Tänään HS julkaisi lyhyen mielipidekirjoitukseni vapaakaupungin puolesta. Se oli vastaus Reetta Rädyn sunnuntaiseen juttuun, jossa valiteltiin suomalaista tasaisen harmaata tylsyyttä.
Jotta yhteiskuntajärjestelmä voisi tuottaa hyviä tuloksia, on erittäin tärkeää, että hallinto- ja päätöksentekojärjestelmä toimii vastuullisesti suhteessa siihen valtaan, joka sen jokaisella eri osalla on.
Meistä varmaan jokainen on ollut seuraavanlaisessa tilanteessa: Seisoskellaan pienessä porukassa rennon smalltalkin merkeissä. Joku alkaa heittämään hilpeää ja iloista läppää esimerkiksi keskitysleireistä tai kuolleista vauvoista. Juuri kun juttu on melkein päässyt loppuhuipennukseen, niin yhtäkkiä joku räjähtääkin ja aloittaa aggressiivisen monologin, kuinka jutun kertoja on "lapsellinen ääliö joka ei tajua kuinka loukkaavaa tuollainen on ja varmaan äitikin on ollut alkoholisti kun ole opettanut käytöstapoja ja pitäisi hävetä maanrakoon itsensä kun tuollaisia puhuu".
Olen usein yrittänyt kertoa siitä, miten väärin muodostetut kannustimet tuottavat paljon negatiivisia ilmiöitä yhteiskuntaan. Ne saavat ihmiset käyttäytymään tavoilla, joka tuhoaa hyvinvointia tai estää sen luomista. Tämä koskee niin tavallisia kansalaisia kuin poliitikoitakin. Kuten mikä tahansa poliittinen näkemys, tämäkin luonnollisesti saa vastustusta aikaan. Mutta mikä teoria selittäisi paremmin yhteiskunnalliset epäkohdat?
Kuvitellaanpa seuraavanlainen tilanne: sinulla on pöydällä iso kulho, jossa on tasainen pohja ja korkeat, kaarevat reunat. Tiputat marmorikuulan kulhoon. Mihin kohtaan se asettuu? Jonnekin tasaiselle pohjalle tietenkin. Täsmällistä paikkaa on hankala ennustaa, mutta pohjalla se pysyy. Voit tökätä kuulalle vähän vauhtia, jolloin se nousee vähän reunaa pitkin ylös, mutta tulee sieltä kuitenkin aina painovoiman vaikutuksen ansiosta takaisin pohjalle.
"Oli" siksi, koska poisti kommentin: nössö. "Puoliksi" siksi, koska hän ehdotti tilalle sotilasjunttaa: fasisti.
Jyrki Katainen on lähtenyt tonyhalmemaiseen uhoamiseen julistamalla poliitikoiden ottaneen niskalenkin markkinavoimista. Kuten aina, sellainen macho-tyyppinen öykkäröinti ei tietenkään auta yhtään itse ongelmaan. Se on vain sitä itseään, eli alfauroksen (tai sellaisen esittämistä yrittävän) lihasten pullistelua.
Lueskeltuani taustoja Anders Breivikin suorittamasta joukkomurhasta, olen entistäkin vakuuttuneempi siitä, että kansallisvaltiodemokratia alkaa olla pahoissa vaikeuksissa.
Nyt kun katsoo taaksepäin Yhdysvaltain presidentinvaaleja edeltänyttä aikaa, ei voi kuin ihmetellä mikä kollektiivinen sekavuustila ihmisiin iski.
Barack Obama on erittäin taitava puhuja ja esiintyjä. Juuri sellainen, joka kykenee tarjoamaan halutessaan paljon viihdykettä ihmisille. Jostain syystä harva kuitenkin tajuaa, ettei taitava puhumiskyky vielä tarkoita, että kyseinen yksilö olisi hyvä poliitikko. Päinvastoin, yleensä taitavat puhujat käyttävät taitoaan hyväkseen huijatakseen ihmisiä äänestämään itseään.