Samuli Pahalahti

Kaikki blogit puheenaiheesta Pelko

Rikoksia saa tehdä ilman rangaistuksen pelkoa. Mutta vain virkarikoksia!

Perustuslaissa on säädetty: kaikessa virkatoiminnassa on tarkoin lakia noudatettava. Meillä Suomessa on onneksi(?) useita sellaisia viranomaisia joilla on rahaa, ja valtaa - he voivat kustannuksia kaihtamatta asettaa väärin toimineet syytteeseen.

Käytännössä noin 1/1000 virkarikosta johtaa syytteeseen. Miten on "normikansan" kohdalla?

Elämää suomalaisessa todellisuudessa!

Meri on vapautunut jäistään. Lehtipuut ilakoivat uudesta kesästä. Maa on nostanut vihreän vaippansa kaikille tasapuolisesti.

Linnut eivät palaa vain bongaajia varten. Ne palaavat lisääntyäkseen.

Auringon syleilemä Suomi herää henkiin. Väsähtänyt eduskunta keskustelee täysistunnoissaan.

Viivytystaistelu Sotesta nostaa syytteleviä sormia.

Sote hengittää niskaan, mutta on yhä kuin haamu, jolla ei ole muotoa.

Samaan aikaan Trump kirjoittaa näyttävästi nimensä luopumisasiakirjaan. 

Vainoaminen todennäköisesti "lisääntyy"

Vainoaminen on lisääntynyt.

Vainoamista esiintyy monenlaisin eri tavoin. Voisiko jopa sanoa: vain taivas on rajana?

VIHAAN KYLLÄSTYNYT

 

VIHAAN KYLLÄSTYNYT

 

Se tapahtui tavallisena elokuisena perjantaina 18.8.2017, Turussa, hetken Suomen pääkaupunkinakin olleessa suomalaisittain suuressa kaupungissa. Tämän kirjoitukseni tarkoitus ei ole käydä läpi sitä, mitä Turussa tapahtui, vaan sitä miten se vaikutti ja vaikuttaa edelleen meihin Suomessa asuviin ihmisiin.

Surusta vihaan ja pelon seurassa kotiin

Viime perjantaina sekä kotikaupunkiini että kotimaahani hyökättiin. Edelleen minun on hyvin vaikea pukea sanoiksi sitä tunneskaalaa, jota olen kokenut perjantaista asti. Suru, ahdistus, viha, pelko. Surusta vihaan ja takaisin siten, että pelko on jatkuvasti läsnä.

 

Ilman pelkoa ei olisi itsenäistä Suomea – Itsesuojeluvaistoille annettava valtaa

Pelko on luonnollinen, selviytymistä tukeva tunne. Pelot saavat varautumaan vaaratilanteisiin, ja ne voivat kanavoitua varovaisuudeksi, vastuullisuudeksi ja viisaudeksi, joita arjessa tarvitaan. Jos ajattelit, että rohkeus tarkoittaa pelottomuutta, niin olit pahasti väärässä. Pelko on hyvin luonnollinen itsesuojeluvaisto, jota pitää käyttää selvitäkseen. Pelkääminen on siis aivan normaalia, mutta se ei tietenkään tarkoita sitä, että uhan edessä pitäisi lamaantua, saati lannistua. Kaikelta pitää varautua ja suojautua kuitenkin, jotta yhtään uutta terrori-iskua ei enää tulisi.

Jos emme anna pelolle sijaa, niin hävetään edes.

Yksittäiset tapaukset ovat lisääntyneet siinä määrin, että tutkijoiden - tai ainakin yhden - on myönnettävä, että kyseessä on ilmiö, jolla on tietty jatkuvuus. Silti puhe "tottumisesta terroriin" pitkän rauhan ajan eli II maailmansodan jälkeen Euroopassa kummastuttaa.

Pelkureita Suomi täynnä

Vietetään Suomen 100 vuotista juhlavuotta, joka on rohkeuden ansiota. Rohkeita yksilöitä, jotka muodostivat rohkeita yhteisöjä yhteisen asian puolesta.

Tahtotila oli luja, jotta saadaan meille kaikille yhteinen ja turvallinen koti, niin yksilön, kuin myös yhteisön tasolla.
Paikka, josta voi olla ylpeä ja jossa on turvaisaa elää.

Kauaksi on tultu, sillä tänään saan kissojen ja koirien kanssa etsiä sitä rohkeutta, joka on kuolemassa sukupuuttoon. Vähän, kuin etsisi jääkarhua tropiikista - hauskaa ajankulua, mutta täysin turhaa.
Pelottava todellisuus.

Kulttuurimme koko kuva kolmessa lauseessa

Eräs gynekologi totesi:

  • On kahdenlaisia naisen rintoja. Liian pieniä. Ja liian suuria.

Jutun juju on laajempi, koko kulttuuriamme koskettava. Emme juuri koskaan ole tyytyväisiä. Siksi pyrimme yhä kauemmas, yhä korkeammalle, yhä nopeammin.

Siksi olemme onnettomia pelon ja halun hullussa oravanpyörässä. Ja tuhoamme ympäristöämme, niin psyykkistä kuin ekologista ympäristöä.  Siksi oma itse on meille yhä vieraampi.

Vasta liian paljon on tarpeeksi?

Vallan hurjia

Kun seuraa eduskunnan kyselytuntia niin varmistuu, että Suomi on tosidemokratia. Täällä pääsee ministeriksikin kuka tahansa.

Siitä kimposi tarve lukea viisauksia.

Urho Kekkonen teki Machiavellin Ruhtinaan tiettäväksi suomalaisille. Hän siteerasi teosta usein. Mieleen on piirtynyt etenkin lainaus ”Viisas valtiomies etsii ystävät läheltä ja viholliset kaukaa”.

Niccolo Machiavelli (1469 – 1527) kirjoitti Ruhtinaan, näkemyksensä vallankäytöstä, vuonna 1513 mutta se julkaistiin vasta 1532.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset

Julkaise syötteitä