.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Jo pitkään on puhuttu siitä, että tyttöjen kouluttaminen kehitysavulla esim. Afrikan maissa on tärkeää.

Tyttöjen koulunkäynti loppuu usein 12 vuotiaana. Totta. 

Missä ovat uutiset poikien koulutuksesta?

Siitä että monien kriisimaiden pojat ovat 8 vuotiaina pakotettuja ottamaan kalashnikovin käteensä ja taistelemaan samanikäisiä " vihollisia" vastaan.

Mediassa ja kehitysyhteistyössä ja politiikassa tyttöjen oikeudet koulutukseen myyvät ja tuottavat paremmin.

Monellako kummilapsen omaavalla on kummilapsena POIKALAPSI? Onko se edes mahdollista?

Avustusjärjestön tai kummivaroja vastaanottavien yksityisten "avustusjärjestöjen" , kirkon ...prioriteettina ovat tytöt.  Suuri osa avustushenkilöstöstä on naisia. Meneekö tunteet ja myyvyys todellisuuden edelle?

Missä ovat RIIPPUMATTOMAT PUOLUEETTOMAT  tutkimukset siitä, mitä oikeasti kannattaa tehdä ja mikä vaikutus on tyttöjen, poikien tai molempien kouluttamisella vastaanottajamaissa yhteiskunnalle, tytöille tai pojille?

Jos vaikkapa Egyptissä, joka taitaa olla koulutetuimpia arabimaita, yli 80% miehistä ja pojista sortavat ja pahoinpitelevät tyttöjä ja naisia ihan kulttuurisista syistä ja kannattavat pientä silpomista. Jopa ihan vaan huvikseen. Olisiko heitä tarvetta kouluttaa? 

Kriisialueilla tämä on vieläkin yleisempää. Mitä tähän auttaa tyttöjen kouluttaminen? Ongelma on muualla.

Jos  vanhempi klaanitaistelija haluaa 7 neitsykäistä, laittaa hän pojat tappamaan toisiaan, niin riittää paremmin.

Poikiakin pitää kouluttaa ja päästää kalashnikovin vallan alta.

Kouluttaa viljelemään, olemaan perheen pää, yrittäjyyteen...  Nyt hankkivat hyväksyntää alle 10 vuotiaina sotilaina. Tämä sotapeli on realismia, ei nintendoa, jännitystä molemmissa. 

Täällä ihmetellään, miksi poikalapset ovat niin paljon edustettuna turvapaikanhakijoissa, miksi eivät rakenna maataan ja puolusta kansaansa ja kotiaan.  Niinpä. Miksi?

Asiat eivät ole aina yksinkertaisia ja tulos voi olla muuta, kuin meille on myyty mielikuvissa. 

Osalla on oikeasti vaarana joutua tappajaksi tai tapetuksi ilman, että kysytään. 

Ei ole näkemystä paremmasta kotona , ei työtä, tekemistä, koulutusta. 

En tiedä kokototuutta, enkä tiedä mitä voidaan ja pitäisi tehdä. 

No, aina voi ostaa jalkapalloja. Sitähän poikien tukeminen on ollut. 

Jos joku tietää , laittakoon mielipiteensä esiin ja viitteitä tutkimuksiin, miksi teemme ja ajattelemme nyt niinkuin teemme.

Lahjarahamme vuodessa taitaa olla n.  500 000 000,- vuodessa.

 

]]>
8 http://vallunovanto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245185-tyttojenpoikien-koulutus-kehitysapuna#comments Koulutus Maahanmuutto Tasa-arvo Tutkittu totuus Sun, 29 Oct 2017 10:34:34 +0000 Vallu Novanto http://vallunovanto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245185-tyttojenpoikien-koulutus-kehitysapuna
Työperäisen maahanmuuton saatavuusharkinnasta http://valtteriaaltonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245027-tyoperaisen-maahanmuuton-saatavuusharkinnasta <p>Eduskunnassa käytiin eilen illalla lähetekeskustelu työperäisen maahanmuuton saatavuusharkinnan poistamista koskevasta lakialoitteesta. Keskustelu ja sitä edeltänyt debatti julkisuudessa on ollut paikoin juuri niin tunnevetoista kuin sanojen maa ja muutto kohdatessa voi odottaa. Tällöin vähemmälle huomiolle on jäänyt, mistä asiassa varsinaisesti on kysymys.</p><p><br />Työperäisen maahanmuuton saatavuusharkinta tarkoittaa sitä, että kun ulkomaalainen hakee Suomesta oleskelulupaa työn perusteella, on tietyllä aloilla oleskeluluvan edellytyksenä, että kyseiseen työpaikkaan ei ole kohtuudella saatavissa suomalaista (teoriassa ETA-alueen) työvoimaa. Pyritään siis ensisijaisesti työllistämään oman maan asukkaita (pitäen sisällään niin &quot;kantasuomalaiset&quot; kuin jo maassa olevat maahanmuuttajatkin) ja ohjaamaan työperäistä maahanmuuttoa sellaisille aloille, joilla ei ole jo ylitarjontaa työvoimasta.<br /><br />Saatavuusharkintajärjestelmästä liikkuu kovasti paikkansapitämättömiä käsityksiä. Ensinnäkin Suomessa saatavuusharkintajärjestelmä ei koske kuin selkeää vähemmistöä töistä. Ei asiantuntijatöitä, esimiestöitä tai esim. it-alaa. Käytännössä saatavuusharkinta koskee osaa suorittavan työn aloista. Vuonna 2007 <a href="https://www.finlex.fi/fi/esitykset/he/2009/20090269">työhallinto arvioi</a>, että saatavuusharkinnan piiriin kuului n. 25 -30 % ulkomaalaisten Suomessa tekemässä työstä. Valtakunnallisesti saatavuusharkinnan piiriin kuuluvista aloistakin monet on kuitenkin alueellisesti vapautettu saatavuusharkinnasta. Esim. Uudellamaalla saatavuusharkinta ei koske siivoustyötä, rakennustyötä tai ravintolahenkilökuntaa.<br /><br />Saatavuusharkinta ei siis estä saamasta työvoimaa. Työpaikka laitetaan yleensä TE-keskuksen kautta 10 päiväksi avoimeen hakuun ja jos vastaavaa työvoimaa ei löydy, niin ulkomaalaisen saa palkata. Ja tuo 10 päivää ei myöskään kovin ratkaisevasti pidennä kuukausia kestävää lupaprosessia (joka kyllä sinänsä on kiistatta liian hidas).<br /><br />Korostettakoon vielä, että kyse on siis työperäisestä maahanmuutosta ei humanitäärisestä. Nämä ovat kaksi täysin eri ilmiötä, vaikka julkisessa keskustelussa joskus tuntuvatkin menevän sekaisin. Humanitäärisessä maahanmuutossa on kyse auttamisesta. Työperäisessä maahanmuutossa taas on kyse taloudesta ja sen on tarkoitus hyödyttää Suomea. Se ei siis ole minkäänasteista hyväntekeväisyyttä (eikä työperäisen maahanmuuton järjestelmää olisi sellaiseen järkevää käyttää).<br /><br /><strong>Miten muualla?</strong><br /><br />Suomen työperäinen maahanmuuttojärjestelmä on kansainvälisessä vertailussa varsin liberaali ja saatavuusharkinta koskee vain rajattuja tehtäviä. Työperäisen maahanmuuton tarveharkinta on käytössä kaikissa länsimaissa, lukuun ottamatta Ruotsia. Ruotsi poisti tarveharkinnan kokonaan 2008.<br /><br />Ruotsissa kokemukset tarveharkinnan poiston vaikutuksista ovat ristiriitaisia. Työmarkkinapuolella työnantajaliitot pitävät muutosta onnistuneena ja työntekijöitä edustavat järjestöt taas<a href="http://www.lo.se/start/lo_fakta/fusk_och_utnyttjande_om_avregleringen_av_arbetskraftsinvandringen"><u> virheenä</u></a>. Ennen tarveharkinnan poistoa Ruotsissa oli yllättävänkin tiukka työperäisen maahanmuuton linja. Toisin kuin Suomessa myös asiantuntijat, johtotehtävät ym. kuuluivat saatavuusharkinnan piiriin ja Ruotsissa siis vaikeutettiin kaikkein arvokkaimman työvoiman maahanmuuttoa. Tähän tiukkaan lähtötilanteeseen verrattuna Ruotsin nykytilan voi ehkä sanoa <a href="http://www.keepeek.com/Digital-Asset-Management/oecd/social-issues-migration-health/recruiting-immigrant-workers-sweden-2011_9789264167216-en#.WeWo07puK70"><u>kokonaisuutena olevan plussan puolella</u></a>.<br /><br />Samalla kuitenkin tarveharkinnan poistaminen Ruotsissa johti myös lisääntyneisiin väärinkäytöksiin, ja&nbsp; harmaan talouden kasvuun. Kovinkaan radikaalia vaikutusta työperäisen maahanmuuton määrään taas ei muutoksella ollut ja erityisesti osaavan työvoiman maahanmuuton houkuttelu ei ole onnistunut toivotusti. Ruotsiin tulee edelleen vähemmän työperäisiä maahanmuuttajia kuin Suomeen. Riippumattoman 13 tutkijan ryhmän työlupajärjestelmästä <a href="https://www.google.fi/url?sa=t&amp;rct=j&amp;q=&amp;esrc=s&amp;source=web&amp;cd=1&amp;cad=rja&amp;uact=8&amp;ved=0ahUKEwjL5MbviffWAhUDL1AKHXqdB-QQFgguMAA&amp;url=http%3A%2F%2Fwww.delmi.se%2Fupl%2Ffiles%2F123142.pdf&amp;usg=AOvVaw3qZAOztRgUyxBjbOtIjW6s"><u>julkaiseman artikkelikokoelman</u></a> mukaan suuri osa myönnetyistä työluvista kohdistuu matalapalkkaisille työvoiman ylitarjonta-aloille. Tutkijat määrittelevät Ruotsin työlupajärjestelmän muodostuneen tosiasiassa tarjontavetoiseksi (maahanmuuton rakenteen määrittelee se, ketkä eniten Ruotsiin haluavat) tavoitellun kysyntävetoisen (maahanmuuton rakenteen määrittelisi se, keitä Ruotsin elinkeinoelämä eniten tarvitsee) järjestelmän sijasta.<br /><br /><br /><strong>Miksi saatavuusharkinta halutaan poistaa Suomessa?</strong><br /><br />Suomessa saatavuusharkinnan poistamista koskeva lakialoite on saanut allekirjoittajia poliittisen kentän eri puolilta. Taustalla on selkeästi erilaisia tavoitteita ja odotuksia muutoksen vaikutuksista. Muutama teema julkislausutuista perusteluista kuitenkin voidaan ainakin poimia.<br /><br />Poliittisessa oikeistossa nykymuotoinen saatavuusharkinta halutaan poistaa, koska sen poistamisen nähdään kasvattavan työn tarjontaa suorittavissa töissä ja täten laskevan näissä palkkoja. Tässä ajattelussa matalammat palkat innostavat työnantajia rekrytoimaan ja kasvaneet tuloerot motivoivat niitä paremmista palkoista nauttivia.<br /><br />Osa allekirjoittajista taas näkee saatavuusharkinnan poistamisen esim. <a href="https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005397535.html"><u>helpottavan kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden asemaa</u></a> ja tarjoavan heille paremman mahdollisuuden saada oleskelulupa työn perusteella.&nbsp;<br /><br />Muitakin perusteluita voidaan esittää ja on sanottava, että saatavuusharkinta on kaikkea muuta kuin yksiselitteinen juttu.</p><p>Nykyjärjestelmä on tiettävästi yksittäisissä tapauksissa johtanut aika kohtuuttoman tuntuisiin lopputuloksiin. Ja on totta, että työvoiman määrän lisääntyminen tuppaa lisäämään taloudellista toimeliaisuutta ja kansantalous ainakin jollain aikavälillä sopeutuu työvoiman kasvaneeseen kokoon.<br /><br />Sitten kuitenkin ne mekanismit joiden kautta tuon sopeutumisen pitäisi tapahtua ovat reaalimaailmassa yleensä vaikuttaneet paljon hitaammin ja heikommin kuin mitä yksinkertaiset teoreettiset mallit saattavat ennustaa. Suomalaisessa hyvinvointivaltiomallissa palkat joustavat alaspäin heikosti. Ja hystereesi (työttömän työmarkkinavalmiuksien heikkeneminen työttömyyden pidentyessä) tarkoittaa sitä, että työttömiä ei oikeasti voi laittaa hyllylle odottamaan. Työttömyysputken pidentyessä yhä suurempi osa työttömistä syrjäytyy pysyvästi työmarkkinoilta. Kun huomioidaan kuinka tolkuttoman kalliiksi esim. nuorena syrjäytynyt ihminen tulee yhteiskunnalle, tulisi työttömyyden vähentämisen olla talouspolitiikassa korkea prioriteetti. Se taas on pohjimmiltaan tavoitteena vastakkainen saatavuusharkinnan poistamiselle.<br /><br />Ja henkilökohtaisesti voin sanoa, että valmiiksi matalimpien palkkojen painaminen palkkakilpailulla alemmaksi ja tarkoituksellinen pyrkimys kahden kerroksen työmarkkinoiden luomiseen ei ole se keino, jolla haluaisin talouskasvua haettavan.<br /><br />Mitä taas tulee nykysääntelyn yksittäisiin ongelmakohtiin, niin niihin &nbsp;voidaan myös puuttua muutenkin kuin purkamalla koko järjestelmä.<br /><br /><strong>Voittajan strategia maahanmuutossa?</strong><br /><br />Uskon vahvasti, että Suomi hyötyy merkittävästi hyvin toteutetusta työperäisestä maahanmuutosta ja tällaista maahanmuuttoa olisi aihetta pyrkiä lisäämään. Työperäinen maahanmuutto on kuitenkin taitolaji. Taloustieteen professorit <a href="https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/professori-kanniainen-hyvinvointiyhteiskunta-ja-vapaa-maahanmuutto-ovat-kestamaton-yhdistelma/">Vesa Kanniainen </a>ja <a href="http://www.suomenperusta.fi/wp-content/uploads/2017/06/Maahanmuutto-talouden-ongelma-vai-ongelmien-ratkaisu-pdf.pdf">Matti Viren</a> ovat äskettäin kumpikin tahoillaan huomauttaneet että, toisin kuin julkisesta keskustelusta voisi päätellä, kaikki työperäinenkään maahanmuutto ei ole automaattisesti Suomelle kannattavaa. Maahanmuuttajan pitää päästä ihan kohtuulliseen tulotasoon ennen kuin hän julkisen talouden kannalta kokonaisuutena &rdquo;tuottaa enemmän kuin kuluttaa&rdquo;. Halpatyövoiman tuominen ei siis ole korkean sosiaaliturvan maassa voittava strategia.<br /><br />Siksi voin tunnustaa, etten ole kovin innoissani saatavuusharkinnan poistamisesta. Valtio menettäisi kontrollin ja keinot ohjailla työperäistä maahanmuuttoa talouden tarpeiden mukaan. Kuten ruotsalaiset tutkijat asian näkevät, ulkomaisesta työvoimasta muodostuu sen myötä musta hevonen, jonka sijoittumista ei voida ohjailla, mikä taas vaikeuttaa suunnitelmallisen työvoima- ja koulutuspolitiikan toteuttamista. Ja vaikka Ruotsin esimerkin perusteella muutoksen tosiasialliset vaikutukset eivät välttämättä olisi kovinkaan dramaattisia, niin minusta se edustaa ylipäänsä väärää ajattelutapaa työperäisessä maahanmuutossa.<br /><br />Jos katsoo maailmalta esimerkkejä, niin onnistuneeseen ja kansantalouden kehitystä tukevaan työperäisen maahanmuuttopolitiikan piirteitä näyttäisivät ovat suunnitelmallisuus ja kontrolli. Ehkä paras esimerkki tästä on Kanada, joka hyötyy valtavasti maahanmuutosta vetäen koulutettua ja motivoitunutta huippuosajaa joka puolelta maailmaa.</p><p>Juuri vertailu Kanadan ja Ruotsin kesken on minusta mielenkiintoinen. Kumpikin on laajamittaisen maahanmuuton maa. Mutta muuten linjat ovat aika kaukana toisistaan. Kanadan maahanmuuttopolitiikkaa leimaa suunnitelmallisuus ja kontrolli (myös humanitäärisessä maahanmuutossa - Kanada ottaa myös merkittävästi pakolaisia). Hiukan yksinkertaistaen Kanadaan tulevat ne, jotka Kanada haluaa. Ruotsi taas edustaa juuri peilikuvaa. Mitään suurempaa suunnitelmaa kontrollista puhumattakaan on ainakin ulkopuolelta vaikea hahmottaa ja niinpä Ruotsiin tulevat ne, jotka Ruotsiin haluavat tulla. Toinen näistä maista nousee yleensä esiin, kun haetaan esimerkkiä onnistuneesta työperäisestä maahanmuuttopolitiikasta. Toiseen taas pääsee Turusta laivalla.</p><p>Itse uskon, että Ruotsin mallin sijaan meidän pitäisi pyrkiä maahanmuuttoajattelussa enemmän Kanadan suuntaan. Halpatyövoiman sijaan huomio pitäisi kiinnittää korkean osaamistason työvoimaan, jota maailmalla on liikkeellä sekä niihin aloihin joilla erityisesti tarvitaan työvoimaa. Tarvitaan selkeä ajatus siitä, minkälaisia tekijöitä Suomi tarvitsee. Ja sitten pitää alkaa aktiivisesti rakentamaan ohjelmaa, jolla sitä työvoimaa saadaan Suomeen houkuteltua.</p><p><br /><a href="http://www.valtteriaaltonen.fi">www.valtteriaaltonen.fi</a><br />&nbsp;</p> Eduskunnassa käytiin eilen illalla lähetekeskustelu työperäisen maahanmuuton saatavuusharkinnan poistamista koskevasta lakialoitteesta. Keskustelu ja sitä edeltänyt debatti julkisuudessa on ollut paikoin juuri niin tunnevetoista kuin sanojen maa ja muutto kohdatessa voi odottaa. Tällöin vähemmälle huomiolle on jäänyt, mistä asiassa varsinaisesti on kysymys.


Työperäisen maahanmuuton saatavuusharkinta tarkoittaa sitä, että kun ulkomaalainen hakee Suomesta oleskelulupaa työn perusteella, on tietyllä aloilla oleskeluluvan edellytyksenä, että kyseiseen työpaikkaan ei ole kohtuudella saatavissa suomalaista (teoriassa ETA-alueen) työvoimaa. Pyritään siis ensisijaisesti työllistämään oman maan asukkaita (pitäen sisällään niin "kantasuomalaiset" kuin jo maassa olevat maahanmuuttajatkin) ja ohjaamaan työperäistä maahanmuuttoa sellaisille aloille, joilla ei ole jo ylitarjontaa työvoimasta.

Saatavuusharkintajärjestelmästä liikkuu kovasti paikkansapitämättömiä käsityksiä. Ensinnäkin Suomessa saatavuusharkintajärjestelmä ei koske kuin selkeää vähemmistöä töistä. Ei asiantuntijatöitä, esimiestöitä tai esim. it-alaa. Käytännössä saatavuusharkinta koskee osaa suorittavan työn aloista. Vuonna 2007 työhallinto arvioi, että saatavuusharkinnan piiriin kuului n. 25 -30 % ulkomaalaisten Suomessa tekemässä työstä. Valtakunnallisesti saatavuusharkinnan piiriin kuuluvista aloistakin monet on kuitenkin alueellisesti vapautettu saatavuusharkinnasta. Esim. Uudellamaalla saatavuusharkinta ei koske siivoustyötä, rakennustyötä tai ravintolahenkilökuntaa.

Saatavuusharkinta ei siis estä saamasta työvoimaa. Työpaikka laitetaan yleensä TE-keskuksen kautta 10 päiväksi avoimeen hakuun ja jos vastaavaa työvoimaa ei löydy, niin ulkomaalaisen saa palkata. Ja tuo 10 päivää ei myöskään kovin ratkaisevasti pidennä kuukausia kestävää lupaprosessia (joka kyllä sinänsä on kiistatta liian hidas).

Korostettakoon vielä, että kyse on siis työperäisestä maahanmuutosta ei humanitäärisestä. Nämä ovat kaksi täysin eri ilmiötä, vaikka julkisessa keskustelussa joskus tuntuvatkin menevän sekaisin. Humanitäärisessä maahanmuutossa on kyse auttamisesta. Työperäisessä maahanmuutossa taas on kyse taloudesta ja sen on tarkoitus hyödyttää Suomea. Se ei siis ole minkäänasteista hyväntekeväisyyttä (eikä työperäisen maahanmuuton järjestelmää olisi sellaiseen järkevää käyttää).

Miten muualla?

Suomen työperäinen maahanmuuttojärjestelmä on kansainvälisessä vertailussa varsin liberaali ja saatavuusharkinta koskee vain rajattuja tehtäviä. Työperäisen maahanmuuton tarveharkinta on käytössä kaikissa länsimaissa, lukuun ottamatta Ruotsia. Ruotsi poisti tarveharkinnan kokonaan 2008.

Ruotsissa kokemukset tarveharkinnan poiston vaikutuksista ovat ristiriitaisia. Työmarkkinapuolella työnantajaliitot pitävät muutosta onnistuneena ja työntekijöitä edustavat järjestöt taas virheenä. Ennen tarveharkinnan poistoa Ruotsissa oli yllättävänkin tiukka työperäisen maahanmuuton linja. Toisin kuin Suomessa myös asiantuntijat, johtotehtävät ym. kuuluivat saatavuusharkinnan piiriin ja Ruotsissa siis vaikeutettiin kaikkein arvokkaimman työvoiman maahanmuuttoa. Tähän tiukkaan lähtötilanteeseen verrattuna Ruotsin nykytilan voi ehkä sanoa kokonaisuutena olevan plussan puolella.

Samalla kuitenkin tarveharkinnan poistaminen Ruotsissa johti myös lisääntyneisiin väärinkäytöksiin, ja  harmaan talouden kasvuun. Kovinkaan radikaalia vaikutusta työperäisen maahanmuuton määrään taas ei muutoksella ollut ja erityisesti osaavan työvoiman maahanmuuton houkuttelu ei ole onnistunut toivotusti. Ruotsiin tulee edelleen vähemmän työperäisiä maahanmuuttajia kuin Suomeen. Riippumattoman 13 tutkijan ryhmän työlupajärjestelmästä julkaiseman artikkelikokoelman mukaan suuri osa myönnetyistä työluvista kohdistuu matalapalkkaisille työvoiman ylitarjonta-aloille. Tutkijat määrittelevät Ruotsin työlupajärjestelmän muodostuneen tosiasiassa tarjontavetoiseksi (maahanmuuton rakenteen määrittelee se, ketkä eniten Ruotsiin haluavat) tavoitellun kysyntävetoisen (maahanmuuton rakenteen määrittelisi se, keitä Ruotsin elinkeinoelämä eniten tarvitsee) järjestelmän sijasta.


Miksi saatavuusharkinta halutaan poistaa Suomessa?

Suomessa saatavuusharkinnan poistamista koskeva lakialoite on saanut allekirjoittajia poliittisen kentän eri puolilta. Taustalla on selkeästi erilaisia tavoitteita ja odotuksia muutoksen vaikutuksista. Muutama teema julkislausutuista perusteluista kuitenkin voidaan ainakin poimia.

Poliittisessa oikeistossa nykymuotoinen saatavuusharkinta halutaan poistaa, koska sen poistamisen nähdään kasvattavan työn tarjontaa suorittavissa töissä ja täten laskevan näissä palkkoja. Tässä ajattelussa matalammat palkat innostavat työnantajia rekrytoimaan ja kasvaneet tuloerot motivoivat niitä paremmista palkoista nauttivia.

Osa allekirjoittajista taas näkee saatavuusharkinnan poistamisen esim. helpottavan kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden asemaa ja tarjoavan heille paremman mahdollisuuden saada oleskelulupa työn perusteella. 

Muitakin perusteluita voidaan esittää ja on sanottava, että saatavuusharkinta on kaikkea muuta kuin yksiselitteinen juttu.

Nykyjärjestelmä on tiettävästi yksittäisissä tapauksissa johtanut aika kohtuuttoman tuntuisiin lopputuloksiin. Ja on totta, että työvoiman määrän lisääntyminen tuppaa lisäämään taloudellista toimeliaisuutta ja kansantalous ainakin jollain aikavälillä sopeutuu työvoiman kasvaneeseen kokoon.

Sitten kuitenkin ne mekanismit joiden kautta tuon sopeutumisen pitäisi tapahtua ovat reaalimaailmassa yleensä vaikuttaneet paljon hitaammin ja heikommin kuin mitä yksinkertaiset teoreettiset mallit saattavat ennustaa. Suomalaisessa hyvinvointivaltiomallissa palkat joustavat alaspäin heikosti. Ja hystereesi (työttömän työmarkkinavalmiuksien heikkeneminen työttömyyden pidentyessä) tarkoittaa sitä, että työttömiä ei oikeasti voi laittaa hyllylle odottamaan. Työttömyysputken pidentyessä yhä suurempi osa työttömistä syrjäytyy pysyvästi työmarkkinoilta. Kun huomioidaan kuinka tolkuttoman kalliiksi esim. nuorena syrjäytynyt ihminen tulee yhteiskunnalle, tulisi työttömyyden vähentämisen olla talouspolitiikassa korkea prioriteetti. Se taas on pohjimmiltaan tavoitteena vastakkainen saatavuusharkinnan poistamiselle.

Ja henkilökohtaisesti voin sanoa, että valmiiksi matalimpien palkkojen painaminen palkkakilpailulla alemmaksi ja tarkoituksellinen pyrkimys kahden kerroksen työmarkkinoiden luomiseen ei ole se keino, jolla haluaisin talouskasvua haettavan.

Mitä taas tulee nykysääntelyn yksittäisiin ongelmakohtiin, niin niihin  voidaan myös puuttua muutenkin kuin purkamalla koko järjestelmä.

Voittajan strategia maahanmuutossa?

Uskon vahvasti, että Suomi hyötyy merkittävästi hyvin toteutetusta työperäisestä maahanmuutosta ja tällaista maahanmuuttoa olisi aihetta pyrkiä lisäämään. Työperäinen maahanmuutto on kuitenkin taitolaji. Taloustieteen professorit Vesa Kanniainen ja Matti Viren ovat äskettäin kumpikin tahoillaan huomauttaneet että, toisin kuin julkisesta keskustelusta voisi päätellä, kaikki työperäinenkään maahanmuutto ei ole automaattisesti Suomelle kannattavaa. Maahanmuuttajan pitää päästä ihan kohtuulliseen tulotasoon ennen kuin hän julkisen talouden kannalta kokonaisuutena ”tuottaa enemmän kuin kuluttaa”. Halpatyövoiman tuominen ei siis ole korkean sosiaaliturvan maassa voittava strategia.

Siksi voin tunnustaa, etten ole kovin innoissani saatavuusharkinnan poistamisesta. Valtio menettäisi kontrollin ja keinot ohjailla työperäistä maahanmuuttoa talouden tarpeiden mukaan. Kuten ruotsalaiset tutkijat asian näkevät, ulkomaisesta työvoimasta muodostuu sen myötä musta hevonen, jonka sijoittumista ei voida ohjailla, mikä taas vaikeuttaa suunnitelmallisen työvoima- ja koulutuspolitiikan toteuttamista. Ja vaikka Ruotsin esimerkin perusteella muutoksen tosiasialliset vaikutukset eivät välttämättä olisi kovinkaan dramaattisia, niin minusta se edustaa ylipäänsä väärää ajattelutapaa työperäisessä maahanmuutossa.

Jos katsoo maailmalta esimerkkejä, niin onnistuneeseen ja kansantalouden kehitystä tukevaan työperäisen maahanmuuttopolitiikan piirteitä näyttäisivät ovat suunnitelmallisuus ja kontrolli. Ehkä paras esimerkki tästä on Kanada, joka hyötyy valtavasti maahanmuutosta vetäen koulutettua ja motivoitunutta huippuosajaa joka puolelta maailmaa.

Juuri vertailu Kanadan ja Ruotsin kesken on minusta mielenkiintoinen. Kumpikin on laajamittaisen maahanmuuton maa. Mutta muuten linjat ovat aika kaukana toisistaan. Kanadan maahanmuuttopolitiikkaa leimaa suunnitelmallisuus ja kontrolli (myös humanitäärisessä maahanmuutossa - Kanada ottaa myös merkittävästi pakolaisia). Hiukan yksinkertaistaen Kanadaan tulevat ne, jotka Kanada haluaa. Ruotsi taas edustaa juuri peilikuvaa. Mitään suurempaa suunnitelmaa kontrollista puhumattakaan on ainakin ulkopuolelta vaikea hahmottaa ja niinpä Ruotsiin tulevat ne, jotka Ruotsiin haluavat tulla. Toinen näistä maista nousee yleensä esiin, kun haetaan esimerkkiä onnistuneesta työperäisestä maahanmuuttopolitiikasta. Toiseen taas pääsee Turusta laivalla.

Itse uskon, että Ruotsin mallin sijaan meidän pitäisi pyrkiä maahanmuuttoajattelussa enemmän Kanadan suuntaan. Halpatyövoiman sijaan huomio pitäisi kiinnittää korkean osaamistason työvoimaan, jota maailmalla on liikkeellä sekä niihin aloihin joilla erityisesti tarvitaan työvoimaa. Tarvitaan selkeä ajatus siitä, minkälaisia tekijöitä Suomi tarvitsee. Ja sitten pitää alkaa aktiivisesti rakentamaan ohjelmaa, jolla sitä työvoimaa saadaan Suomeen houkuteltua.


www.valtteriaaltonen.fi
 

]]>
27 http://valtteriaaltonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245027-tyoperaisen-maahanmuuton-saatavuusharkinnasta#comments Kotimaa Maahanmuutto Saatavuusharkinta Suomen talouspolitiikka Thu, 26 Oct 2017 05:36:31 +0000 Valtteri Aaltonen http://valtteriaaltonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245027-tyoperaisen-maahanmuuton-saatavuusharkinnasta
Tarveharkinnan poisto tuhoaa suomalaisten työpaikat http://aleksiniskanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244985-tarveharkinnan-poisto-tuhoaa-suomalaisten-tyopaikat <p>Eduskunnan täysistunnon lähetekeskustelussa on tänään käsittelyssä työvoiman tarveharkinnan poistava lakialoite (Lakialoite laiksi ulkomaalaislain 73 &sect;:n 1 momentin 1 ja 2 kohdan kumoamisesta (<a href="https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Lakialoite/Sivut/LA_41+2017.aspx"><u>https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Lakialoite/Sivut/LA_41+2017.aspx</u></a> ). Tarveharkinnan poisto tarkoittaa sitä, että Suomeen luodaan pysyvät halpatyövoimamarkkinat. Koska tämän lakialoitteen on allekirjoittanut yli sata kansanedustajaa, se menee hyvin todennäköisesti läpi eduskunnassa.&nbsp;Kun Suomeen tuleva halpatyöntekijä ottaa työn vastaan, vasemmistopuolueet näkevät tämän mahdollisuutena parantaa maailmaa. Oikeistopuolueet iloitsevat halvasta työvoimasta. Perussuomalaiset eivät iloitse tarveharkinnan poistosta. Kyseessä on vuosituhannen häikäilemättömin lakialoite, jolla suomalaiset työntekijät syrjäytetään pysyvään työttömyyteen ja taloudelliseen kurjuuteen omassa maassaan. Tämä tulee koskemaan nopeassa ajassa kymmeniä tuhansia työntekijöitä. Suomessa ei ole työvoimapulaa kuin muutamissa avaintehtävissä. Heidän palkkaamisensa EU ja ETA alueiden ulkopuolelta ei ole nytkään ongelma, kuten Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho on facebook-sivullaan muistuttanut: &rdquo; Saatavuusharkinnan poistamista perustellaan usein sillä, että &rdquo;Suomi tarvitsee osaajia&rdquo;. Tässä yhteydessä on syytä huomata, että esimerkiksi erityisasiantuntijat, tutkijat ja yritysten yli- tai keskijohdossa toimivat henkilöt on jo nyt vapautettu saatavuusharkinnasta&rdquo;.</p><p>Nämä nykyisin tarveharkinnan ulkopuolella olevat henkilöt eivät aiheuta samanlaisia kustannuksia veronmaksajille, kuin tilanteessa, jossa koko työvoima on vapautettu tarveharkinnasta. Monella suomalaisella alalla yleistyy lisäksi englannin kieli työpaikan pääkielenä, mikä vähentää entisestään ulkomaalaisten työntekijöiden motivaatiota opiskella Suomea. Jos englannin kieltä työpaikan pääkielenä laajennetaan uusille toimialoille, tämä luo jalustan tarveharkinnan poistamisella ja halpatyövoima voi näin vyöryä ovista ja ikkunoista tänne meidän koti-Suomeen. Samaan aikaan&nbsp;julkisuudessa käydään keskustelua, jossa suomalaisten sosiaaliturvaa vaaditaan osallistavammaksi ja suomalaisia työttömiä syyllistetään milloin mistäkin. Keskustelu suomalaisten sosiaaliturvan osallistamisesta on erittäin kyseenalaista tilanteessa, jossa vaikuttaa vahvasti siltä, että suomalaisia ei enää &quot;liian kalliina&quot; työntekijöinä ylipäätään enää haluta töihin.&nbsp;Jos tarveharkinta poistetaan, tämä avaa pysyvän kanavan laittomalle siirtolaisuudelle tulla Suomeen. Silloin suomalaisia ei enää &rdquo;liian kalliina&rdquo; tarvita, ja meidät syrjäytetään omassa kotimaassamme.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Eduskunnan täysistunnon lähetekeskustelussa on tänään käsittelyssä työvoiman tarveharkinnan poistava lakialoite (Lakialoite laiksi ulkomaalaislain 73 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdan kumoamisesta (https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Lakialoite/Sivut/LA_41+2017.aspx ). Tarveharkinnan poisto tarkoittaa sitä, että Suomeen luodaan pysyvät halpatyövoimamarkkinat. Koska tämän lakialoitteen on allekirjoittanut yli sata kansanedustajaa, se menee hyvin todennäköisesti läpi eduskunnassa. Kun Suomeen tuleva halpatyöntekijä ottaa työn vastaan, vasemmistopuolueet näkevät tämän mahdollisuutena parantaa maailmaa. Oikeistopuolueet iloitsevat halvasta työvoimasta. Perussuomalaiset eivät iloitse tarveharkinnan poistosta. Kyseessä on vuosituhannen häikäilemättömin lakialoite, jolla suomalaiset työntekijät syrjäytetään pysyvään työttömyyteen ja taloudelliseen kurjuuteen omassa maassaan. Tämä tulee koskemaan nopeassa ajassa kymmeniä tuhansia työntekijöitä. Suomessa ei ole työvoimapulaa kuin muutamissa avaintehtävissä. Heidän palkkaamisensa EU ja ETA alueiden ulkopuolelta ei ole nytkään ongelma, kuten Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho on facebook-sivullaan muistuttanut: ” Saatavuusharkinnan poistamista perustellaan usein sillä, että ”Suomi tarvitsee osaajia”. Tässä yhteydessä on syytä huomata, että esimerkiksi erityisasiantuntijat, tutkijat ja yritysten yli- tai keskijohdossa toimivat henkilöt on jo nyt vapautettu saatavuusharkinnasta”.

Nämä nykyisin tarveharkinnan ulkopuolella olevat henkilöt eivät aiheuta samanlaisia kustannuksia veronmaksajille, kuin tilanteessa, jossa koko työvoima on vapautettu tarveharkinnasta. Monella suomalaisella alalla yleistyy lisäksi englannin kieli työpaikan pääkielenä, mikä vähentää entisestään ulkomaalaisten työntekijöiden motivaatiota opiskella Suomea. Jos englannin kieltä työpaikan pääkielenä laajennetaan uusille toimialoille, tämä luo jalustan tarveharkinnan poistamisella ja halpatyövoima voi näin vyöryä ovista ja ikkunoista tänne meidän koti-Suomeen. Samaan aikaan julkisuudessa käydään keskustelua, jossa suomalaisten sosiaaliturvaa vaaditaan osallistavammaksi ja suomalaisia työttömiä syyllistetään milloin mistäkin. Keskustelu suomalaisten sosiaaliturvan osallistamisesta on erittäin kyseenalaista tilanteessa, jossa vaikuttaa vahvasti siltä, että suomalaisia ei enää "liian kalliina" työntekijöinä ylipäätään enää haluta töihin. Jos tarveharkinta poistetaan, tämä avaa pysyvän kanavan laittomalle siirtolaisuudelle tulla Suomeen. Silloin suomalaisia ei enää ”liian kalliina” tarvita, ja meidät syrjäytetään omassa kotimaassamme.

]]>
6 http://aleksiniskanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244985-tarveharkinnan-poisto-tuhoaa-suomalaisten-tyopaikat#comments Maahanmuutto Politiikka Tarveharkinta Työelämä Työpaikat Wed, 25 Oct 2017 08:14:28 +0000 Aleksi Niskanen http://aleksiniskanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244985-tarveharkinnan-poisto-tuhoaa-suomalaisten-tyopaikat
Onko maahanmuutto uhka liberaalille yhteiskunnalle? http://eerohaapalehto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244926-onko-maahanmuutto-uhka-liberaalille-yhteiskunnalle <p>Facebookista on Liberaalimafia-niminen ryhmä, jonne linkitettiin viime yönä Image-lehden <a href="http://www.image.fi/image-lehti/nuoret-radikaalit">juttu</a> vuodelta 2012. Jutussa kerrottiin aika osuvasti siitä millainen sekalainen sirkus tuo liberaalimafiaksi itseään kutsuva ryhmä oikein on. Tai oikeammin: mitä ryhmä oli vuonna 2012. Tänä vuonna liberaalimafiassa käytävä keskustelu näyttää nimittäin täysin erilaiselta kuin mitä se oli 5 vuotta sitten. Image-lehden jutussa ei mainita maahanmuuttoa sanallakaan. Eikä ihme, koska siitä ei silloin keskusteltu. Yksittäisiä hassuttelijoita lukuunottamatta kukaan kyseisessä ryhmässä ei väittänyt että maahanmuutto on uhka liberalismille. Nykyisin kyseisessä ryhmässä käytävässä keskustelussa tällaisia kommentteja tulee päivittäin, ja vastaava ajattelu heijastuu karkeasti arvioituna 80% annetuista kommenteista.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Liberaalimafiassa näkyvä ilmiö on rantautunut meille sieltä mistä kaikki muukin, eli yhdysvalloista. Siellä lukuisat aiemmin yksilöiden vapautta ja oikeuksia ajavat liikkeet ovat evolvoituneet voimakkaan maahanmuuttovastaisiksi. Rajat halutaan sulkea ja länsimaista sosialismia suojella. Olen seurannut keskustelua kummaksuen. Fiksuina pitämäni ihmiset tekevät mitä kummallisimpia argumentaatiakikkailuja esittääkseen &quot;rationaalisia argumentteja&quot; mitä ilmeisimpänä motiivina päästä eroon erilaisistä ihmisistä täällä.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Mutta pohditaan tuota otsikon ajatusta. Onko maahanmuutto uhka liberaalille yhteiskunnalle?</p><p>&nbsp;</p><p>Länsimaihin muuttaa tällä hetkellä paljon ihmisiä jotka eivät ole kasvaneet samanlaiseen arvomaailmaan kuin me. Mutta ovatko ne uhka liberalismille? Ja isoin kysymys itselleni: ollaanko länsimaissa kantaväestön toimesta jotenkin historiallisesti täysin sisäistetty &quot;liberaalit arvot&quot;? </p><p>Yksilönvapaus ja markkinatalouden ymmärrys on kyllä viimeaikoina merkittävästi lisääntynyt. Vaan silti itse koen kasvaneeni melkoisen sosialistiseen yhteiskuntaan. Äidinmaidossa olen omaksunut aateperinnön, jossa hyvinvointivaltio on pyhä, valtiota tarvitaan ja välittäminen on ulkoistettu julkiseksi tehtäväksi. Toki kapinoin sisäisesti tätä vastaan, mutta kyllä tämä syvälle on pureutunut.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Liberalismia, jossa valtioiden rajat poistetaan (tai pidetään auki) kritisoidaan tyypillisesti &quot;kuka maksaa laskun?&quot; -tyyppisellä retoriikalla.&nbsp;Liberaalista näkökulmasta minun ei ymmärtääkseni pitäisi pakotettuna maksaa sen enempää Suomessa syntyneiden ihmisten laskuja? Eikö liberaaliratkaisu olisi ajaa julkista sektoria alas, eikä laittaa rajoja kiinni sen suojelemiseksi? Jotenkin tuo nykyisten &quot;liberaalien/libertaarien&quot; liikkeiden piirissä tapahtuva argumentointi avoimien rajojen aiheuttamista kustannuksista kuulostaa enemmänkin Neuvostoliitolta.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Erityisesti muslimimaista tuleva maahanmuutto koetaan usein uhkana liberaaleille arvoille. On erittäin totta, että näissä kulttuureissa on paljon sellaisia piirteitä jotka eivät sovi liberaaliin arvomaailmaan.&nbsp; Ja kieltämättä,&nbsp;tuntuu aikas mahdottomalta tehtävältä lähteä valistamaan ihmisiä islamista liberalismin tielle. Vaan lopulta kun pohtii, niin paljon myös liberalismille elintärkeitä elementtejä löytyy islamin perusarvoista. Esimerkiksi se että jokainen on moraalisesti velvoitettu vapaaehtoisesti auttamaan kaikkia hädässä olevia sekä lahjoittamaan varojaan toisten auttamiseen. Länsimaisten sosialismien sijaan muslimimaissa toisten auttaminen perustuu vapaaehtoisuuteen.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p>Jos puhutaan siitä mikä on suurin uhka liberalismille, niin näen tämän nykyisen maahanmuuttajavastaisuuden (huom: eri asia kuin maahanmuuttovastaisuus) sellaisena. Suvaitsevaisuus ja välittäminen kun ovat toimivan liberaalin yhteiskunnan peruspilari. Jos ihmiset eivät hyväksy kaikkia kanssakulkijoita sellaisina kuin he ovat ja lisäksi vapaaehtoisesti auta heikompiosaisia, niin aidosti yksilöiden vapauteen pohjautuva yhteiskunta ei koskaan toimi.&nbsp;Ainoa tie liberalismiin on usko, valistaminen ja välittäminen.&nbsp;&nbsp;If you give up a little liberty to gain a little security will deserve neither and lose both.- Benjamin Franklin&nbsp;&nbsp;&nbsp;<div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Facebookista on Liberaalimafia-niminen ryhmä, jonne linkitettiin viime yönä Image-lehden juttu vuodelta 2012. Jutussa kerrottiin aika osuvasti siitä millainen sekalainen sirkus tuo liberaalimafiaksi itseään kutsuva ryhmä oikein on. Tai oikeammin: mitä ryhmä oli vuonna 2012. Tänä vuonna liberaalimafiassa käytävä keskustelu näyttää nimittäin täysin erilaiselta kuin mitä se oli 5 vuotta sitten. Image-lehden jutussa ei mainita maahanmuuttoa sanallakaan. Eikä ihme, koska siitä ei silloin keskusteltu. Yksittäisiä hassuttelijoita lukuunottamatta kukaan kyseisessä ryhmässä ei väittänyt että maahanmuutto on uhka liberalismille. Nykyisin kyseisessä ryhmässä käytävässä keskustelussa tällaisia kommentteja tulee päivittäin, ja vastaava ajattelu heijastuu karkeasti arvioituna 80% annetuista kommenteista. 

 

Liberaalimafiassa näkyvä ilmiö on rantautunut meille sieltä mistä kaikki muukin, eli yhdysvalloista. Siellä lukuisat aiemmin yksilöiden vapautta ja oikeuksia ajavat liikkeet ovat evolvoituneet voimakkaan maahanmuuttovastaisiksi. Rajat halutaan sulkea ja länsimaista sosialismia suojella. Olen seurannut keskustelua kummaksuen. Fiksuina pitämäni ihmiset tekevät mitä kummallisimpia argumentaatiakikkailuja esittääkseen "rationaalisia argumentteja" mitä ilmeisimpänä motiivina päästä eroon erilaisistä ihmisistä täällä. 

 

Mutta pohditaan tuota otsikon ajatusta. Onko maahanmuutto uhka liberaalille yhteiskunnalle?

 

Länsimaihin muuttaa tällä hetkellä paljon ihmisiä jotka eivät ole kasvaneet samanlaiseen arvomaailmaan kuin me. Mutta ovatko ne uhka liberalismille? Ja isoin kysymys itselleni: ollaanko länsimaissa kantaväestön toimesta jotenkin historiallisesti täysin sisäistetty "liberaalit arvot"?

Yksilönvapaus ja markkinatalouden ymmärrys on kyllä viimeaikoina merkittävästi lisääntynyt. Vaan silti itse koen kasvaneeni melkoisen sosialistiseen yhteiskuntaan. Äidinmaidossa olen omaksunut aateperinnön, jossa hyvinvointivaltio on pyhä, valtiota tarvitaan ja välittäminen on ulkoistettu julkiseksi tehtäväksi. Toki kapinoin sisäisesti tätä vastaan, mutta kyllä tämä syvälle on pureutunut. 

 

Liberalismia, jossa valtioiden rajat poistetaan (tai pidetään auki) kritisoidaan tyypillisesti "kuka maksaa laskun?" -tyyppisellä retoriikalla. Liberaalista näkökulmasta minun ei ymmärtääkseni pitäisi pakotettuna maksaa sen enempää Suomessa syntyneiden ihmisten laskuja? Eikö liberaaliratkaisu olisi ajaa julkista sektoria alas, eikä laittaa rajoja kiinni sen suojelemiseksi? Jotenkin tuo nykyisten "liberaalien/libertaarien" liikkeiden piirissä tapahtuva argumentointi avoimien rajojen aiheuttamista kustannuksista kuulostaa enemmänkin Neuvostoliitolta. 

 

Erityisesti muslimimaista tuleva maahanmuutto koetaan usein uhkana liberaaleille arvoille. On erittäin totta, että näissä kulttuureissa on paljon sellaisia piirteitä jotka eivät sovi liberaaliin arvomaailmaan.  Ja kieltämättä, tuntuu aikas mahdottomalta tehtävältä lähteä valistamaan ihmisiä islamista liberalismin tielle. Vaan lopulta kun pohtii, niin paljon myös liberalismille elintärkeitä elementtejä löytyy islamin perusarvoista. Esimerkiksi se että jokainen on moraalisesti velvoitettu vapaaehtoisesti auttamaan kaikkia hädässä olevia sekä lahjoittamaan varojaan toisten auttamiseen. Länsimaisten sosialismien sijaan muslimimaissa toisten auttaminen perustuu vapaaehtoisuuteen. 

 

Jos puhutaan siitä mikä on suurin uhka liberalismille, niin näen tämän nykyisen maahanmuuttajavastaisuuden (huom: eri asia kuin maahanmuuttovastaisuus) sellaisena. Suvaitsevaisuus ja välittäminen kun ovat toimivan liberaalin yhteiskunnan peruspilari. Jos ihmiset eivät hyväksy kaikkia kanssakulkijoita sellaisina kuin he ovat ja lisäksi vapaaehtoisesti auta heikompiosaisia, niin aidosti yksilöiden vapauteen pohjautuva yhteiskunta ei koskaan toimi. Ainoa tie liberalismiin on usko, valistaminen ja välittäminen. 
 
If you give up a little liberty to gain a little security will deserve neither and lose both.
- Benjamin Franklin 
 
 
]]>
6 http://eerohaapalehto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244926-onko-maahanmuutto-uhka-liberaalille-yhteiskunnalle#comments Liberalismi Libertarismi Maahanmuutto Tue, 24 Oct 2017 06:42:06 +0000 Eero Haapalehto http://eerohaapalehto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244926-onko-maahanmuutto-uhka-liberaalille-yhteiskunnalle
Joulukulkueiden karu kohtalo http://pahis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244898-joulukulkueiden-karu-kohtalo <p>Suomalaisille alkaa vähitellen valjeta, mitä viime vuosien holtiton maahanmuutto todellisuudessa tarkoittaa.</p><p><a href="http://www.aamuposti.fi/artikkeli/571619-joulukulkueet-vaarassa-uudet-turvamaarayset-liikaa-jarjestajille-hyvinkaalla">Aamuposti uutisoi joulukulkueiden olevan vaarassa.</a> Koska kulkueet ovat helppo kohde autoileville terroristeille, niitä ei saa enää järjestää ilman mittavia turvajärjestelyitä. Siihen ei kaikilla ole varaa, joten kulkueita joudutaan typistämään tai perumaan kokonaan.</p><p>Samaa asiaa ilmentävät myös muihin yleisötapahtumiin ilmestyneet betoniesteet ja rekat, joilla alue joudutaan rajaamaan.</p><p>Maahanmuuttokriittiset ovat varoitelleet jo pitkään siitä, kuinka Suomen turvallisuustilanne tulee heikentymään jos holtitonta maahanmuuttajien vastaanottamista jatketaan. Jälleen kerran todellisuus osoittaa heidän olleen oikeassa.</p><p>Mutta suvaitsevaiset eivät tietenkään halua kantaa minkäänlaista vastuuta asiasta. Anteeksipyyntöäkään tuskin on tulossa, vaikka syytä olisi. Tästä varoitelleita ihmisiä on säälimättömästi ja järjestelmällisesti demonisoitu syyttäen heitä ksenofobeiksi, rasisteiksi ja natseiksi.</p><p><strong>Suomalaisten vain oletetaan alistuvan kohtaloonsa ja opettelevan elämään yhteiskunnassa, jossa jopa joulukulkueisiin osallistuvat lapset ovat hengenvaarassa.</strong></p><p>Sen sijaan, että ongelman juurisyyhyn paneuduttaisiin, pyritään vain vähentämään iskujen määrää tai vaikutusta hankaloittamalla niitä.</p><p>Se ei kuitenkaan ratkaise mitään, sillä terroristit ovat osoittaneet olevansa valmiita käyttämään mitä tahansa taktiikkaa, joka vain toimii. Tavallisten aseiden ja räjähteiden lisäksi käytetään autoja ja lentokoneita. Mikä tahansa kelpaa, kunhan sillä saadaan vääräuskoisia hengiltä. Kun yksi keino neutraloidaan, käytetään vähän mielikuvitusta ja keksitään toinen.</p><p>Minua ainakin tällainen tilanne suoraan sanottuna vituttaa. En halua elää yhteiskunnassa, jossa terrori-iskujen uhka on realistinen. Enkä halua elää yhteiskunnassa, jossa poliitikot eivät kanna millään tavoin vastuuta terrori-iskujen uhkaa lisänneestä politiikastaan. Niillä selkärangattomilla lurjuksilla ei ole edes pokkaa myöntää tehneensä jotain väärää.</p><p>Satavuotiaan Suomen tulevaisuus ei näytä kovin iloiselta.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomalaisille alkaa vähitellen valjeta, mitä viime vuosien holtiton maahanmuutto todellisuudessa tarkoittaa.

Aamuposti uutisoi joulukulkueiden olevan vaarassa. Koska kulkueet ovat helppo kohde autoileville terroristeille, niitä ei saa enää järjestää ilman mittavia turvajärjestelyitä. Siihen ei kaikilla ole varaa, joten kulkueita joudutaan typistämään tai perumaan kokonaan.

Samaa asiaa ilmentävät myös muihin yleisötapahtumiin ilmestyneet betoniesteet ja rekat, joilla alue joudutaan rajaamaan.

Maahanmuuttokriittiset ovat varoitelleet jo pitkään siitä, kuinka Suomen turvallisuustilanne tulee heikentymään jos holtitonta maahanmuuttajien vastaanottamista jatketaan. Jälleen kerran todellisuus osoittaa heidän olleen oikeassa.

Mutta suvaitsevaiset eivät tietenkään halua kantaa minkäänlaista vastuuta asiasta. Anteeksipyyntöäkään tuskin on tulossa, vaikka syytä olisi. Tästä varoitelleita ihmisiä on säälimättömästi ja järjestelmällisesti demonisoitu syyttäen heitä ksenofobeiksi, rasisteiksi ja natseiksi.

Suomalaisten vain oletetaan alistuvan kohtaloonsa ja opettelevan elämään yhteiskunnassa, jossa jopa joulukulkueisiin osallistuvat lapset ovat hengenvaarassa.

Sen sijaan, että ongelman juurisyyhyn paneuduttaisiin, pyritään vain vähentämään iskujen määrää tai vaikutusta hankaloittamalla niitä.

Se ei kuitenkaan ratkaise mitään, sillä terroristit ovat osoittaneet olevansa valmiita käyttämään mitä tahansa taktiikkaa, joka vain toimii. Tavallisten aseiden ja räjähteiden lisäksi käytetään autoja ja lentokoneita. Mikä tahansa kelpaa, kunhan sillä saadaan vääräuskoisia hengiltä. Kun yksi keino neutraloidaan, käytetään vähän mielikuvitusta ja keksitään toinen.

Minua ainakin tällainen tilanne suoraan sanottuna vituttaa. En halua elää yhteiskunnassa, jossa terrori-iskujen uhka on realistinen. Enkä halua elää yhteiskunnassa, jossa poliitikot eivät kanna millään tavoin vastuuta terrori-iskujen uhkaa lisänneestä politiikastaan. Niillä selkärangattomilla lurjuksilla ei ole edes pokkaa myöntää tehneensä jotain väärää.

Satavuotiaan Suomen tulevaisuus ei näytä kovin iloiselta.

]]>
21 http://pahis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244898-joulukulkueiden-karu-kohtalo#comments Maahanmuutto Terrorismi Mon, 23 Oct 2017 14:58:56 +0000 Samuli Pahalahti http://pahis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244898-joulukulkueiden-karu-kohtalo
Turvapaikanhakijat = "aito" ongelma? http://juhanivehmaskangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244782-turvapaikanhakijat-aito-ongelma <p>Sampo Terho esitti tänään AamuTV:ssä ratkaisun ongelmaan. Hän totesi, että laittomasta maahanmuutosta saadaan laillista muuttamalla lakia. Säädetään vaan kaikki maahanmuutto lailliseksi. Ei hän sitä niin tarkoittanut. Hän vaan vastasi toimittajan kysymykseen.</p><p>Entä sitten työttömyys. Yritykset saava halpaa työvoimaa, halpatyövoimaa, maahanmuuttajista, jotka usein ovat syntyneet &quot;1.1.&quot; kuten SoTe keskusteluissa on tullut selväksi. Ei siinä mitään, kukin olkoon syntynyt koska tykkää. Sen sijaan ongelmaksi on tullut palkanmaksu: miten maksaa palkkaa henkilölle &quot;jota ei ole&quot;? Henkilölle joka ei siis voi saada pankkitiliä.</p><p>Onhan toki tuokin jo ratkaistu. Olematon henkilö ei voi saada pankkitiliä. Sen sijaan ministeriö tukee systeemiä jolla palkka voidaan maksaa kortille - samanlainen on vangeilla käytössä. Hyvä, vaan entä verot?</p><p>Hyvä siis, että Suomi tuollakin tavalla tukee &quot;alipalkattujen&quot; pakolaisten työllistämistä. Ehkä jonkun suomalaisen pitäisi ne työt tehdä ellei olisi noita maahanmuuttajia. Voisiko suomalainen saada samanlaisen kortin tyyliin: en tiedä kuka olen, maksa palkka tälle kortille? Tottakai se onnistuu - häh?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Sampo Terho esitti tänään AamuTV:ssä ratkaisun ongelmaan. Hän totesi, että laittomasta maahanmuutosta saadaan laillista muuttamalla lakia. Säädetään vaan kaikki maahanmuutto lailliseksi. Ei hän sitä niin tarkoittanut. Hän vaan vastasi toimittajan kysymykseen.

Entä sitten työttömyys. Yritykset saava halpaa työvoimaa, halpatyövoimaa, maahanmuuttajista, jotka usein ovat syntyneet "1.1." kuten SoTe keskusteluissa on tullut selväksi. Ei siinä mitään, kukin olkoon syntynyt koska tykkää. Sen sijaan ongelmaksi on tullut palkanmaksu: miten maksaa palkkaa henkilölle "jota ei ole"? Henkilölle joka ei siis voi saada pankkitiliä.

Onhan toki tuokin jo ratkaistu. Olematon henkilö ei voi saada pankkitiliä. Sen sijaan ministeriö tukee systeemiä jolla palkka voidaan maksaa kortille - samanlainen on vangeilla käytössä. Hyvä, vaan entä verot?

Hyvä siis, että Suomi tuollakin tavalla tukee "alipalkattujen" pakolaisten työllistämistä. Ehkä jonkun suomalaisen pitäisi ne työt tehdä ellei olisi noita maahanmuuttajia. Voisiko suomalainen saada samanlaisen kortin tyyliin: en tiedä kuka olen, maksa palkka tälle kortille? Tottakai se onnistuu - häh?

]]>
0 http://juhanivehmaskangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244782-turvapaikanhakijat-aito-ongelma#comments Laiton maahanmuutto Maahanmuutto Pakolainen Pakolaisuus Turvapaikka Sat, 21 Oct 2017 07:43:59 +0000 Juhani Vehmaskangas http://juhanivehmaskangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244782-turvapaikanhakijat-aito-ongelma
Onneksi joku kirjoittaa maahanmuutosta älykkäästi perustellen. http://jpiri.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244619-onneksi-joku-kirjoittaa-maahanmuutosta-alykkaasti-perustellen <p>Hämmästyn aina positiiviseti kun eksyn lukemaan maahanmuutosta älykkäästi ja perustellusti kirjoitettua tekstiä. Suvaitsevaiston öyhötys ampuu aina niin lujaa ohi ja yli, että niitä tekstejä on todella vaikea olla lukematta ilman useampia syviä hukauksia tai pään pudisteluita. Propseja ei saa myös se toinenkaan ääripään öyhötys, mutta olen kyllä havainnut että siellä sentään jotakin ihan varteenotettavia pointtejakin monesti tulee muun tekstin lomassa.<br /><br />Tämä lukemani teksti oli kirjoitettu perusteluineen erittäin hyvin joten minun on oikeastaan vaikea siitä muuta sanoa kuin olen hämmästynyt ja oloni on hieman positiivinen, koska mitä useampi päättäjä tämän lukisi ajatuksella, paneutuisi siihen ja toteuttaisi tekstissä mainittuja asioita, olisi mailma taas parempi ja järkevämpi paikka.<br /><br />Otappa hyvä asento ja paneudu tekstiin ajatuksella.<br /><br /><a href="https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/professori-kanniainen-hyvinvointiyhteiskunta-ja-vapaa-maahanmuutto-ovat-kestamaton-yhdistelma/" title="https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/professori-kanniainen-hyvinvointiyhteiskunta-ja-vapaa-maahanmuutto-ovat-kestamaton-yhdistelma/">https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/professori-kanniainen-hyvinvoin...</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Hämmästyn aina positiiviseti kun eksyn lukemaan maahanmuutosta älykkäästi ja perustellusti kirjoitettua tekstiä. Suvaitsevaiston öyhötys ampuu aina niin lujaa ohi ja yli, että niitä tekstejä on todella vaikea olla lukematta ilman useampia syviä hukauksia tai pään pudisteluita. Propseja ei saa myös se toinenkaan ääripään öyhötys, mutta olen kyllä havainnut että siellä sentään jotakin ihan varteenotettavia pointtejakin monesti tulee muun tekstin lomassa.

Tämä lukemani teksti oli kirjoitettu perusteluineen erittäin hyvin joten minun on oikeastaan vaikea siitä muuta sanoa kuin olen hämmästynyt ja oloni on hieman positiivinen, koska mitä useampi päättäjä tämän lukisi ajatuksella, paneutuisi siihen ja toteuttaisi tekstissä mainittuja asioita, olisi mailma taas parempi ja järkevämpi paikka.

Otappa hyvä asento ja paneudu tekstiin ajatuksella.

https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/professori-kanniainen-hyvinvointiyhteiskunta-ja-vapaa-maahanmuutto-ovat-kestamaton-yhdistelma/

]]>
47 http://jpiri.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244619-onneksi-joku-kirjoittaa-maahanmuutosta-alykkaasti-perustellen#comments Haittamaahanmuutto Maahanmuuton kustannukset Maahanmuutto Ratkaisumalli Tue, 17 Oct 2017 21:17:35 +0000 Juhani Piri http://jpiri.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244619-onneksi-joku-kirjoittaa-maahanmuutosta-alykkaasti-perustellen
Minä myös olen saaliseläin – vapaata riistaa http://marjattalaiho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244594-mina-myos-olen-saaliselain-vapaata-riistaa <p>#Metoo</p><p>Viisivuotiaina karkasimme luvalliselta muutaman korttelin alueelta, jolla ei tarvinnut ylittää muuta tietä kuin asuintalojen pihoihin menevä. Menimme ison kadun reunaan, katsoimme tarkkaan molempiin suuntiin, epäröimme ja katsoimme uudestaan. Sitten ryntäsimme tytöissä toiselle puolelle. Seisoimme vähän aikaa siellä suojatien reunassa, kunnes taas autottomalla hetkellä palasimme takaisin &rdquo;turva-alueelle&rdquo;.</p><p>Vuonna 1958 autoliikenne ei ollut kovin vilkasta Järvenpään kauppalan keskustassa, ja oli vielä vuosikausia sen ensimmäisen pääkadun asfaltointiin. Tulimme kotipihaan jatkamaan leikkejä. Myöhemmin kotona isä ja äiti pitivät minulle ankaran puhuttelun. Naapurin setä oli käynyt kertomassa nähneensä kaksi talon pikkutyttöä kadun väärällä puolella. Mekin olimme nähneet hänet, mutta koska hän meni menojaan tien toista laitaa meistä piittaamatta, luulimme, ettei hän ollut huomannut meitä. Jo silloin aloin ihmetellä, miksei se aikuinen setä tullut torumaan meitä lapsia ja huolehtinut, että pääsisimme turvallisesti takaisin kotinurkille. Kanteli vain vanhemmille. En tullut tietämään, saiko toinen tyttö samanmoiset moitteet.</p><p>Kurittomia pikkuneitejä ei kukaan ahdistellut &ndash; ennen vanhempien aiheellista nuhtelua. Varmaan jo tuolloin olin oppinut tietämään, että kun tultiin asemanmäkeä alas junamatkalta, tien poskessa lorvaili juoppojengi, joka saattoi huudella rumia ohikulkijoille. Kerran pahalta haiseva setä astui meitä kohti ja tahtoi silittää tukkaani. Vanhempani astuivat väliin ja tempaisivat minut suojaansa, niin että miehen sormenpäät ehtivät vain hipaista hiuksiani. Inhon väristyksen muisto elää silti vahvana mielessäni. Samaa tehtiin omalle tyttärelleni &ndash; ja hänen lapsilleen. Suomalaisen viinaveljeskunnan katkeamaton perinne? Kun sain kulkea yksin junalla, osasin aina ottaa spurtin kännikalojen ohi ja säästyin käsiksi käymiseltä. Huutelut olivat mitä moninaisimpia.</p><p>* * *</p><p>Vietin kesälomani mummulassa Tuusulan Jokelan kylässä, kymmenen minuutin junamatkan päässä kotoa. Kerran 12-vuotiaana menin uimaan Jokelan lammelle kivenheiton päähän koulusta, jossa kouluampuja surmasi kahdeksan oppilasta ja opettajaa sekä itsensä syksyllä 2007. Lammesta käytettiin yleisemmin nimeä Kuolemankuoppa, joskus siihen hukkuneiden lasten muistoksi. Kun olin vasta päässyt veteen, muut uimassa olevat tytöt ryntäsivät sieltä hiekkarannalle ja varoittivat minuakin paikalle tulleesta isosta pojasta. Uimahoususilleen riisuutuvia poikia oli kolme tai neljä, mutta tytöt nimesivät vain yhden varottavaksi. En tuntenut 14&ndash;15-vuotiaita kavereita, ja ajattelin, etteivät he nyt sentään kai yrittäisi hukuttaa uimassa olijaa, enkä noussut vedestä. Päätin vain varalta uida niin matalassa, että jalat ottavat pohjaan.</p><p>Pojat tulivat veteen ja uiskentelivat sopivalla, ei häiritsevällä etäisyydellä minusta. Se kammottu jätkä kääntyi yhtäkkiä minuun päin, kun uin sammakkoa, ja sukelsi alleni. Luulin hänen aikovan käyttää minua apuna sukellusharjoituksessaan ja sujahtaa alitseni, enkä säikähtänyt. Sankari sukelsikin altani, mutta mennessään hän työnsi kätensä haaroväliini ja kouri sieltä sormillaan. Säntäsin vauhkona rannalle. Sinä kesänä taisin sitten käydä uimassa vain parin kilometrin päässä olevalla toisella lammikolla, savikuopalla nimeltä Saffari. Minut valtaa likaisen tahmainen tuntemus edelleen muistaessani aggressiivisen toisen sukupuolen edustajan sormien kosketusta uimapukuni ulkopuoleen sieltä, mistä ei ollut lupa.</p><p>Uima-ahdistelu ei ehkä ollut ensimmäinen kokemani varsinainen seksuaalinen häirintä. Kaduillakin eri-ikäiset miehet alkoivat kähmiä minua ollessani 12-vuotias. Järjestelmällisen seksuaalisen väkivallan uhriksi jouduin 13-vuotiaana, kun olin muuttanut asumaan leskeksi jääneen mummini luokse Jokelaan. Lähellä asuva alkoholiongelmainen mies tuntui suorastaan kyttäävän minua, kun astelin muutaman sadan metrin matkaa kyliltä tai rautatieasemalta mummulaan. Hän yritti halata ja lääppiä, vakuutti haluavansa mennä kanssani naimisiin. Mummi tiesi kertoa, että äijällä oli vaimo ja liuta lapsia kotonaan.</p><p>En voinut ymmärtää, että joku nainen voi elää sellaisen hyypiön kanssa, mennä sänkyyn hänen viereensä. Kuinka lapsia saattoi syntyä yhä lisää perheeseen? Käsittämättömintä minusta oli, että omat aikuiseni viittasivat kintaalla ahdistelulleni. Kerroin vanhemmille ja mummille &rdquo;kosiomiehestä&rdquo; odottaen empatiaa ja kanssasuuttumusta. Kysyin isältä, voisiko hän mennä sanomaan sille tyypille, ettei aikuisen sovi tehdä sillä lailla lapsen ikäiselle. Isä ynähti jotain epämääräistä ikään kuin ottamatta kantaa koko asiaan. Mummi, joka oli varsin tomera nainen, huitaisi häirintäni sivuun kuin itsestäänselvyytenä, jota nyt ilman muuta tapahtuu, naiselle. Hän oli syntynyt kohta Minna Canthin kuoltua 1800-luvun lopulla. Koin läheisteni ilmaisevan minulle suoraan, että mitäs tyttö kuljet kaverittomana yksin ja olet vammainen, etkä pysty juoksemaan tarpeeksi nopeasti karkuun...</p><p>En tiedä, joutuiko kähmijä-äijä laitokseen vai mihin, mutta se alentava kujanjuoksuni jatkui vain parin vuoden ajan. Kaikkialla muuallakin tuli tuhkatiheästi vastaan ivahuutoja ja häirintää. Eikä Suomessa 1960-luvulla juuri ulkomaalaistaustaiselta näyttäviä liikkunut.</p><p>* * *</p><p>Nuoruusaikoinani tuntui kuitenkin aivan turvalliselta kulkea liftaamalla pitkin maata. Kerran matkatessani kahden nuoren miehen kanssa pakettiauton etupenkillä Turusta Porin suuntaan heitettiin ronskiakin herjaa ja naurettiin makeasti. Ykskaks keskipaikalla istuja löi kämmenensä toiselle rinnalleni ja rutisti. Riuhdoin itseni irti ja vetäydyin ovea kohti. Koin sulkeutuvani kuin simpukka. Olin luullut juttelevani kahden kivan kaverin kanssa niitä näitä heidän tarjottuaan ystävällisesti kyydin. Eikä ollut siihen asti ollut rajaa, kuinka pitkälle lähisuhteeseen saattaisin sopivan tilaisuuden sattuessa jommankumman kanssa mennä &ndash; jos he olisivat kohdelleet minua ihmisarvoisesti.</p><p>Huoltoasemalle tankkaamaan poikettaessa en lähtenyt mukaan kahville, enkä kysynyt, olisivatko herrasmiehet tarjonneet. Painelin tien poskeen nostamaan peukaloani jatkomatkaa varten, vähän entistä enemmän varuillani ja sivistyneempää kyytijää toivoen. Joillakin myöhemmillä liftausreissuilla sattui pelottavampaakin, mutta selvisin onneksi naarmuitta eroon ikävästä seurasta.</p><p>Perheen perustamisen ja lapsen kanssa kuljettujen vuosien aikana sain olla enemmän rauhassa katuhäirinnältä, mutta joskus yksin liikkuessani kuulin kyllä entisenlaista haukkumista ja kohtasin fyysistäkin koskemattomuuden loukkaamista. Kun nivelrikkoni eteni ja onnuin vuosi vuodelta pahemmin, myös häirintä ja huutelu lisääntyivät. Arvonimet &rdquo;huora&rdquo; ja &rdquo;ämmä&rdquo; saivat rinnalleen &rdquo;invalidin&rdquo; ja &rdquo;linkuttajan&rdquo;. Niin nuoret pojanviikarit kuin kaikenikäiset humalaiset herrasmiehet kulkivat nauraa räkättäen rinnallani matkien könkkäämistäni. Päihtyneenä hoipertelijasta oli kai kivaa kokeilla, menenkö nurin, kun vähän kädellä tökkäisee. Menen minä.&nbsp; Ehkä tulee vielä aika, jolloin joku isänmaallisuuttaan tyrkkää pyörätuolini junan alle kestävyysvajeen vähentämiseksi.</p><p>* * *</p><p>Sanallinen ja lievä käsiksi käyminen jatkui noin siihen asti, että olin viisikymppinen, ilmeten useimmilla kerroilla, kun liikuin illansuussa tai myöhempään kaupunkitilassa. Sen omituinen väheneminen ja lähes lakkaaminen ei tapahtunut suoranaisesti joutuessani ottamaan liikkumisapuvälineitä käyttööni 1990-luvun lopulla, ja se tapahtui kuitenkin ennen muuttamistani pois ravintolakeskittymän vierestä vuonna 2005.</p><p>Tapahtuiko juuri vuosituhannen vaihteessa jokin muutos suomalaisessa mielenmaisemassa? Kotimaahamme &ndash; ainakin pääkaupunkiseudulle &ndash; oli tuolloin jo asettunut asumaan merkittävä määrä ei-suomalaissyntyiseltä näyttäviä ihmisiä. Kaappasikohan katupartioijien &rdquo;isänmaallinen kansanrintama&rdquo; nämä &rdquo;muukalaiset&rdquo; sijaissyyllisiksi? Johtiko se siihen, että suomalaissyntyiset miehet alkoivat oikeasti vältellä naisten ahdistelua? Eihän vaikuttaisi kovin uskottavalta, jos samat jätkät irvailisivat ja lääppisivät tuntemattomia maannaisiaan kadulla ollessaan pelkästään suomalaisten seurassa ja sitten alkaisivat urheasti &rdquo;puolustaa&rdquo; häirintänsä kohteita, kun näköpiiriin astelisi ulkomaalaisen näköistä miesväkeä.</p><p>Oli syy mikä tahansa, on hyvä jos naisten turvallisuus on parantunut. Kunhan se ei merkitse joidenkin muiden turvattomuuden lisääntymistä! Olen nähnyt kuvottavia tilanteita, joissa suomalainen &rdquo;tavismies&rdquo; alkaa väkivaltaisia eleitä tehden huoritella tai syytellä mielettömästi huntuun sonnustautunutta tai muuten vierasmaalaiselta vaikuttavaa naista julkisella paikalla tai kulkuneuvossa. Usein aggressioita suunnataan myös &ndash; tai jopa nimenomaan &ndash; rattaissa istuviin pieniin lapsiin. Olen myös kokenut, että urhoollinen &rdquo;suomalaisnaisten puolustaja&rdquo; vaikenee helposti ja häipyy häntä koipien välissä, jos häneltä vain ystävällisesti ja asiallisesti kysyy perusteluja väitteilleen. Siihen toimintaan toivoisin maanmiehiltäni löytyvän reippaasti rohkeutta.</p><p>Kirjailija Minna Canthkin toivoi toki aikoinaan &rdquo;naisrauhaa&rdquo;. Ei hän sitä halunnut saada suomalaissisarilleen joidenkin &rdquo;toisten&rdquo; naisten turvaa rajoittamalla ja lapsia pelottelemalla. <a href="http://www.ess.fi/uutiset/kotimaa/2016/01/29/rajoja-vaaditaan-kiinni-minna-canthin-nimissa---mita-kirjailija-itse-sanoisi-asiasta">Etelä-Suomen Sanomat</a> haastatteli tammikuussa 2016 Canth-tutkija Minna Maijalaa, joka sanoi: &rdquo;1800-luvun lopulla jokainen nainen, joka liikkui yksin ulkona etenkin hämärällä, asettui alttiiksi julkeille ehdotuksille ja väkivallan uhalle. Canthin elinaikana, eli 1800-luvulla, naiset eivät saaneet kulkea ilman saattajaa. [&ndash; &ndash;] Tämä johtui kaksinaismoralismista, miehelle annettiin enemmän vapauksia kuin naiselle. Jos nainen rikkoi näitä sääntöjä ja liikkui ulkona sopimattomaan aikaan, ei ollut ajan käsityksen mukaan miehen vika, jos hän &rsquo;vietteli&rsquo; naisen.&rdquo;</p><p>Ja kuinka Suomessa joskus paheksuttiinkaan autoa ajavaa naista!</p><p>Minna Maijala toteaa: &rdquo;Meillä on ollut maailman parasta suhtautumista naisiin.&rdquo;<br />Ei mennä taaksepäin, ei eriytetä suhtautumista niihin ja näihin naisiin, miehiin, lapsiin, vanhuksiin, vaivaisiin, työtä paahtaviin tai työstä pois heitettyihin. Parannetaan edelleen suhtautumistamme, kohdataan toisemme ihmisarvoisina yksilöinä, pilkkaamatta, uhkaamatta ja rajoittamatta toistemme tilaa olla omana itsenään!</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> #Metoo

Viisivuotiaina karkasimme luvalliselta muutaman korttelin alueelta, jolla ei tarvinnut ylittää muuta tietä kuin asuintalojen pihoihin menevä. Menimme ison kadun reunaan, katsoimme tarkkaan molempiin suuntiin, epäröimme ja katsoimme uudestaan. Sitten ryntäsimme tytöissä toiselle puolelle. Seisoimme vähän aikaa siellä suojatien reunassa, kunnes taas autottomalla hetkellä palasimme takaisin ”turva-alueelle”.

Vuonna 1958 autoliikenne ei ollut kovin vilkasta Järvenpään kauppalan keskustassa, ja oli vielä vuosikausia sen ensimmäisen pääkadun asfaltointiin. Tulimme kotipihaan jatkamaan leikkejä. Myöhemmin kotona isä ja äiti pitivät minulle ankaran puhuttelun. Naapurin setä oli käynyt kertomassa nähneensä kaksi talon pikkutyttöä kadun väärällä puolella. Mekin olimme nähneet hänet, mutta koska hän meni menojaan tien toista laitaa meistä piittaamatta, luulimme, ettei hän ollut huomannut meitä. Jo silloin aloin ihmetellä, miksei se aikuinen setä tullut torumaan meitä lapsia ja huolehtinut, että pääsisimme turvallisesti takaisin kotinurkille. Kanteli vain vanhemmille. En tullut tietämään, saiko toinen tyttö samanmoiset moitteet.

Kurittomia pikkuneitejä ei kukaan ahdistellut – ennen vanhempien aiheellista nuhtelua. Varmaan jo tuolloin olin oppinut tietämään, että kun tultiin asemanmäkeä alas junamatkalta, tien poskessa lorvaili juoppojengi, joka saattoi huudella rumia ohikulkijoille. Kerran pahalta haiseva setä astui meitä kohti ja tahtoi silittää tukkaani. Vanhempani astuivat väliin ja tempaisivat minut suojaansa, niin että miehen sormenpäät ehtivät vain hipaista hiuksiani. Inhon väristyksen muisto elää silti vahvana mielessäni. Samaa tehtiin omalle tyttärelleni – ja hänen lapsilleen. Suomalaisen viinaveljeskunnan katkeamaton perinne? Kun sain kulkea yksin junalla, osasin aina ottaa spurtin kännikalojen ohi ja säästyin käsiksi käymiseltä. Huutelut olivat mitä moninaisimpia.

* * *

Vietin kesälomani mummulassa Tuusulan Jokelan kylässä, kymmenen minuutin junamatkan päässä kotoa. Kerran 12-vuotiaana menin uimaan Jokelan lammelle kivenheiton päähän koulusta, jossa kouluampuja surmasi kahdeksan oppilasta ja opettajaa sekä itsensä syksyllä 2007. Lammesta käytettiin yleisemmin nimeä Kuolemankuoppa, joskus siihen hukkuneiden lasten muistoksi. Kun olin vasta päässyt veteen, muut uimassa olevat tytöt ryntäsivät sieltä hiekkarannalle ja varoittivat minuakin paikalle tulleesta isosta pojasta. Uimahoususilleen riisuutuvia poikia oli kolme tai neljä, mutta tytöt nimesivät vain yhden varottavaksi. En tuntenut 14–15-vuotiaita kavereita, ja ajattelin, etteivät he nyt sentään kai yrittäisi hukuttaa uimassa olijaa, enkä noussut vedestä. Päätin vain varalta uida niin matalassa, että jalat ottavat pohjaan.

Pojat tulivat veteen ja uiskentelivat sopivalla, ei häiritsevällä etäisyydellä minusta. Se kammottu jätkä kääntyi yhtäkkiä minuun päin, kun uin sammakkoa, ja sukelsi alleni. Luulin hänen aikovan käyttää minua apuna sukellusharjoituksessaan ja sujahtaa alitseni, enkä säikähtänyt. Sankari sukelsikin altani, mutta mennessään hän työnsi kätensä haaroväliini ja kouri sieltä sormillaan. Säntäsin vauhkona rannalle. Sinä kesänä taisin sitten käydä uimassa vain parin kilometrin päässä olevalla toisella lammikolla, savikuopalla nimeltä Saffari. Minut valtaa likaisen tahmainen tuntemus edelleen muistaessani aggressiivisen toisen sukupuolen edustajan sormien kosketusta uimapukuni ulkopuoleen sieltä, mistä ei ollut lupa.

Uima-ahdistelu ei ehkä ollut ensimmäinen kokemani varsinainen seksuaalinen häirintä. Kaduillakin eri-ikäiset miehet alkoivat kähmiä minua ollessani 12-vuotias. Järjestelmällisen seksuaalisen väkivallan uhriksi jouduin 13-vuotiaana, kun olin muuttanut asumaan leskeksi jääneen mummini luokse Jokelaan. Lähellä asuva alkoholiongelmainen mies tuntui suorastaan kyttäävän minua, kun astelin muutaman sadan metrin matkaa kyliltä tai rautatieasemalta mummulaan. Hän yritti halata ja lääppiä, vakuutti haluavansa mennä kanssani naimisiin. Mummi tiesi kertoa, että äijällä oli vaimo ja liuta lapsia kotonaan.

En voinut ymmärtää, että joku nainen voi elää sellaisen hyypiön kanssa, mennä sänkyyn hänen viereensä. Kuinka lapsia saattoi syntyä yhä lisää perheeseen? Käsittämättömintä minusta oli, että omat aikuiseni viittasivat kintaalla ahdistelulleni. Kerroin vanhemmille ja mummille ”kosiomiehestä” odottaen empatiaa ja kanssasuuttumusta. Kysyin isältä, voisiko hän mennä sanomaan sille tyypille, ettei aikuisen sovi tehdä sillä lailla lapsen ikäiselle. Isä ynähti jotain epämääräistä ikään kuin ottamatta kantaa koko asiaan. Mummi, joka oli varsin tomera nainen, huitaisi häirintäni sivuun kuin itsestäänselvyytenä, jota nyt ilman muuta tapahtuu, naiselle. Hän oli syntynyt kohta Minna Canthin kuoltua 1800-luvun lopulla. Koin läheisteni ilmaisevan minulle suoraan, että mitäs tyttö kuljet kaverittomana yksin ja olet vammainen, etkä pysty juoksemaan tarpeeksi nopeasti karkuun...

En tiedä, joutuiko kähmijä-äijä laitokseen vai mihin, mutta se alentava kujanjuoksuni jatkui vain parin vuoden ajan. Kaikkialla muuallakin tuli tuhkatiheästi vastaan ivahuutoja ja häirintää. Eikä Suomessa 1960-luvulla juuri ulkomaalaistaustaiselta näyttäviä liikkunut.

* * *

Nuoruusaikoinani tuntui kuitenkin aivan turvalliselta kulkea liftaamalla pitkin maata. Kerran matkatessani kahden nuoren miehen kanssa pakettiauton etupenkillä Turusta Porin suuntaan heitettiin ronskiakin herjaa ja naurettiin makeasti. Ykskaks keskipaikalla istuja löi kämmenensä toiselle rinnalleni ja rutisti. Riuhdoin itseni irti ja vetäydyin ovea kohti. Koin sulkeutuvani kuin simpukka. Olin luullut juttelevani kahden kivan kaverin kanssa niitä näitä heidän tarjottuaan ystävällisesti kyydin. Eikä ollut siihen asti ollut rajaa, kuinka pitkälle lähisuhteeseen saattaisin sopivan tilaisuuden sattuessa jommankumman kanssa mennä – jos he olisivat kohdelleet minua ihmisarvoisesti.

Huoltoasemalle tankkaamaan poikettaessa en lähtenyt mukaan kahville, enkä kysynyt, olisivatko herrasmiehet tarjonneet. Painelin tien poskeen nostamaan peukaloani jatkomatkaa varten, vähän entistä enemmän varuillani ja sivistyneempää kyytijää toivoen. Joillakin myöhemmillä liftausreissuilla sattui pelottavampaakin, mutta selvisin onneksi naarmuitta eroon ikävästä seurasta.

Perheen perustamisen ja lapsen kanssa kuljettujen vuosien aikana sain olla enemmän rauhassa katuhäirinnältä, mutta joskus yksin liikkuessani kuulin kyllä entisenlaista haukkumista ja kohtasin fyysistäkin koskemattomuuden loukkaamista. Kun nivelrikkoni eteni ja onnuin vuosi vuodelta pahemmin, myös häirintä ja huutelu lisääntyivät. Arvonimet ”huora” ja ”ämmä” saivat rinnalleen ”invalidin” ja ”linkuttajan”. Niin nuoret pojanviikarit kuin kaikenikäiset humalaiset herrasmiehet kulkivat nauraa räkättäen rinnallani matkien könkkäämistäni. Päihtyneenä hoipertelijasta oli kai kivaa kokeilla, menenkö nurin, kun vähän kädellä tökkäisee. Menen minä.  Ehkä tulee vielä aika, jolloin joku isänmaallisuuttaan tyrkkää pyörätuolini junan alle kestävyysvajeen vähentämiseksi.

* * *

Sanallinen ja lievä käsiksi käyminen jatkui noin siihen asti, että olin viisikymppinen, ilmeten useimmilla kerroilla, kun liikuin illansuussa tai myöhempään kaupunkitilassa. Sen omituinen väheneminen ja lähes lakkaaminen ei tapahtunut suoranaisesti joutuessani ottamaan liikkumisapuvälineitä käyttööni 1990-luvun lopulla, ja se tapahtui kuitenkin ennen muuttamistani pois ravintolakeskittymän vierestä vuonna 2005.

Tapahtuiko juuri vuosituhannen vaihteessa jokin muutos suomalaisessa mielenmaisemassa? Kotimaahamme – ainakin pääkaupunkiseudulle – oli tuolloin jo asettunut asumaan merkittävä määrä ei-suomalaissyntyiseltä näyttäviä ihmisiä. Kaappasikohan katupartioijien ”isänmaallinen kansanrintama” nämä ”muukalaiset” sijaissyyllisiksi? Johtiko se siihen, että suomalaissyntyiset miehet alkoivat oikeasti vältellä naisten ahdistelua? Eihän vaikuttaisi kovin uskottavalta, jos samat jätkät irvailisivat ja lääppisivät tuntemattomia maannaisiaan kadulla ollessaan pelkästään suomalaisten seurassa ja sitten alkaisivat urheasti ”puolustaa” häirintänsä kohteita, kun näköpiiriin astelisi ulkomaalaisen näköistä miesväkeä.

Oli syy mikä tahansa, on hyvä jos naisten turvallisuus on parantunut. Kunhan se ei merkitse joidenkin muiden turvattomuuden lisääntymistä! Olen nähnyt kuvottavia tilanteita, joissa suomalainen ”tavismies” alkaa väkivaltaisia eleitä tehden huoritella tai syytellä mielettömästi huntuun sonnustautunutta tai muuten vierasmaalaiselta vaikuttavaa naista julkisella paikalla tai kulkuneuvossa. Usein aggressioita suunnataan myös – tai jopa nimenomaan – rattaissa istuviin pieniin lapsiin. Olen myös kokenut, että urhoollinen ”suomalaisnaisten puolustaja” vaikenee helposti ja häipyy häntä koipien välissä, jos häneltä vain ystävällisesti ja asiallisesti kysyy perusteluja väitteilleen. Siihen toimintaan toivoisin maanmiehiltäni löytyvän reippaasti rohkeutta.

Kirjailija Minna Canthkin toivoi toki aikoinaan ”naisrauhaa”. Ei hän sitä halunnut saada suomalaissisarilleen joidenkin ”toisten” naisten turvaa rajoittamalla ja lapsia pelottelemalla. Etelä-Suomen Sanomat haastatteli tammikuussa 2016 Canth-tutkija Minna Maijalaa, joka sanoi: ”1800-luvun lopulla jokainen nainen, joka liikkui yksin ulkona etenkin hämärällä, asettui alttiiksi julkeille ehdotuksille ja väkivallan uhalle. Canthin elinaikana, eli 1800-luvulla, naiset eivät saaneet kulkea ilman saattajaa. [– –] Tämä johtui kaksinaismoralismista, miehelle annettiin enemmän vapauksia kuin naiselle. Jos nainen rikkoi näitä sääntöjä ja liikkui ulkona sopimattomaan aikaan, ei ollut ajan käsityksen mukaan miehen vika, jos hän ’vietteli’ naisen.”

Ja kuinka Suomessa joskus paheksuttiinkaan autoa ajavaa naista!

Minna Maijala toteaa: ”Meillä on ollut maailman parasta suhtautumista naisiin.”
Ei mennä taaksepäin, ei eriytetä suhtautumista niihin ja näihin naisiin, miehiin, lapsiin, vanhuksiin, vaivaisiin, työtä paahtaviin tai työstä pois heitettyihin. Parannetaan edelleen suhtautumistamme, kohdataan toisemme ihmisarvoisina yksilöinä, pilkkaamatta, uhkaamatta ja rajoittamatta toistemme tilaa olla omana itsenään!

]]>
0 http://marjattalaiho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244594-mina-myos-olen-saaliselain-vapaata-riistaa#comments Ihmisoikeudet Katuturvallisuus Maahanmuutto Oikeudenmukaisuus käsite Sukupuolten tasa-arvo Tue, 17 Oct 2017 13:50:51 +0000 Marjatta Laiho http://marjattalaiho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244594-mina-myos-olen-saaliselain-vapaata-riistaa
Pakolaisjärjestelmän täysremontti http://simogrnroos.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244511-pakolaisjarjestelman-taysremontti <p>Jokaisen moraalinen velvollisuus on pelastaa hukkuva lammesta. Yhtä lailla on selvää, että syystä tai toisesta pakotetusti kotoaan lähtevä ei voi vain kolkuttaa haluamaansa ovea ja olla oikeutettu pääsemään taloon asumaan. Näin järkeilevät kehitysmaiden ongelmiin erikoistunut brittiläinen ekonomi <strong>Paul Collier </strong>ja yhteiskuntatieteilijä <strong>Alexander Betts</strong> kirjassaan <em>Refuge &ndash; Transforming a Broken Refuge System</em>, jossa tutkijat luovat uudet suuntaviivat ajastaan jälkeen jääneelle kansainväliselle pakolaisjärjestelmälle.</p><p>Keskustelua pakolaispolitiikasta käydään Euroopassa paljon, mutta keskustelu on keskittynyt pohtimaan Eurooppaan tulevien turvapaikanhakijoiden määriä ja sitä miten nämä tulisi jakaa Euroopan maiden kesken. Kysymys on elintärkeä eurooppalaisille valtioille, mutta puhuttaessa kansainvälisestä pakolaisilmiöstä, on Eurooppaan suuntautuva muuttoliike vain pieni osa tästä ilmiöstä.</p><p>Kotinsa jättäneiden määrä maailmassa on tällä hetkellä korkein sitten toisen maailmansodan. Maailmassa on noin kuusikymmentäviisi miljoonaa kotinsa jättämään joutunutta ihmistä, joista valtaosa on oman kotimaansa sisällä muuttaneita maan sisäisiä pakolaisia. Varsinaisia kotimaastaan paenneita pakolaisia kotinsa jättäneistä on reilut parikymmentä miljoonaa ihmistä, joista valtaosa on paennut turvattomuutta kotimaansa lähialueille.</p><p>Muun muassa Jordanian valtiolle pakolaistilanteeseen ratkaisuehdotuksia konsultoineiden Bettsin ja Collierin teoksen pääteesi on se, että kansainvälisen pakolaisinstituution tulisi pyrkiä takaamaan mahdollisimman monelle hädänalaiselle turva ja henkilökohtainen toimintavapaus, mihin liittyy oleellisena osana oikeus työn tekoon - ei toimia siirtolaisuuden väylänä.</p><p><strong>Rikkinäinen pakolaisjärjestelmä</strong></p><p>Kansainväliset instituutiot muuttuvat hitaasti ja Geneven sopimukseen perustuva kansainvälinen pakolaisjärjestelmä on tästä malliesimerkki. Eurooppaa varten toisen maailmansodan jälkimainingeissa luotu sopimus ei ole Bettsin ja Collierin mukaan enää ole riittävä perusta kansainvälisen pakolaisuuden hallintaan.</p><p>Sopimuksen kielto palauttaa henkilöä maahan, jossa tämän turvallisuus on vakavasti uhattuna, on edelleen kirjoittajien mukaan hyvä lähtökohta. Ongelmalliseksi nousevat taas pakolaisuuden muuttuminen siirtolaisuudeksi, osan muuttajista pystyessä valitsemaan minne suuntaavat. Nykyinen pakolaisjärjestelmä on myös kirjoittajien mielestä rikki siltä osin, että rikkaiden maiden ja kriisialueiden naapurivaltioiden yhteistyötä ei ole kehitetty riittävästi.</p><p>Ongelmaa alleviivataan kirjassa esittämällä Saksan pakolaisten vastaanottoon ja YK:n pakolaisjärjestön UNCHR:n budjettiin perustuvista luvuista tehty karkea arvio, jonka mukaan länsimaissa oleviin noin kymmeneen prosenttiin maailman pakolaisista kuluu julkista rahaa vuosittain noin 75 miljardia dollaria siinä missä loppuihin yhdeksäänkymmeneen prosenttiin pakolaisista, jotka ovat kriisialueiden lähialueilla, käytetään kansainvälistä avustusrahaa vuosittain ainoastaan noin 5 miljardia dollaria. Lähialueilla pakolaisiin käytettyä dollaria kohtaan käytetään länsimaissa siis 135 dollaria &ndash; kuulostaako tasapuoliselta tai tehokkaalta?</p><p>Edellä esitetyn karkean arvion lisäksi Suomen osalta on olemassa laajempaa tutkimustietoa maahanmuuton taloudellisista vaikutuksista ja tutkimusten valossa tiedämme, että Suomeen tulevat humanitaariset maahanmuuttajat ovat sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä huomattavasti enemmän edustettuina tulonsiirtojen saajina ja julkisten palveluiden käyttäjinä kuin veronmaksajina. Onkin helppo ymmärtää, että humanitaarinen auttaminen tulee taloudellisesti erittäin kalliiksi länsimaisille yhteiskunnille, puhumattakaan sosiaalisista ja etnisistä ristiriidoista, joita muuttoliike Eurooppaan synnyttää.</p><p>Samaan aikaan kun pieni osa muuttajista pääsee korkean elintason piiriin länsimaihin, taistelevat pakolaisleirit hupenevien resurssien kanssa. Betts ja Collier eivät näe elintason parantamiseen tähtäävää muuttoliikettä pakolaisjärjestelmän tarkoituksena, vaan järjestelmän tulisi auttaa mahdollisimman monia mahdollisimman tehokkaasti.</p><p>Tehokkaan auttamisen puutteen lisäksi nykyjärjestelmässä ongelmaksi muodostuu pakolaisten passivoiminen. Siinä missä Eurooppaan tulevat muuttajat ovat laajojen sosiaalipalveluiden piirissä, mutta eivät useissa tapauksissa työllisty aktiivisista työllistämiseen tähtäävistä toimistakaan huolimatta, ei valtaosa maailman pakolaisista ole oikeutettu tekemään työtä, vaikka olosuhteet olisivat länsimaita otollisempia työllistymisen suhteen.</p><p>Merkittävä osa maailman pakolaisista on maissa, jotka eivät ole allekirjoittaneet Geneven pakolaissopimusta. Tilanne on ymmärrettävä maiden oman väestön kannalta, sillä satojen tuhansien ja monissa tapauksissa jopa miljoonien pakolaisten päästäminen osalliseksi sosiaaliturvasta ja työmarkkinoista olisi katastrofi monille kehittyville ja köyhemmille maille.</p><p>Kolikon toinen puoli on se, että vaihtoehtoina pakolaisilla on usein joko toimettomuus leireillä tai luvaton siirtyminen kaupunkeihin, joissa on mahdollisuus harjoittaa pimeää työtä. Kantava ongelmana onkin se, että pakolaisleirit ovat rakenteeltaan tilapäisiä kriisejä varten luotu ja kuitenkin monissa tapauksissa ihmiset odottavat niillä jopa vuosikymmenestä toiseen mahdollisuutta palata takaisin kotiseuduilleen.</p><p>Syyrian pakolaisleirien ihmisten vyöry Eurooppaan on esimerkki siitä, mihin pitkään jatkunut näköalattomuus voi johtaa. Vähemmälle huomiolle Bettsin ja Collierin kirjassa jää se tosiasia, että merkittävä osa Eurooppaan suuntaavista turvapaikanhakijoista ei edes ole pakolaisuuden kriteerit täyttäviä vainon alaisia ihmisiä, toisin kuin länsimaihin tulevia muuttajia vaatimattomammissa oloissa elävät pakolaisleirien asukkaat.</p><p><strong>Kohti tehokasta ja tasapuolista auttamista</strong></p><p>Alexander Bettsin ja Paul Collierin mukaan Eurooppa on joutunut paniikkiin turvapaikanhakijoiden määrän kasvaessa, eivätkä päättäjät ole osanneet pysähtyä pohtimaan sitä, mitkä ovat kansainvälisen pakolaisjärjestelmän tavoitteet ja minkälaisia olisivat keinot tavoitteisiin pääsemiseksi.</p><p>Valtaosa pakolaisista suuntaa yleensä hakemaan turvaa lähimmälle turvalliselle alueelle, jossa esimerkiksi Lähi-idän tapauksessa yhteinen kieli ja uskonto turvapaikan tarjoavan maan kanssa helpottavat sopeutumista. Myös sekä moraalisesti että taloudellisesti kestävin ratkaisu olisi keskittyä takaamaan lähialueilla oleville suurille ihmismäärille perustoimeentulo, kuin tarjota länsimaisen hyvinvointivaltion palvelut niille, joilla on varaa ja jotka kykenevät kykenevä ylittämään Välimeren.</p><p>Pakolaisten tulo Eurooppaan on johtanut joissain tapauksissa jopa tilanteeseen, että jotkin maat ovat vähentäneet tukeaan UNCHR:lle, jouduttuaan keskittämään resurssejaan turvapaikanhakijoiden vastaanottoon. Järkevä työnjako kirjoittajien mielestä olisikin se, että varakkaammat länsimaat avustavat kriisialueiden lähialueita pakolaisten ylläpidon osalta ja toisaalta turvapaikanhakijoiden omatoiminen hakeutuminen Eurooppaan voitaisiin estää palauttamalla nämä turvallisille lähialueille.</p><p>Toinen Bettsin ja Collierin esiin nostama kehityskohde on pakolaisleirien muuttaminen ihmisten säilytyspaikoista alueiksi, joissa kotimaastaan paenneet voisivat elää täyspainoisempaa elämää. Valtioiden, kolmannen sektorin ja liike-elämän yhteistyönä pakolaisille tulisi luoda lähialueille mahdollisuudet koulutukseen, työntekoon ja inhimilliseen elämään, nykyisen näköalattomuuden sijaan.</p><p>Toimivana mallina kirjoittajat näkevät Jordaniassa tehdyt kokeilut erityistalousalueesta, jossa pakolaisilla on mahdollisuus tehdä työtä. Euroopan unioni on tullut myös hankkeessa vastaan ja se on helpottanut jordanialaisten tuotteiden pääsyä Euroopan markkinoille. Betts ja Collier korostavat, että eri alueilla täytyy ratkaisut räätälöidä paikallisten olojen mukaan ja laajan yhteistyön tulee ottaa huomioon sekä pakolaisia majoittavien maiden että pakolaisten tilanne.</p><p>Bettsin ja Collierin esittävässä mallissa ihannetilana olisi se, että kaikki maat osallistuvat mahdollisuuksiensa mukaan ja apu olisi tehokasta ja tasapuolista. Esimerkiksi Japani on jo pitkän ollut edelläkävijä maana, joka ei juurikaan ota vastaan pakolaisia, mutta osallistuu kriisialueista kaukaisesta sijainnistaan huolimatta merkittävillä summilla pakolaisten auttamiseen lähialueilla.</p><p>Aasian ja Afrikan väestömäärät tulevat moninkertaistumaan lähitulevaisuudessa &ndash; yksin Afrikan väestön on ennustettu nelinkertaistumaan vuosisadan loppuun mennessä. Tämä tulee tarkoittamaan sekä pakolaisten että pakolaisuuden varjolla elintason perässä muuttamaan pyrkivien ihmisten määrän merkittävää kasvua.</p><p>Kansainvälinen pakolaisjärjestelmä vaatii siis täysremontin. Vai onko enää perusteita väittää, että toisen maailmansodan jälkimainingeissa luotu Geneven sopimukseen perustuva pakolaisjärjestelmä olisi ainoa ja oikea tapa hallita pakolaisuutta nyt ja aina?</p><p>&nbsp;</p><p>Alexander Betts &amp; Paul Collier: Refuge &ndash; Transforming a Broken Refuge System, Allen Lane 2017</p><p>&nbsp;</p><p>Arvostelu on julkaistu alunperin Suomen Perusta -ajatuspajan verkkosivuilla: <a href="http://www.suomenperusta.fi" title="www.suomenperusta.fi">www.suomenperusta.fi</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Jokaisen moraalinen velvollisuus on pelastaa hukkuva lammesta. Yhtä lailla on selvää, että syystä tai toisesta pakotetusti kotoaan lähtevä ei voi vain kolkuttaa haluamaansa ovea ja olla oikeutettu pääsemään taloon asumaan. Näin järkeilevät kehitysmaiden ongelmiin erikoistunut brittiläinen ekonomi Paul Collier ja yhteiskuntatieteilijä Alexander Betts kirjassaan Refuge – Transforming a Broken Refuge System, jossa tutkijat luovat uudet suuntaviivat ajastaan jälkeen jääneelle kansainväliselle pakolaisjärjestelmälle.

Keskustelua pakolaispolitiikasta käydään Euroopassa paljon, mutta keskustelu on keskittynyt pohtimaan Eurooppaan tulevien turvapaikanhakijoiden määriä ja sitä miten nämä tulisi jakaa Euroopan maiden kesken. Kysymys on elintärkeä eurooppalaisille valtioille, mutta puhuttaessa kansainvälisestä pakolaisilmiöstä, on Eurooppaan suuntautuva muuttoliike vain pieni osa tästä ilmiöstä.

Kotinsa jättäneiden määrä maailmassa on tällä hetkellä korkein sitten toisen maailmansodan. Maailmassa on noin kuusikymmentäviisi miljoonaa kotinsa jättämään joutunutta ihmistä, joista valtaosa on oman kotimaansa sisällä muuttaneita maan sisäisiä pakolaisia. Varsinaisia kotimaastaan paenneita pakolaisia kotinsa jättäneistä on reilut parikymmentä miljoonaa ihmistä, joista valtaosa on paennut turvattomuutta kotimaansa lähialueille.

Muun muassa Jordanian valtiolle pakolaistilanteeseen ratkaisuehdotuksia konsultoineiden Bettsin ja Collierin teoksen pääteesi on se, että kansainvälisen pakolaisinstituution tulisi pyrkiä takaamaan mahdollisimman monelle hädänalaiselle turva ja henkilökohtainen toimintavapaus, mihin liittyy oleellisena osana oikeus työn tekoon - ei toimia siirtolaisuuden väylänä.

Rikkinäinen pakolaisjärjestelmä

Kansainväliset instituutiot muuttuvat hitaasti ja Geneven sopimukseen perustuva kansainvälinen pakolaisjärjestelmä on tästä malliesimerkki. Eurooppaa varten toisen maailmansodan jälkimainingeissa luotu sopimus ei ole Bettsin ja Collierin mukaan enää ole riittävä perusta kansainvälisen pakolaisuuden hallintaan.

Sopimuksen kielto palauttaa henkilöä maahan, jossa tämän turvallisuus on vakavasti uhattuna, on edelleen kirjoittajien mukaan hyvä lähtökohta. Ongelmalliseksi nousevat taas pakolaisuuden muuttuminen siirtolaisuudeksi, osan muuttajista pystyessä valitsemaan minne suuntaavat. Nykyinen pakolaisjärjestelmä on myös kirjoittajien mielestä rikki siltä osin, että rikkaiden maiden ja kriisialueiden naapurivaltioiden yhteistyötä ei ole kehitetty riittävästi.

Ongelmaa alleviivataan kirjassa esittämällä Saksan pakolaisten vastaanottoon ja YK:n pakolaisjärjestön UNCHR:n budjettiin perustuvista luvuista tehty karkea arvio, jonka mukaan länsimaissa oleviin noin kymmeneen prosenttiin maailman pakolaisista kuluu julkista rahaa vuosittain noin 75 miljardia dollaria siinä missä loppuihin yhdeksäänkymmeneen prosenttiin pakolaisista, jotka ovat kriisialueiden lähialueilla, käytetään kansainvälistä avustusrahaa vuosittain ainoastaan noin 5 miljardia dollaria. Lähialueilla pakolaisiin käytettyä dollaria kohtaan käytetään länsimaissa siis 135 dollaria – kuulostaako tasapuoliselta tai tehokkaalta?

Edellä esitetyn karkean arvion lisäksi Suomen osalta on olemassa laajempaa tutkimustietoa maahanmuuton taloudellisista vaikutuksista ja tutkimusten valossa tiedämme, että Suomeen tulevat humanitaariset maahanmuuttajat ovat sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä huomattavasti enemmän edustettuina tulonsiirtojen saajina ja julkisten palveluiden käyttäjinä kuin veronmaksajina. Onkin helppo ymmärtää, että humanitaarinen auttaminen tulee taloudellisesti erittäin kalliiksi länsimaisille yhteiskunnille, puhumattakaan sosiaalisista ja etnisistä ristiriidoista, joita muuttoliike Eurooppaan synnyttää.

Samaan aikaan kun pieni osa muuttajista pääsee korkean elintason piiriin länsimaihin, taistelevat pakolaisleirit hupenevien resurssien kanssa. Betts ja Collier eivät näe elintason parantamiseen tähtäävää muuttoliikettä pakolaisjärjestelmän tarkoituksena, vaan järjestelmän tulisi auttaa mahdollisimman monia mahdollisimman tehokkaasti.

Tehokkaan auttamisen puutteen lisäksi nykyjärjestelmässä ongelmaksi muodostuu pakolaisten passivoiminen. Siinä missä Eurooppaan tulevat muuttajat ovat laajojen sosiaalipalveluiden piirissä, mutta eivät useissa tapauksissa työllisty aktiivisista työllistämiseen tähtäävistä toimistakaan huolimatta, ei valtaosa maailman pakolaisista ole oikeutettu tekemään työtä, vaikka olosuhteet olisivat länsimaita otollisempia työllistymisen suhteen.

Merkittävä osa maailman pakolaisista on maissa, jotka eivät ole allekirjoittaneet Geneven pakolaissopimusta. Tilanne on ymmärrettävä maiden oman väestön kannalta, sillä satojen tuhansien ja monissa tapauksissa jopa miljoonien pakolaisten päästäminen osalliseksi sosiaaliturvasta ja työmarkkinoista olisi katastrofi monille kehittyville ja köyhemmille maille.

Kolikon toinen puoli on se, että vaihtoehtoina pakolaisilla on usein joko toimettomuus leireillä tai luvaton siirtyminen kaupunkeihin, joissa on mahdollisuus harjoittaa pimeää työtä. Kantava ongelmana onkin se, että pakolaisleirit ovat rakenteeltaan tilapäisiä kriisejä varten luotu ja kuitenkin monissa tapauksissa ihmiset odottavat niillä jopa vuosikymmenestä toiseen mahdollisuutta palata takaisin kotiseuduilleen.

Syyrian pakolaisleirien ihmisten vyöry Eurooppaan on esimerkki siitä, mihin pitkään jatkunut näköalattomuus voi johtaa. Vähemmälle huomiolle Bettsin ja Collierin kirjassa jää se tosiasia, että merkittävä osa Eurooppaan suuntaavista turvapaikanhakijoista ei edes ole pakolaisuuden kriteerit täyttäviä vainon alaisia ihmisiä, toisin kuin länsimaihin tulevia muuttajia vaatimattomammissa oloissa elävät pakolaisleirien asukkaat.

Kohti tehokasta ja tasapuolista auttamista

Alexander Bettsin ja Paul Collierin mukaan Eurooppa on joutunut paniikkiin turvapaikanhakijoiden määrän kasvaessa, eivätkä päättäjät ole osanneet pysähtyä pohtimaan sitä, mitkä ovat kansainvälisen pakolaisjärjestelmän tavoitteet ja minkälaisia olisivat keinot tavoitteisiin pääsemiseksi.

Valtaosa pakolaisista suuntaa yleensä hakemaan turvaa lähimmälle turvalliselle alueelle, jossa esimerkiksi Lähi-idän tapauksessa yhteinen kieli ja uskonto turvapaikan tarjoavan maan kanssa helpottavat sopeutumista. Myös sekä moraalisesti että taloudellisesti kestävin ratkaisu olisi keskittyä takaamaan lähialueilla oleville suurille ihmismäärille perustoimeentulo, kuin tarjota länsimaisen hyvinvointivaltion palvelut niille, joilla on varaa ja jotka kykenevät kykenevä ylittämään Välimeren.

Pakolaisten tulo Eurooppaan on johtanut joissain tapauksissa jopa tilanteeseen, että jotkin maat ovat vähentäneet tukeaan UNCHR:lle, jouduttuaan keskittämään resurssejaan turvapaikanhakijoiden vastaanottoon. Järkevä työnjako kirjoittajien mielestä olisikin se, että varakkaammat länsimaat avustavat kriisialueiden lähialueita pakolaisten ylläpidon osalta ja toisaalta turvapaikanhakijoiden omatoiminen hakeutuminen Eurooppaan voitaisiin estää palauttamalla nämä turvallisille lähialueille.

Toinen Bettsin ja Collierin esiin nostama kehityskohde on pakolaisleirien muuttaminen ihmisten säilytyspaikoista alueiksi, joissa kotimaastaan paenneet voisivat elää täyspainoisempaa elämää. Valtioiden, kolmannen sektorin ja liike-elämän yhteistyönä pakolaisille tulisi luoda lähialueille mahdollisuudet koulutukseen, työntekoon ja inhimilliseen elämään, nykyisen näköalattomuuden sijaan.

Toimivana mallina kirjoittajat näkevät Jordaniassa tehdyt kokeilut erityistalousalueesta, jossa pakolaisilla on mahdollisuus tehdä työtä. Euroopan unioni on tullut myös hankkeessa vastaan ja se on helpottanut jordanialaisten tuotteiden pääsyä Euroopan markkinoille. Betts ja Collier korostavat, että eri alueilla täytyy ratkaisut räätälöidä paikallisten olojen mukaan ja laajan yhteistyön tulee ottaa huomioon sekä pakolaisia majoittavien maiden että pakolaisten tilanne.

Bettsin ja Collierin esittävässä mallissa ihannetilana olisi se, että kaikki maat osallistuvat mahdollisuuksiensa mukaan ja apu olisi tehokasta ja tasapuolista. Esimerkiksi Japani on jo pitkän ollut edelläkävijä maana, joka ei juurikaan ota vastaan pakolaisia, mutta osallistuu kriisialueista kaukaisesta sijainnistaan huolimatta merkittävillä summilla pakolaisten auttamiseen lähialueilla.

Aasian ja Afrikan väestömäärät tulevat moninkertaistumaan lähitulevaisuudessa – yksin Afrikan väestön on ennustettu nelinkertaistumaan vuosisadan loppuun mennessä. Tämä tulee tarkoittamaan sekä pakolaisten että pakolaisuuden varjolla elintason perässä muuttamaan pyrkivien ihmisten määrän merkittävää kasvua.

Kansainvälinen pakolaisjärjestelmä vaatii siis täysremontin. Vai onko enää perusteita väittää, että toisen maailmansodan jälkimainingeissa luotu Geneven sopimukseen perustuva pakolaisjärjestelmä olisi ainoa ja oikea tapa hallita pakolaisuutta nyt ja aina?

 

Alexander Betts & Paul Collier: Refuge – Transforming a Broken Refuge System, Allen Lane 2017

 

Arvostelu on julkaistu alunperin Suomen Perusta -ajatuspajan verkkosivuilla: www.suomenperusta.fi

]]>
0 http://simogrnroos.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244511-pakolaisjarjestelman-taysremontti#comments Maahanmuutto Mon, 16 Oct 2017 08:36:36 +0000 Simo Grönroos http://simogrnroos.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244511-pakolaisjarjestelman-taysremontti
Ulkomaisen työvoiman tarveharkinta vielä kerran http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244331-ulkomaisen-tyovoiman-tarveharkinta-viela-kerran <p>Anna Kontulan ym. 2. syyskuuta jätetyssä lakialoitteessa, jonka peräti 108 kansanedustajaa on allekirjoittanut, ETA-alueen ulkopuolisen työvoiman palkkaamisen tarveharkinnan purkamista perustellaan lupaprosessin hankaluudella ja ulkomaisten työntekijöiden liikkuvuuden helpottamisella. Näistä asioista on hieman vaikea vääntää kättä, koska tarveharkintaan liittyy aina oma joustamattomuutensa, oli kyse sitten mistä tahansa hallinnollisesta säätelystä.</p><p>Mutta ajatellaan, mitä merkitsisi, jos meillä ei olisi ETA-alueen ulkopuoliseen ns. työperäisen maahanmuuton suhteen mitään hallinnollista säätelyä. Yritykset voisivat tuoda maahan niin paljon työvoimaa, kuin ne katsoisivat tarpeelliseksi. &nbsp;Käytännön implikaatio kai olisi, että yritykset (yksinään) päättäisivät Suomen väestökehityksestä ja yhdyskuntarakenteesta.</p><p>Ongelma on kuitenkin siinä, että yritykset eivät suinkaan sisäistäisi toimintansa kaikki kustannuksia. Toki ne maksaisivat palkan ja pakolliset työvoimakustannukset, mutta eivät ne tietenkään maksaisi maahanmuuttajien hyvinvointipalveluksia (terveydenhoito, koulutus, kulttuuri jne.) eivät poliisin, oikeuslaitoksen ym. kustannuksia, eivät tulonsiirtoja, eivätkä ne huolehtisi asunnoista, liikenneyhteyksistä jne. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Tuntuu hieman oudolta, että julkinen valta luovuttaisi näin tärkeässä asiassa täyden päätäntävallan pääomapiireille.</p><p>Vierastan ajatusta (pelkästään tai pääsääntöisesti) ulkomaisella työvoimalla toimivasta yritystoiminnata muutenkin. Se kuulostaa pahaenteisesti samanlaiselta kuin Viron neuvostomiehityksen aikainen &rdquo;teollistaminen, jossa kantaväestöllä ei ollut sanan sijaa sen suhteen, keitä ja miten paljon tulee mihinkin Viron piirikuntaan. &nbsp;Meillä työperäinen maahanmuutto tuntuu herättävän kovasti innostusta, koska kuvitellaan se olevan ilmaisen lounaan: saadaan verotuloja ulkomaisilta työntekijöiltä ja yrityksiltä. Tässä ajatuskulussa on kuitenkin paha näköharha. Verotulojen vastineena on aina saman suuruinen tarve menoille. Maahanmuuttajat tarvitsevat samat sosiaaliset ja muut palvelukset sekä tulonsiirrot kuin kantaväestökin. Ei tänne muuta ainuttakaan ihmistä, joka ei käyttäisi jalkakäytäviä, vesijohtoja, liikenevälineitä, terveydenhoitoa jne. (taas se pitkä lista yhteiskunnallisista palveluksista ja tulonsiirroista). &nbsp;</p><p>Toki jos tänne muuttaa huippuosaajia, joiden kuukausitulot ovat 10&nbsp;000 euroa tai enemmän, valtio ja koko yhteiskunta nettoavat, mutta meissä heitä on? Jos nimenomaan heitä muuttaisi Suomeen, YLE:n uutistoimitus oli päivittäin Helsinki-Vantaalla tekemässä heistä uutisia; nyt on tyytyminen bussikuskeihin. Ns. asiantuntijan statuksella tulevan ulkomaisen työntekijän tuloraja on vain 3000 euroa kuukaudessa, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että julkinen valta jää miinukselle tulojen ja menojen suhteen. Ainakin Ruotsin esimerkki viittaa siihen, että rajoitusten poistamisen jälkeen tulijat olisivat pääsääntöiset paljon pienempituloisia, joten pelkästään fiskaaliselta kannalta tällaisessa maahanmuutossa ei olisi paljon järkeä.</p><p>Mutta kyse ei ole pelkästään julkisen vallan tuloista ja menoista. Olennaista on se, miten muutos vaikuttaisi kansalaisen X elämään. Kontulan ym. aloitteen perustelussa yritetään häivyttää kaikki pelot tutulla Juhana Vartiaisen tekstillä, joka kokonaisuudessaan kuuluu seuraavasti: <em>Tarveharkinnan säätämisvaiheessa saatavuusharkinnan ajateltiin turvaavan Suomen työmarkkinoilla jo olevien työllistymismahdollisuuksia. Työsuhteiden määrä ei kuitenkaan ole vakio, eikä ole olemassa näyttöä siitä, että maahanmuuttajien työllistyminen heikentäisi kantaväestön tai maassa jo olevien työllistymismahdollisuuksia. Ei ole myöskään syytä olettaa, että saatavuusharkinta vaikuttaisi oleellisesti suomalaiseen palkkatasoon. Mahdollisen &rdquo;palkkadumppauksen&rdquo; kannalta merkitykselliset päätökset tehtiin jo säädettäessä työvoiman vapaasta liikkuvuudesta EU-alueella</em>.</p><p>Ideana näissä lauseenparsissa on se, että työvoiman tarjonnan kasvu ei ole keltään pois, eikä se laske palkkoja. Ajatuskulku on aika erikoinen taloustieteen näkökulmasta. Palkkaus on riippumaton työvoiman kysynnän ja tarjonnan määrästä. Teknisesti tämä tarkoittaa sitä, että työvoiman kysyntä on täysin palkkajoustavaa; yhden euron lasku palkoissa johtaa miljoonaan uuteen työpaikkaan. Rohkenen hieman epäillä tätä logiikkaa, mutta tietysti sitä voisi kokeilla esimerkiksi Helsingin kaupungin osalta. Toki Kontula ja Vartiainen voisivat &rdquo;estimoida&rdquo; tällaisen kysyntäkäyrän.</p><p>Monesti asia kuitataan sanomalla, että mitään ongelmaa ei ole, jos työnantajat vain noudattavat työehtosopimuksia. Mutta eivät työehtosopimukset ole työmarkkinoiden tilasta riippumattomia. Taatusti sopimukset tehdään eri tavalla, jos työttömyysaste on yhden prosentin sijaan 50 %. Jos työvoiman &rdquo;halpatuonti&rdquo; vielä keskittyy tietyille (palvelu)aloille, palkat laskevat tavallista enemmän, kantaväestön edustajat &rdquo;häipyvät&rdquo; tyystin, eikä näillä aloilla enää päde samat säännöt kuin nykyjärjestelmässä. Mitä hyötyä on silloin sopimuksista ja laeista, jos niitä ei kukaan noudata!</p><p>Toki työmarkkinoilla olisi tarvetta muutoksille &ndash; ainakin pienten yritysten osalta &ndash; mutta on jotenkin vastenmielistä, että muutokset tehdään, tai ainakin niihin pyritään, &rdquo;keittiön kautta&rdquo; ilman kansalaiskeskustelua ja analyysiä samalla kun lasku jää yhteiskunnalle.</p><p>Kontulan aloitteen saama innostunut vastaanotto eduskunnassa on merkillinen. Kansanedustajat näyttävät tekevän kaikkensa, jotta he (ja julkinen valta) olisivat tarpeettomia. Jos näin on, herää kysymys, kannattiko laittaa yli 300 miljoonaa Eduskuntatalon remonttiin?&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Anna Kontulan ym. 2. syyskuuta jätetyssä lakialoitteessa, jonka peräti 108 kansanedustajaa on allekirjoittanut, ETA-alueen ulkopuolisen työvoiman palkkaamisen tarveharkinnan purkamista perustellaan lupaprosessin hankaluudella ja ulkomaisten työntekijöiden liikkuvuuden helpottamisella. Näistä asioista on hieman vaikea vääntää kättä, koska tarveharkintaan liittyy aina oma joustamattomuutensa, oli kyse sitten mistä tahansa hallinnollisesta säätelystä.

Mutta ajatellaan, mitä merkitsisi, jos meillä ei olisi ETA-alueen ulkopuoliseen ns. työperäisen maahanmuuton suhteen mitään hallinnollista säätelyä. Yritykset voisivat tuoda maahan niin paljon työvoimaa, kuin ne katsoisivat tarpeelliseksi.  Käytännön implikaatio kai olisi, että yritykset (yksinään) päättäisivät Suomen väestökehityksestä ja yhdyskuntarakenteesta.

Ongelma on kuitenkin siinä, että yritykset eivät suinkaan sisäistäisi toimintansa kaikki kustannuksia. Toki ne maksaisivat palkan ja pakolliset työvoimakustannukset, mutta eivät ne tietenkään maksaisi maahanmuuttajien hyvinvointipalveluksia (terveydenhoito, koulutus, kulttuuri jne.) eivät poliisin, oikeuslaitoksen ym. kustannuksia, eivät tulonsiirtoja, eivätkä ne huolehtisi asunnoista, liikenneyhteyksistä jne. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Tuntuu hieman oudolta, että julkinen valta luovuttaisi näin tärkeässä asiassa täyden päätäntävallan pääomapiireille.

Vierastan ajatusta (pelkästään tai pääsääntöisesti) ulkomaisella työvoimalla toimivasta yritystoiminnata muutenkin. Se kuulostaa pahaenteisesti samanlaiselta kuin Viron neuvostomiehityksen aikainen ”teollistaminen, jossa kantaväestöllä ei ollut sanan sijaa sen suhteen, keitä ja miten paljon tulee mihinkin Viron piirikuntaan.  Meillä työperäinen maahanmuutto tuntuu herättävän kovasti innostusta, koska kuvitellaan se olevan ilmaisen lounaan: saadaan verotuloja ulkomaisilta työntekijöiltä ja yrityksiltä. Tässä ajatuskulussa on kuitenkin paha näköharha. Verotulojen vastineena on aina saman suuruinen tarve menoille. Maahanmuuttajat tarvitsevat samat sosiaaliset ja muut palvelukset sekä tulonsiirrot kuin kantaväestökin. Ei tänne muuta ainuttakaan ihmistä, joka ei käyttäisi jalkakäytäviä, vesijohtoja, liikenevälineitä, terveydenhoitoa jne. (taas se pitkä lista yhteiskunnallisista palveluksista ja tulonsiirroista).  

Toki jos tänne muuttaa huippuosaajia, joiden kuukausitulot ovat 10 000 euroa tai enemmän, valtio ja koko yhteiskunta nettoavat, mutta meissä heitä on? Jos nimenomaan heitä muuttaisi Suomeen, YLE:n uutistoimitus oli päivittäin Helsinki-Vantaalla tekemässä heistä uutisia; nyt on tyytyminen bussikuskeihin. Ns. asiantuntijan statuksella tulevan ulkomaisen työntekijän tuloraja on vain 3000 euroa kuukaudessa, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että julkinen valta jää miinukselle tulojen ja menojen suhteen. Ainakin Ruotsin esimerkki viittaa siihen, että rajoitusten poistamisen jälkeen tulijat olisivat pääsääntöiset paljon pienempituloisia, joten pelkästään fiskaaliselta kannalta tällaisessa maahanmuutossa ei olisi paljon järkeä.

Mutta kyse ei ole pelkästään julkisen vallan tuloista ja menoista. Olennaista on se, miten muutos vaikuttaisi kansalaisen X elämään. Kontulan ym. aloitteen perustelussa yritetään häivyttää kaikki pelot tutulla Juhana Vartiaisen tekstillä, joka kokonaisuudessaan kuuluu seuraavasti: Tarveharkinnan säätämisvaiheessa saatavuusharkinnan ajateltiin turvaavan Suomen työmarkkinoilla jo olevien työllistymismahdollisuuksia. Työsuhteiden määrä ei kuitenkaan ole vakio, eikä ole olemassa näyttöä siitä, että maahanmuuttajien työllistyminen heikentäisi kantaväestön tai maassa jo olevien työllistymismahdollisuuksia. Ei ole myöskään syytä olettaa, että saatavuusharkinta vaikuttaisi oleellisesti suomalaiseen palkkatasoon. Mahdollisen ”palkkadumppauksen” kannalta merkitykselliset päätökset tehtiin jo säädettäessä työvoiman vapaasta liikkuvuudesta EU-alueella.

Ideana näissä lauseenparsissa on se, että työvoiman tarjonnan kasvu ei ole keltään pois, eikä se laske palkkoja. Ajatuskulku on aika erikoinen taloustieteen näkökulmasta. Palkkaus on riippumaton työvoiman kysynnän ja tarjonnan määrästä. Teknisesti tämä tarkoittaa sitä, että työvoiman kysyntä on täysin palkkajoustavaa; yhden euron lasku palkoissa johtaa miljoonaan uuteen työpaikkaan. Rohkenen hieman epäillä tätä logiikkaa, mutta tietysti sitä voisi kokeilla esimerkiksi Helsingin kaupungin osalta. Toki Kontula ja Vartiainen voisivat ”estimoida” tällaisen kysyntäkäyrän.

Monesti asia kuitataan sanomalla, että mitään ongelmaa ei ole, jos työnantajat vain noudattavat työehtosopimuksia. Mutta eivät työehtosopimukset ole työmarkkinoiden tilasta riippumattomia. Taatusti sopimukset tehdään eri tavalla, jos työttömyysaste on yhden prosentin sijaan 50 %. Jos työvoiman ”halpatuonti” vielä keskittyy tietyille (palvelu)aloille, palkat laskevat tavallista enemmän, kantaväestön edustajat ”häipyvät” tyystin, eikä näillä aloilla enää päde samat säännöt kuin nykyjärjestelmässä. Mitä hyötyä on silloin sopimuksista ja laeista, jos niitä ei kukaan noudata!

Toki työmarkkinoilla olisi tarvetta muutoksille – ainakin pienten yritysten osalta – mutta on jotenkin vastenmielistä, että muutokset tehdään, tai ainakin niihin pyritään, ”keittiön kautta” ilman kansalaiskeskustelua ja analyysiä samalla kun lasku jää yhteiskunnalle.

Kontulan aloitteen saama innostunut vastaanotto eduskunnassa on merkillinen. Kansanedustajat näyttävät tekevän kaikkensa, jotta he (ja julkinen valta) olisivat tarpeettomia. Jos näin on, herää kysymys, kannattiko laittaa yli 300 miljoonaa Eduskuntatalon remonttiin? 

]]>
52 http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244331-ulkomaisen-tyovoiman-tarveharkinta-viela-kerran#comments Eduskunta Maahanmuutto Työvoiman tarve Thu, 12 Oct 2017 14:04:36 +0000 Matti Viren http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244331-ulkomaisen-tyovoiman-tarveharkinta-viela-kerran
Tanska jatkaa rajavalvontaa http://marttiissakainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244322-tanska-jatkaa-rajavontaa <p><br />&nbsp;</p><p>Tanska jatkaa rajojensa valvontaa puolella vuodella toukokuun 12 päivään 2018. Asiasta ilmoitti eilen <strong>integraatioministeri Inger Stöjberg</strong>. Tanskan hallitus perustelee päätöstä maahanmuuttotilanteella ja terrorismiuhalla.</p><p><strong>Inger Stöjberg</strong> totesi tiedotustilaisuudessa:&quot; <em>Vapaan liikkuvuuden edellytys on ,että Euroopan ulkorajoilla valvonta on hallinnassa. Vaikka nyt maahanmuutto- ja turvapaikkaluvut ovat alhaisia, on todettava, että Euroopan ulkorajoilla on kovia paineita. Emme myöskään voi sulkea silmiämme vakavalta Tanskaan kodistuvalta terrorismiuhkalta. Siksi hallitus on katsonut välttämättömäksi jatkaa rajavalvontaa toistaiseksi.&quot;</em></p><p>Näin Tanskassa. Ruotsi<em>&nbsp;</em> puolestaan tehosti rajavalvontaa Malmön ja Hälsinborgin raja-asemilla syyskuun puolesta välistä alkaen.<em> </em></p><p><em>Toimenpide on tehonnut. Kuluneen kolmen viikon aikana Tanskasta tulleita matkustajia on käännytetty takaisin 524 henkilöä, mikä on yli kaksinkertainen määrä verrattuna tilanteeseen ennen tehostusta.</em></p><p>Kumpikaan mainituista pohjoismaista ei puhu eristäytymisestä, vaan tarkoituksenmukaisesta toimenpiteestä kansalaisten suojelemiseksi.</p><p>Entä Suomi? Meidän vastuulliset ministerit käyttävät toisenlaista retoriikkaa. Kansalaisten on&nbsp; vaadittava myös Suomen päättäjiltä samanlaista jämäkkyyttä maahanmuuttopolitiikassa. Itsenäisen valtion yksi perustehtävistä on huolehtia kansalaistensa turvallisuudesta. Jos se vaatii rajojen valvonnan tehostamista, niin valvontaa pitää tehostaa.</p><p>Suomen päättäjät voisivat tässä asiassa ottaa oppia Ruotsin ja Tanskan politiikasta eikä kuunnella liian tarkasti Brysselin viestejä. Joskus vaikuttaa, että meidän päättäjät piiloutuvat&nbsp; liian vikkelästi EU:n leveän byrokraattisen&nbsp; selän taakse.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>
 

Tanska jatkaa rajojensa valvontaa puolella vuodella toukokuun 12 päivään 2018. Asiasta ilmoitti eilen integraatioministeri Inger Stöjberg. Tanskan hallitus perustelee päätöstä maahanmuuttotilanteella ja terrorismiuhalla.

Inger Stöjberg totesi tiedotustilaisuudessa:" Vapaan liikkuvuuden edellytys on ,että Euroopan ulkorajoilla valvonta on hallinnassa. Vaikka nyt maahanmuutto- ja turvapaikkaluvut ovat alhaisia, on todettava, että Euroopan ulkorajoilla on kovia paineita. Emme myöskään voi sulkea silmiämme vakavalta Tanskaan kodistuvalta terrorismiuhkalta. Siksi hallitus on katsonut välttämättömäksi jatkaa rajavalvontaa toistaiseksi."

Näin Tanskassa. Ruotsi  puolestaan tehosti rajavalvontaa Malmön ja Hälsinborgin raja-asemilla syyskuun puolesta välistä alkaen.

Toimenpide on tehonnut. Kuluneen kolmen viikon aikana Tanskasta tulleita matkustajia on käännytetty takaisin 524 henkilöä, mikä on yli kaksinkertainen määrä verrattuna tilanteeseen ennen tehostusta.

Kumpikaan mainituista pohjoismaista ei puhu eristäytymisestä, vaan tarkoituksenmukaisesta toimenpiteestä kansalaisten suojelemiseksi.

Entä Suomi? Meidän vastuulliset ministerit käyttävät toisenlaista retoriikkaa. Kansalaisten on  vaadittava myös Suomen päättäjiltä samanlaista jämäkkyyttä maahanmuuttopolitiikassa. Itsenäisen valtion yksi perustehtävistä on huolehtia kansalaistensa turvallisuudesta. Jos se vaatii rajojen valvonnan tehostamista, niin valvontaa pitää tehostaa.

Suomen päättäjät voisivat tässä asiassa ottaa oppia Ruotsin ja Tanskan politiikasta eikä kuunnella liian tarkasti Brysselin viestejä. Joskus vaikuttaa, että meidän päättäjät piiloutuvat  liian vikkelästi EU:n leveän byrokraattisen  selän taakse.

 

 

]]>
10 http://marttiissakainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244322-tanska-jatkaa-rajavontaa#comments Eristäytyminen Maahanmuutto Rajavalvonta Terrorismiuhka Thu, 12 Oct 2017 11:22:12 +0000 Martti Issakainen http://marttiissakainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244322-tanska-jatkaa-rajavontaa
”Hei, nyt ollaan Suomessa!” http://jyrkisipila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244284-hei-nyt-ollaan-suomessa <p>Aikuinen maahanmuuttaja tuo uuteen maahan mukanaan lähtömaansa käytäntöjä ja tapoja. Niin tekee suomalainenkin asettuessaan ulkomaille.</p><p>On paljon mahdollista, että nämä käytännöt ja tavat eivät istu uuden maan - esimerkiksi Suomen - lakeihin, sääntöihin ja kulttuuriin.</p><p>Suomalainen kotouttaminen lähtee siitä, että tänne muuttajalle kerrotaan meidän lakiemme, sääntöjemme ja kulttuurimme pääpiirteet ja oletetaan, että aikuinen maahanmuuttaja sisäistää ne nopeasti ja kuuliaisesti. Tämän vaikutelman sinisilmäinen suomalaiskotouttaja helposti saakin, kun maahanmuuttajat ystävällisesti hymyillen nyökyttelevät, että tämän me ymmärrämme tai tiedämme.</p><p>Se ei kuitenkaan ole totta. Uuden lainsäädännön, uusien sääntöjen ja uuden kulttuurisen koodiston sisäistäminen ei tapahdu hetkessä, ei aina edes&nbsp;vuoden kestävän koulutuksen aikana. Ja voi olla, että näitä asioita ei kaikilta osin edes haluta sisäistää. Voi olla, että lähtömaan koodisto toimii vahvasti näiden uusien asioiden hyväksymistä ja sisäistämistä vastaan. Ja mitä kouluttamattomampi ihminen on, ja hyvin kouluttamattomiahan monet maahanmuuttajat suomalaisittain katsoen ovat, sitä vaikeampi hänen keskimäärin lienee omaksua uutta.</p><p>Virallinen-Suomi ei kiinnitä tähän asiaan kylliksi huomiota. Virallinen-Suomi haluaa kotouttaa maahanmuuttajat tehokkaammin, mutta ei pureudu maahanmuuttajien ryhmä- ja henkilökohtaisiin arvo- ja asennelähtökohtiin. Mikä maahanmuuttajan etnisessä ryhmässä ja/tai hänessä itsessään aiheuttaa sen, että kotoutuminen Suomeen ei suju?</p><p>Maahanmuuttajien kotoutumista Suomeen eivät välttämättä edesauta heidän täkäläiset omat järjestönsäkään. Ne tuntuvat monesti vain ylläpitävän entisen kotimaan kulttuuria ja tapoja. Usein ne kuitenkin saavat rahoitusta Suomen valtiolta. Pitäisikö valtion puhaltaa peli poikki ja panna rahoituksen saamiselle tiukemmat ehdot ja myös valvoa niiden noudattamista? Olisiko yksi tällainen ehto se, että järjestö saisi valtion rahoitusta vain, jos sen hallituksen jäsenistä vähintään puolet on täällä syntyneitä ja alle 30-vuotiaita. Mene ja tiedä.</p><p>Joka tapauksessa on selvä, että monien etnisten ryhmien eristäytymistä muusta yhteiskunnasta pitää ehkäistä. Ehkä sellaisen voisi aloittaa havahduttavalla henkisellä tönäisyllä: &rdquo;Hei, nyt ollaan Suomessa, et voi toimia kuten lähtömaassasi!&rdquo;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Aikuinen maahanmuuttaja tuo uuteen maahan mukanaan lähtömaansa käytäntöjä ja tapoja. Niin tekee suomalainenkin asettuessaan ulkomaille.

On paljon mahdollista, että nämä käytännöt ja tavat eivät istu uuden maan - esimerkiksi Suomen - lakeihin, sääntöihin ja kulttuuriin.

Suomalainen kotouttaminen lähtee siitä, että tänne muuttajalle kerrotaan meidän lakiemme, sääntöjemme ja kulttuurimme pääpiirteet ja oletetaan, että aikuinen maahanmuuttaja sisäistää ne nopeasti ja kuuliaisesti. Tämän vaikutelman sinisilmäinen suomalaiskotouttaja helposti saakin, kun maahanmuuttajat ystävällisesti hymyillen nyökyttelevät, että tämän me ymmärrämme tai tiedämme.

Se ei kuitenkaan ole totta. Uuden lainsäädännön, uusien sääntöjen ja uuden kulttuurisen koodiston sisäistäminen ei tapahdu hetkessä, ei aina edes vuoden kestävän koulutuksen aikana. Ja voi olla, että näitä asioita ei kaikilta osin edes haluta sisäistää. Voi olla, että lähtömaan koodisto toimii vahvasti näiden uusien asioiden hyväksymistä ja sisäistämistä vastaan. Ja mitä kouluttamattomampi ihminen on, ja hyvin kouluttamattomiahan monet maahanmuuttajat suomalaisittain katsoen ovat, sitä vaikeampi hänen keskimäärin lienee omaksua uutta.

Virallinen-Suomi ei kiinnitä tähän asiaan kylliksi huomiota. Virallinen-Suomi haluaa kotouttaa maahanmuuttajat tehokkaammin, mutta ei pureudu maahanmuuttajien ryhmä- ja henkilökohtaisiin arvo- ja asennelähtökohtiin. Mikä maahanmuuttajan etnisessä ryhmässä ja/tai hänessä itsessään aiheuttaa sen, että kotoutuminen Suomeen ei suju?

Maahanmuuttajien kotoutumista Suomeen eivät välttämättä edesauta heidän täkäläiset omat järjestönsäkään. Ne tuntuvat monesti vain ylläpitävän entisen kotimaan kulttuuria ja tapoja. Usein ne kuitenkin saavat rahoitusta Suomen valtiolta. Pitäisikö valtion puhaltaa peli poikki ja panna rahoituksen saamiselle tiukemmat ehdot ja myös valvoa niiden noudattamista? Olisiko yksi tällainen ehto se, että järjestö saisi valtion rahoitusta vain, jos sen hallituksen jäsenistä vähintään puolet on täällä syntyneitä ja alle 30-vuotiaita. Mene ja tiedä.

Joka tapauksessa on selvä, että monien etnisten ryhmien eristäytymistä muusta yhteiskunnasta pitää ehkäistä. Ehkä sellaisen voisi aloittaa havahduttavalla henkisellä tönäisyllä: ”Hei, nyt ollaan Suomessa, et voi toimia kuten lähtömaassasi!”

]]>
10 http://jyrkisipila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244284-hei-nyt-ollaan-suomessa#comments Maahanmuutto Monikulttuurisuus Pakolaisuus Turvapaikanhakija Wed, 11 Oct 2017 13:07:38 +0000 Jyrki Sipilä http://jyrkisipila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244284-hei-nyt-ollaan-suomessa
Eiköhän lopeteta tämä pelleily jo. http://mikisileoni.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244211-eikohan-lopeteta-tama-pelleily-jo <p>Niinhän siinä sitten kävi että tämä(kin) irakilaisperhe sai kaikkien käänteiden jälkeen jäädä Suomeen siitä huolimatta että perheenkokoajan tarina oli alusta lähtien täyttä soopaa.Perheen isä Huner Ali Muhammed oli siis tullut Suomeen aiemmin turvapaikanhakijana ja kuten asiassa yleensä käy, oli saanut myös myönteisen päätöksen turvapaikkahakemukseensa vuonna 2009 koska oli joutunut oman kertomuksensa mukaan ISISin vainoamaksi kotikaupungissaan vaikka todellisuudessa ISIS oli vallannut vain hetkellisesti kurdikaupungin vuonna 2015. Huner Ali Muhammed palasi vain muutaman vuoden päästä takaisin Irakiin saatuaan myönteisen mennäkseen siellä naimisiin nykyisen vaimonsa kanssa. Aiemmin henkilökohtaista vainoa kotimaassaan kokenut Huner pystyi tekemään näin oman kertomuksensa mukaan koska paluu ei ollut tapahtunut siihen kaupunkiin jossa häntä oli aiemmin vainottu*.</p><p>Ei tässä tarvitse olla mikään ruudinkeksijä ymmärtääkseen että turvapaikkajärjestelmäämme käytetään jatkuvasti järjestelmällisesti hyväkseen. On naurettava ajatus että yli 37 miljoonan asukkaan Irakista Hunerin kaltaiset henkilöt eivät löydä turvallista paikkaa henkilökohtaisen vainon vuoksi siitä huolimatta että alueet ovat osin jakautuneet shiiojen, sunnien ja kurdien alueisiin. Turvapaikkajärjestelmä palkitsee jatkuvasti näitä Hunereita vuodesta toiseen positiivisilla päätöksillä, sillä epäselvissä tapauksissakin päätös tehdään aina hakijan hyödyksi. Ihan vaan varmuuden vuoksi ettei kukaan joudu väärin perustein hylätyksi. Huner nyt siis käytti järjestelmämme aukkoja ja päätöksentekijöiden hyvänuskoisuutta alusta lähtien hyödyksensä ja miksei käyttäisikään ,sillä hullu ei ole se joka pyytää vaan se joka antaa.</p><p>On käsittämätöntä kuinka nämä tarinat uppoavat vuodesta toiseen vain sen vuoksi että joku asia on &quot;mahdollisesti&quot; totta. Vuodesta toiseen Suomeen saapuu useita tuhansia ihmisiä joiden tarinat &quot;mahdollisesti&quot; pitävät paikkansa. He kulkevat useiden turvallisten maiden läpi tuhansien kilometrien päästä johonkin suomalaiseen kaupunkiin turvaan vaikka Hunerin tavoin turvallinen kaupunki löytyisi paljon lähempää omasta kotimaasta. Järjestelmämme hyväksikäytettävien aukkojen suomien mahdollisuuksien kautta kukaan ei tiedä kuinka moni täältä turvapaikan saanut on todellisuudessa sellaisessa tilanteessa että hän on aidosti Geneven pakolaissopimuksen hengen mukaisessa avun tarpeessa. Asiaa voi vain arvuutella. Somaleista arviolta 87%* on syynä maasta lähtöön elintasoon liittyvät syyt. Kuitenkin lähes puolet somaleista saa turvapaikan suomesta. Jopa läpimädän EU:n edustajat ovat joutuneet myöntämään että suurin osa Eurooppaan tulevista on todellisuudessa elintasoaan nostamaan pyrkivää väestöä **.</p><p>Miksi siis Huner ja vastaavat saavat jäädä vaikka jälkikäteen on selvinnyt että turvallinen paluu Irakiin oli madollista? Siksi että suomessa turvapaikkapäätöksessä ei ole perumisen mahdollisuutta. Positiivinen turvapaikkapäätös on peruuttamaton joka oikeuttaa automaattisesti pysyvään oleskelulupaan sekä nopeutettuun kansallisuuden myöntämiseen***. Koko turvapaikkaoikeusjärjestelmä on naurettavan yksinkertainen kiertää ja käyttää hyödyksi mikäli pokkaa ja röyhkeyttä riittää. Sepustat vain mahdollisimman yhtenäisen tarinan henkilökohtaisesta vainosta ja jos ensimmäinen kerta menee reisille, aina voit kertoa tarinan uudelleen vaikka neljä kertaa ja joka epäonnistuneen kerran jälkeen laitat uuden hakemuksen menemään niin kuin Hassan on tehnyt jo neljä kertaa ****. Mitään rajoituksia hakemusten määrällä ei ole ja jossain vaiheessa voitkin sitten laittaa oleskeluluvan vireille kunhan työpaikka on löytynyt ja mahdollisesti puoliso ja jälkikasvua syntynyt suomeen jonka perusteella saat aivan varmasti lopulta oleskeluluvan.</p><p>Nykytilanteessa voisimme purkaa Schengen sopimuksen mutta se ei vaikuta siihen jatkuuko tulijoiden virta Suomeen. Jokainen rajalle tultuaan voi pyytää maastamme turvapaikkaa. Voisimme kiristää turvapaikkaoikeuden saamisperusteita mutta se ei estäisi sitä että maahamme jää vuosiksi järjestelmäämme hyväksikäyttäviä yksilöitä jotka nykyisellä käytännöllä lopulta palkitaan oleskeluluvalla ja lopulta kansalaisuudella. Voisimme heikentää vetovoimatekijöitä kuten perheenyhdistämisoikeuden kustannusten poistamisen valtion varoin mutta tämäkin olisi vain isossa kuvassa hidaste eikä suinkaan este. Näen ainoana ratkaisuna turvapaikanhakuprosessiin liittyvien kansainvälisten sopimusten kuten Geneven pakolaissopimuksen, Dublin I,II ja III direktiivien purkamiset ja näihin liittyvien kotimaisen lainsäädännön uudelleen muokkaamisen ajankohtaisempaan muotoon. Vain näillä toimilla tällä saataisiin kaikki ns. porsaanreiät joita härskisti hyväksikäytetään yhdellä kertaa tukittua. Geneven pakolaissopimus on aikansa elänyt, se on epäoikeudenmukainen todellisille avun tarvitsijoille ja se tehtiin täysin erillaisessa maailmassa, eikä sen tarkoitus koskaan ollut edesauttaa elintasoerojen tasapäistämistä eri kansojen suhteen jollaiseksi se on muodostunut. Geneven pakolaissopimusta ei ole myöskään ratifioitu läheskään kaikissa maissa. Tällä hetkellä maailmassa on 51 maata jotka eivät ole tehneet näin.</p><p>Suomea sitovat pakolaissopimukset YK:n ja EU:n direktiivit ovat myös helposti purettavissa. Tämä onnistuu eduskunnan tiedoksiannolla jonka jälkeen pääministeri ilmoittaa asiasta YK:n pääsihteerille sekä euroopan komission puheenjohtajalle. EU:n direktiiveistä irtautumisen voimme aloittaa saman tien kun Euroopan unionia on asiasta tiedotettu virallisesti. YK:n pakolaissopimuksen purkaminen astuu kokonaisuudessaan voimaan vuoden päästä ilmoituksesta, joka toimitetaan siis YK:n pääsihteerille. Julistamalla poikkeustila käyttöön välittömästi voimme myös aloittaa rajatarkastukset, sekä kansallisen turvallisuuden vuoksi lopettaa turvapaikkahakemusten vastaanottamisen. Turvapaikanhakusopimuksiin liittyvien kotimaisten lakien, kuten vastaanottolain muutokset tai poistamiset uutta tilannetta vastaaviksi ovat eduskunnan säädettävissä. Toki maailmassa on ihan aidosti alkuperäisen Geneven pakolaissopimuksen tarkoittamia pakolaisia, joille on suotava tarvittaessa väliaikainen turvapaikkaoikeus. Mikään pykälä ei kuitenkaan vaadi antamaan heille pysyvää oleskeluoikeutta tai kansalaisuutta.</p><p>Vaikka astuisimmekin näiden sopimusten ulkopuolelle niiden epäoikeudenmukaisuuden ja väärinkäytöksen vuoksi voisimme tarjota vuosittain turvapaikkaa niille joille siihen oikeasti on tarvetta. Esimerkiksi ulkomailta anottava &quot;vihreä kortti&quot;, joka olisi vuosittain uusittava ja perustuisi tiukkaan määrälliseen säätelyyn sekä uskottavaan vainon kohteeksi joutumista voisi olla yksi ratkaisu tähän. Näiden määrä ei kuitenkaan saisi vuosittain olla mikään nykyisen kiintiöpakolaismäärän kaltainen vaan maksimissaan sata kappaletta vuodessa ja jonon alkupäähän on sijoitettava ne henkilöt, jotka tulevat kokemuspohjaisesti sellaisilta alueilta joista kotoutuminen on onnistunut parhaiten. Näin ollen kontrolli maahan tulijoiden suhteen pysyy omissa käsissämme niin kuin sen olisi kokoajan pitänytkin olla.</p><p>*https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005399910.html **https://www.nationaleconomicseditorial.com/&hellip;/eu-migrants-n&hellip;/ ***http://www.migri.fi/&hellip;/kansalaisuude&hellip;/edellytykset/asumisaika ****http://uutismaailma.com/turvapaikanhakijat-lahtee-ruotsiin&hellip;/</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Niinhän siinä sitten kävi että tämä(kin) irakilaisperhe sai kaikkien käänteiden jälkeen jäädä Suomeen siitä huolimatta että perheenkokoajan tarina oli alusta lähtien täyttä soopaa.Perheen isä Huner Ali Muhammed oli siis tullut Suomeen aiemmin turvapaikanhakijana ja kuten asiassa yleensä käy, oli saanut myös myönteisen päätöksen turvapaikkahakemukseensa vuonna 2009 koska oli joutunut oman kertomuksensa mukaan ISISin vainoamaksi kotikaupungissaan vaikka todellisuudessa ISIS oli vallannut vain hetkellisesti kurdikaupungin vuonna 2015. Huner Ali Muhammed palasi vain muutaman vuoden päästä takaisin Irakiin saatuaan myönteisen mennäkseen siellä naimisiin nykyisen vaimonsa kanssa. Aiemmin henkilökohtaista vainoa kotimaassaan kokenut Huner pystyi tekemään näin oman kertomuksensa mukaan koska paluu ei ollut tapahtunut siihen kaupunkiin jossa häntä oli aiemmin vainottu*.

Ei tässä tarvitse olla mikään ruudinkeksijä ymmärtääkseen että turvapaikkajärjestelmäämme käytetään jatkuvasti järjestelmällisesti hyväkseen. On naurettava ajatus että yli 37 miljoonan asukkaan Irakista Hunerin kaltaiset henkilöt eivät löydä turvallista paikkaa henkilökohtaisen vainon vuoksi siitä huolimatta että alueet ovat osin jakautuneet shiiojen, sunnien ja kurdien alueisiin. Turvapaikkajärjestelmä palkitsee jatkuvasti näitä Hunereita vuodesta toiseen positiivisilla päätöksillä, sillä epäselvissä tapauksissakin päätös tehdään aina hakijan hyödyksi. Ihan vaan varmuuden vuoksi ettei kukaan joudu väärin perustein hylätyksi. Huner nyt siis käytti järjestelmämme aukkoja ja päätöksentekijöiden hyvänuskoisuutta alusta lähtien hyödyksensä ja miksei käyttäisikään ,sillä hullu ei ole se joka pyytää vaan se joka antaa.

On käsittämätöntä kuinka nämä tarinat uppoavat vuodesta toiseen vain sen vuoksi että joku asia on "mahdollisesti" totta. Vuodesta toiseen Suomeen saapuu useita tuhansia ihmisiä joiden tarinat "mahdollisesti" pitävät paikkansa. He kulkevat useiden turvallisten maiden läpi tuhansien kilometrien päästä johonkin suomalaiseen kaupunkiin turvaan vaikka Hunerin tavoin turvallinen kaupunki löytyisi paljon lähempää omasta kotimaasta. Järjestelmämme hyväksikäytettävien aukkojen suomien mahdollisuuksien kautta kukaan ei tiedä kuinka moni täältä turvapaikan saanut on todellisuudessa sellaisessa tilanteessa että hän on aidosti Geneven pakolaissopimuksen hengen mukaisessa avun tarpeessa. Asiaa voi vain arvuutella. Somaleista arviolta 87%* on syynä maasta lähtöön elintasoon liittyvät syyt. Kuitenkin lähes puolet somaleista saa turvapaikan suomesta. Jopa läpimädän EU:n edustajat ovat joutuneet myöntämään että suurin osa Eurooppaan tulevista on todellisuudessa elintasoaan nostamaan pyrkivää väestöä **.

Miksi siis Huner ja vastaavat saavat jäädä vaikka jälkikäteen on selvinnyt että turvallinen paluu Irakiin oli madollista? Siksi että suomessa turvapaikkapäätöksessä ei ole perumisen mahdollisuutta. Positiivinen turvapaikkapäätös on peruuttamaton joka oikeuttaa automaattisesti pysyvään oleskelulupaan sekä nopeutettuun kansallisuuden myöntämiseen***. Koko turvapaikkaoikeusjärjestelmä on naurettavan yksinkertainen kiertää ja käyttää hyödyksi mikäli pokkaa ja röyhkeyttä riittää. Sepustat vain mahdollisimman yhtenäisen tarinan henkilökohtaisesta vainosta ja jos ensimmäinen kerta menee reisille, aina voit kertoa tarinan uudelleen vaikka neljä kertaa ja joka epäonnistuneen kerran jälkeen laitat uuden hakemuksen menemään niin kuin Hassan on tehnyt jo neljä kertaa ****. Mitään rajoituksia hakemusten määrällä ei ole ja jossain vaiheessa voitkin sitten laittaa oleskeluluvan vireille kunhan työpaikka on löytynyt ja mahdollisesti puoliso ja jälkikasvua syntynyt suomeen jonka perusteella saat aivan varmasti lopulta oleskeluluvan.

Nykytilanteessa voisimme purkaa Schengen sopimuksen mutta se ei vaikuta siihen jatkuuko tulijoiden virta Suomeen. Jokainen rajalle tultuaan voi pyytää maastamme turvapaikkaa. Voisimme kiristää turvapaikkaoikeuden saamisperusteita mutta se ei estäisi sitä että maahamme jää vuosiksi järjestelmäämme hyväksikäyttäviä yksilöitä jotka nykyisellä käytännöllä lopulta palkitaan oleskeluluvalla ja lopulta kansalaisuudella. Voisimme heikentää vetovoimatekijöitä kuten perheenyhdistämisoikeuden kustannusten poistamisen valtion varoin mutta tämäkin olisi vain isossa kuvassa hidaste eikä suinkaan este. Näen ainoana ratkaisuna turvapaikanhakuprosessiin liittyvien kansainvälisten sopimusten kuten Geneven pakolaissopimuksen, Dublin I,II ja III direktiivien purkamiset ja näihin liittyvien kotimaisen lainsäädännön uudelleen muokkaamisen ajankohtaisempaan muotoon. Vain näillä toimilla tällä saataisiin kaikki ns. porsaanreiät joita härskisti hyväksikäytetään yhdellä kertaa tukittua. Geneven pakolaissopimus on aikansa elänyt, se on epäoikeudenmukainen todellisille avun tarvitsijoille ja se tehtiin täysin erillaisessa maailmassa, eikä sen tarkoitus koskaan ollut edesauttaa elintasoerojen tasapäistämistä eri kansojen suhteen jollaiseksi se on muodostunut. Geneven pakolaissopimusta ei ole myöskään ratifioitu läheskään kaikissa maissa. Tällä hetkellä maailmassa on 51 maata jotka eivät ole tehneet näin.

Suomea sitovat pakolaissopimukset YK:n ja EU:n direktiivit ovat myös helposti purettavissa. Tämä onnistuu eduskunnan tiedoksiannolla jonka jälkeen pääministeri ilmoittaa asiasta YK:n pääsihteerille sekä euroopan komission puheenjohtajalle. EU:n direktiiveistä irtautumisen voimme aloittaa saman tien kun Euroopan unionia on asiasta tiedotettu virallisesti. YK:n pakolaissopimuksen purkaminen astuu kokonaisuudessaan voimaan vuoden päästä ilmoituksesta, joka toimitetaan siis YK:n pääsihteerille. Julistamalla poikkeustila käyttöön välittömästi voimme myös aloittaa rajatarkastukset, sekä kansallisen turvallisuuden vuoksi lopettaa turvapaikkahakemusten vastaanottamisen. Turvapaikanhakusopimuksiin liittyvien kotimaisten lakien, kuten vastaanottolain muutokset tai poistamiset uutta tilannetta vastaaviksi ovat eduskunnan säädettävissä. Toki maailmassa on ihan aidosti alkuperäisen Geneven pakolaissopimuksen tarkoittamia pakolaisia, joille on suotava tarvittaessa väliaikainen turvapaikkaoikeus. Mikään pykälä ei kuitenkaan vaadi antamaan heille pysyvää oleskeluoikeutta tai kansalaisuutta.

Vaikka astuisimmekin näiden sopimusten ulkopuolelle niiden epäoikeudenmukaisuuden ja väärinkäytöksen vuoksi voisimme tarjota vuosittain turvapaikkaa niille joille siihen oikeasti on tarvetta. Esimerkiksi ulkomailta anottava "vihreä kortti", joka olisi vuosittain uusittava ja perustuisi tiukkaan määrälliseen säätelyyn sekä uskottavaan vainon kohteeksi joutumista voisi olla yksi ratkaisu tähän. Näiden määrä ei kuitenkaan saisi vuosittain olla mikään nykyisen kiintiöpakolaismäärän kaltainen vaan maksimissaan sata kappaletta vuodessa ja jonon alkupäähän on sijoitettava ne henkilöt, jotka tulevat kokemuspohjaisesti sellaisilta alueilta joista kotoutuminen on onnistunut parhaiten. Näin ollen kontrolli maahan tulijoiden suhteen pysyy omissa käsissämme niin kuin sen olisi kokoajan pitänytkin olla.

*https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005399910.html **https://www.nationaleconomicseditorial.com/…/eu-migrants-n…/ ***http://www.migri.fi/…/kansalaisuude…/edellytykset/asumisaika ****http://uutismaailma.com/turvapaikanhakijat-lahtee-ruotsiin…/

]]>
0 http://mikisileoni.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244211-eikohan-lopeteta-tama-pelleily-jo#comments Euroopan unioni Irak Maahanmuutto Pakolaisopimukset Tue, 10 Oct 2017 07:15:19 +0000 Miki Sileoni http://mikisileoni.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244211-eikohan-lopeteta-tama-pelleily-jo
Työperäisen maahanmuuton tarveharkinnasta http://lassijskelinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244051-tyoperaisen-maahanmuuton-tarveharkinnasta <p>&nbsp;Eduskunnassa on tehty lakialoite tarveharkinnasta luopumisesta kokonaan työperäisessä maahanmuutossa. Aloite on kerännyt tukea puoluerajojen yli. Osa oman puolueeni kansanedustajista kannattaa aloitetta, osa ei.</p><p>En kannata täydellistä luopumista tarveharkinnasta. Muun muassa rakennustyömailla on nähty, että täysin rajoittamaton työperäinen maahanmuutto johtaisi siihen, että halpatyövoimaa tulisi tänne tekemään keikkatyötä täydellisesti poljetuin työehdoin.</p><p>Käytännössä suurin ongelma on se, että lähes rajoittamaton halpatyövoiman saanti johtaisi siihen, etteivät suomalaiset työttömät enää pystyisi työllistymään heidän korkeiden elinkustannustensa takia. Suomalaiset työttömät eivät voi tehdä töitä 800 euron kuukausipalkalla, esimerkiksi Afrikasta tai tietyistä Aasian maista tuleva rakennustyöläinen voi. Niin kauan kuin alipalkkaus ei ole kriminalisoitua ja ammattiliitoilla ei ole kanneoikeutta, ei alipalkkaukseen voida puuttua tehokkaasti millään muilla keinoilla. Kehitysmaista tuleva työvoima kuitenkin tekee töitä mielellään alipalkattuna, niin kauan kuin palkka riittää perheen elättämiseen kotimaassa.</p><p>Näistä syistä en luopuisi tarveharkinnasta kokonaan, tai jos eteen tulee tilanne jossa eduskunnan enemmistö kannattaisi sitä, pitäisi ehdottomasti ensin kriminalisoida alipalkkaus ja antaa ammattiliitoille kanneoikeus.</p><p>On kuitenkin todettava, että työperäistä maahanmuuttoa tarvitaan ja etenkin asiantuntijoiden saamista Suomeen pitää helpottaa alalla kuin alalla. Nämä henkilöt pitäisi saada Suomeen erittäin nopean ja hakijalle edullisen prosessin kautta, jotta Suomeen saadaan lisää työvoimaa ja osaamista. Suomi nimittäin tarvitsee kipeästi sellaista työvoimaa, joka pelaa työehtojen osalta samassa sarjassa kuin suomalaiset ja ei ainakaan merkittävällä tavalla vaikeuta suomalaisten työttömien työllistymistä. Työvoimapula on huutava jo nyt monella alla ja tulevaisuudessa koko yhteiskunnassa ja sitä ei ratkaista pelkästään työllistämällä työttömät, vaan tarvitaan hallittua maahanmuuttoa.</p><p>Aihetta hiukan sivuten, mielestäni myös niiden turvapaikanhakijoiden, jotka ovat työllistyneet turvapaikanhakuprosessin aikana pysyvänluoteiseen ja työehtosopimusten mukaan palkattuun työsuhteeseen, pitäisi saada jonkinlainen oleskelulupa. Tällä hetkellä tämä ei nimittäin toteudu useasta osin <a href="https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/turvapaikanhakijan-oleskeluluvan-saanti-tyon-perusteella-on-lahes-mahdotonta">luonteeltaan pikkumaisesta syystä,</a> vaikka mitään teoreettista estettä (vaatisi toki varmaan lakimuutoksia) sille että työllistyneet turvapaikanhakijat saisivat jonkinlaisen oleskeluluvan ei ole. Kyse on jälleen kerran poliittisesta tahtotilasta, kuten myös esimerkiksi alipalkkauksen kriminalisoinnin kohdalla.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  Eduskunnassa on tehty lakialoite tarveharkinnasta luopumisesta kokonaan työperäisessä maahanmuutossa. Aloite on kerännyt tukea puoluerajojen yli. Osa oman puolueeni kansanedustajista kannattaa aloitetta, osa ei.

En kannata täydellistä luopumista tarveharkinnasta. Muun muassa rakennustyömailla on nähty, että täysin rajoittamaton työperäinen maahanmuutto johtaisi siihen, että halpatyövoimaa tulisi tänne tekemään keikkatyötä täydellisesti poljetuin työehdoin.

Käytännössä suurin ongelma on se, että lähes rajoittamaton halpatyövoiman saanti johtaisi siihen, etteivät suomalaiset työttömät enää pystyisi työllistymään heidän korkeiden elinkustannustensa takia. Suomalaiset työttömät eivät voi tehdä töitä 800 euron kuukausipalkalla, esimerkiksi Afrikasta tai tietyistä Aasian maista tuleva rakennustyöläinen voi. Niin kauan kuin alipalkkaus ei ole kriminalisoitua ja ammattiliitoilla ei ole kanneoikeutta, ei alipalkkaukseen voida puuttua tehokkaasti millään muilla keinoilla. Kehitysmaista tuleva työvoima kuitenkin tekee töitä mielellään alipalkattuna, niin kauan kuin palkka riittää perheen elättämiseen kotimaassa.

Näistä syistä en luopuisi tarveharkinnasta kokonaan, tai jos eteen tulee tilanne jossa eduskunnan enemmistö kannattaisi sitä, pitäisi ehdottomasti ensin kriminalisoida alipalkkaus ja antaa ammattiliitoille kanneoikeus.

On kuitenkin todettava, että työperäistä maahanmuuttoa tarvitaan ja etenkin asiantuntijoiden saamista Suomeen pitää helpottaa alalla kuin alalla. Nämä henkilöt pitäisi saada Suomeen erittäin nopean ja hakijalle edullisen prosessin kautta, jotta Suomeen saadaan lisää työvoimaa ja osaamista. Suomi nimittäin tarvitsee kipeästi sellaista työvoimaa, joka pelaa työehtojen osalta samassa sarjassa kuin suomalaiset ja ei ainakaan merkittävällä tavalla vaikeuta suomalaisten työttömien työllistymistä. Työvoimapula on huutava jo nyt monella alla ja tulevaisuudessa koko yhteiskunnassa ja sitä ei ratkaista pelkästään työllistämällä työttömät, vaan tarvitaan hallittua maahanmuuttoa.

Aihetta hiukan sivuten, mielestäni myös niiden turvapaikanhakijoiden, jotka ovat työllistyneet turvapaikanhakuprosessin aikana pysyvänluoteiseen ja työehtosopimusten mukaan palkattuun työsuhteeseen, pitäisi saada jonkinlainen oleskelulupa. Tällä hetkellä tämä ei nimittäin toteudu useasta osin luonteeltaan pikkumaisesta syystä, vaikka mitään teoreettista estettä (vaatisi toki varmaan lakimuutoksia) sille että työllistyneet turvapaikanhakijat saisivat jonkinlaisen oleskeluluvan ei ole. Kyse on jälleen kerran poliittisesta tahtotilasta, kuten myös esimerkiksi alipalkkauksen kriminalisoinnin kohdalla.

]]>
22 http://lassijskelinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244051-tyoperaisen-maahanmuuton-tarveharkinnasta#comments Kotimaa Maahanmuutto Tarveharkinta Työperäinen maahanmuutto Työttömyys Työvoimapula Sat, 07 Oct 2017 09:20:32 +0000 Lassi Jääskeläinen http://lassijskelinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244051-tyoperaisen-maahanmuuton-tarveharkinnasta
Kuusi EU-maata valvoo jo rajojaan.Entä Suomi? http://marttiissakainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243601-kuusi-eu-maata-valvoo-jo-rajojaanenta-suomi <p>&nbsp;</p><p>Tällä hetkellä 6 Euroopan Schengen-maata valvoo rajojaan. EU-maista Ranska ( 2 vuotta), Saksa, Itävalta,Tanska,Ruotsi ja Norja. Ranska kontrolloi ulkorajojaan terroririskin perusteella. Maassa on ollut jo kaksi vuotta poikkeustila&nbsp; eikä loppua näy.</p><p>Tanska on valvonut rajojaan myös&nbsp; pitkään EU- Komission poikkeusluvalla ns. tilapäisesti. Tähän saakka perusteena on ollut massamaahanmuuton torjuminen. Pääsyynä on ollut Kreikan kykenemättömyys valvoa omia rajojaan 2015 ja 2106. EU:n ulkorajat ovat vuotaneet kuin seula myös muualla. Tanskan nykyinen poikkeuslupa päättyy 11.11.2017. Yhden vuoden jatkoaika lankeaa kuin Manulle illallinen.Nyt perusteeksi käy terrorismin uhka eli Ranskan malli. Vuoden päästä uusi jatkoaika jne. Näin helppoa se on kun osaa.</p><p>Eivätkä rajatarkastuksen käyttöönottaneet maat ole mitenkään eristäytyneet muusta Euroopasta. Suomessa Orpo-Risikko ajavat toista linjaa. Miksi? Eikä kansallisesta turvallisuudesta huolehtiminen ole hallituksen tehtävä ja erityisesti sisäministeriön keskeinen tehtävä? Kysymys on tahdosta ja terveen järjen käytöstä.</p><p>Kun isot EU-maat kuten Saksa ja Ranska ottavat johtoroolin tässäkin asiassa, alkaa tapahtua. Maahanmuuttoasioista vastaava komissaari Dimitris Avramopoulos vakuuttaa tosin, että kyseessä on poikkeus. Terrorismin levittäydyttyä Eurooppaan ja lisääntyessa voi EU-Komission&nbsp; uudelle linjaukselle ennustaa pitkää ikää.</p><p>Valaisevan kuvan Tanskan politiikasta&nbsp; muutoksesta maahanmuuttoon saa lainaamalla hallituksen keskustalaisen integraatioministerin Inger Stöjbergin lausumasta:&quot; Minua ilahduttaa, että EU-Komissio nyt selkeästi ilmoittaa, että yksittäisillä valtioilla on&nbsp; oikeus asettaa rajakontrolli, jos se on välttämätöntä. Ja välttämätöntä se onkin. Näinhän olemme koko ajan sanoneet. On selvää, että meidän on ylläpidettävä rajakontrollia myös 12.11. jälkeen.&quot; &#39;</p><p>Näin napakasti Tanskan keskustalainen ministeri. Entä Suomen kollega? Pakolaiskriisin ollessa pahimmillaan ja maahan pyrkijöiden tungeksiessa Tornion raja-asemalla, silloinen sisäministeri Petteri Orpolla oli pallo hukassa pahemman kerran. Nyt hänen ja koko hallituksen virheistä maksetaan kalliisti.</p><p>Tanskan kiristyneestä pakolaispolitiikasta saa sulan hattuunsa Danske folkeparti ( = Tanskan persut ). He ovat kyenneet saamaan tuloksia oppositiosta käsin tehokkaasti. Toisin kuin&nbsp; soinilaiset hallituksen sisällä Suomessa.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Tällä hetkellä 6 Euroopan Schengen-maata valvoo rajojaan. EU-maista Ranska ( 2 vuotta), Saksa, Itävalta,Tanska,Ruotsi ja Norja. Ranska kontrolloi ulkorajojaan terroririskin perusteella. Maassa on ollut jo kaksi vuotta poikkeustila  eikä loppua näy.

Tanska on valvonut rajojaan myös  pitkään EU- Komission poikkeusluvalla ns. tilapäisesti. Tähän saakka perusteena on ollut massamaahanmuuton torjuminen. Pääsyynä on ollut Kreikan kykenemättömyys valvoa omia rajojaan 2015 ja 2106. EU:n ulkorajat ovat vuotaneet kuin seula myös muualla. Tanskan nykyinen poikkeuslupa päättyy 11.11.2017. Yhden vuoden jatkoaika lankeaa kuin Manulle illallinen.Nyt perusteeksi käy terrorismin uhka eli Ranskan malli. Vuoden päästä uusi jatkoaika jne. Näin helppoa se on kun osaa.

Eivätkä rajatarkastuksen käyttöönottaneet maat ole mitenkään eristäytyneet muusta Euroopasta. Suomessa Orpo-Risikko ajavat toista linjaa. Miksi? Eikä kansallisesta turvallisuudesta huolehtiminen ole hallituksen tehtävä ja erityisesti sisäministeriön keskeinen tehtävä? Kysymys on tahdosta ja terveen järjen käytöstä.

Kun isot EU-maat kuten Saksa ja Ranska ottavat johtoroolin tässäkin asiassa, alkaa tapahtua. Maahanmuuttoasioista vastaava komissaari Dimitris Avramopoulos vakuuttaa tosin, että kyseessä on poikkeus. Terrorismin levittäydyttyä Eurooppaan ja lisääntyessa voi EU-Komission  uudelle linjaukselle ennustaa pitkää ikää.

Valaisevan kuvan Tanskan politiikasta  muutoksesta maahanmuuttoon saa lainaamalla hallituksen keskustalaisen integraatioministerin Inger Stöjbergin lausumasta:" Minua ilahduttaa, että EU-Komissio nyt selkeästi ilmoittaa, että yksittäisillä valtioilla on  oikeus asettaa rajakontrolli, jos se on välttämätöntä. Ja välttämätöntä se onkin. Näinhän olemme koko ajan sanoneet. On selvää, että meidän on ylläpidettävä rajakontrollia myös 12.11. jälkeen." '

Näin napakasti Tanskan keskustalainen ministeri. Entä Suomen kollega? Pakolaiskriisin ollessa pahimmillaan ja maahan pyrkijöiden tungeksiessa Tornion raja-asemalla, silloinen sisäministeri Petteri Orpolla oli pallo hukassa pahemman kerran. Nyt hänen ja koko hallituksen virheistä maksetaan kalliisti.

Tanskan kiristyneestä pakolaispolitiikasta saa sulan hattuunsa Danske folkeparti ( = Tanskan persut ). He ovat kyenneet saamaan tuloksia oppositiosta käsin tehokkaasti. Toisin kuin  soinilaiset hallituksen sisällä Suomessa.

 

]]>
11 http://marttiissakainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243601-kuusi-eu-maata-valvoo-jo-rajojaanenta-suomi#comments Maahanmuutto Rajavalvonta Terrorismi Tilapäisyys Thu, 28 Sep 2017 19:43:24 +0000 Martti Issakainen http://marttiissakainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243601-kuusi-eu-maata-valvoo-jo-rajojaanenta-suomi