Pekka Haavisto ei ole arvoliberaali

Olen koittanut olla lukematta vaaliuutisia, mutta se ei ihan täysin ole onnistunut (telkkaria en omista, joten sen välttäminen on onneksi aika helppoa). Koska kaikki ehdokkaat olivat huonoja ja ylipäätään äänestäminen on tehoton vaikuttamistapa ja presidentti-insituutio turha, en myöskään viitsinyt edes mielenkiinnosta tutustua kovin tarkkaan ehdokkaiden mielipiteisiin. Se ei ole kuitenkaan jäänyt huomaamatta, että Pekka Haavistoa on vähän joka paikassa hehkutettu arvoliberaalina.

Tänään sitten menin tekemään virheen ja klikkasin ehdokkaiden mielipiteitä sisältävän uutisen auki. Siitä selvisi kuitenkin jänniä juttuja Haavistosta. Ilmeisesti väite hänen arvoliberaaliudestaan on vain huhupuhetta.

"Haavisto haluaisi edistää positiivista diskriminaatiota eli esimerkiksi lisärahan jakamista kouluille, joissa on paljon maahanmuuttajia tai vähän koulutettujen vanhempien lapsia."
"Muidenkin vastausten perusteella Haavisto painottaa enemmän yhteiskunnan toimia eriarvoisuuden pienentämiseksi."

Ja vähän tuon perään menin vielä lukemaan toisenkin uutisen, jossa kerrottiin, että Haavisto levittäisi presidenttinä ollessaan pohjoismaista yhteiskuntaideologiaa (eli "hyvinvointi"- ja holhousvaltiota) maailmalla.

Toisin sanoen Haavisto vaikuttaisi olevan ihan tavallinen demari, joka nyt vaan on kiinnostunut tiettyjen vähemmistöjen etujen ajamisesta muiden kustannuksella. Sellainen ei tietenkään ole minkään sortin liberalismia, ei edes arvoliberalismia. Arvoliberalismia on sellainen, että kohdellaan kaikkia yksilöitä, kuuluivat ne vähemmistöön tai enemmistöön, suvaitsevaisesti ("tee mitä haluat, kunhan et vahingoita muita") ja tasa-arvoisesti ("kaikki ovat lain edessä tasa-arvoisia, eikä esimerkiksi mikään henkilökohtainen piirre anna enemmän tai vähemmän oikeuksia verrattuna muihin yksilöihin").

Joidenkin tiettyjen ihmisryhmien positiivinen diskriminaatio (eli syrjintä) on siis arvoliberalismille vastakkaista toimintaa. Siinä poliitikko valitsee itselleen mieluisat vähemmistöt ja jakaa heille rahaa ja etuoikeuksia muiden vähemmistöjen ja enemmistöjen kustannuksella. Kannattaa pitää mielessä, että erilaisia vähemmistöjä riittää yhteiskunnassa vaikka kuinka paljon, mutta suurimpaan osaan niistä suhtaudutaan yleensä neutraalisti. Arvoliberaalia suhtautumista vähemmistöihin olisi se, että niitä kaikkia kohdellaan neutraalisti eikä valita sieltä joukosta muutamia sellaisia, joista itse sattuu tykkäämään ja anneta niille erityisoikeuksia (eikä myöskään valita sellaisia, joita sattuu itse inhoamaan ja sen perusteella vaadita niille rangaistuksia).

Tämä on siis enemmänkin semanttista nillitystä kuin kannanotto sen puolesta, olisiko Haavisto parempi tai huonompi suhteessa Niinistöön (itse kuulun sellaiseen vähemmistöön, jota kumpikin vastustaa, joten en luonnollisesti aio äänestää kumpaakaan). Olen jo vuosia luokitellut itseni enimmäkseen klassiseksi liberaaliksi, mutta nykypäivänä se käy yhä haastavammaksi, koska poliittisten ideologioiden määrittely muuttuu epäselvemmäksi.

Ensin tuli "uusliberalismi", jonka edustajia ei ole olemassakaan - korkeintaan se kuvaa tietyntyyppistä yhteiskunnallista ilmiötä, jolla ei ole edes mitään tekemistä liberalismin kanssa. Sen tarkoituksena oli vain tarjota tehokeino halveksua markkinatalouden kannattajia.

Sitten "liberalismi" alkoi menettää merkitystään. Kommentoin aiheesta laajemmin blogikirjoituksessani, joka käsitteli eduskuntavaalikonedatan analysointia.

Ja nyt sitten "arvoliberalismi" yritetään muuttaa merkitsemään etuoikeuksien jakelemista poliittisesti korrekteille vähemmistöille.

Mikä siinä on, ettei merkityksiä voida pitää selkeinä? Helpottaisi vaan kummasti yhteiskunnallista keskustelua, kun sitä ei tarvitsisi aloittaa sen määrittelyllä, mitä kukakin edustaa ja kannattaa, vaan sen voisi ilmaista lyhyesti ja ytimekkäästi vain ilmaisemalla "kannatan aatetta nimeltä X".

No joo, tottakai tiedän sen, että kieli muuttuu jatkuvasti ja yksi muutostapa on sanojen merkityksen muuttuminen. Ottaa vaan päähän se älyllinen epärehellisyys, mikä tässä tapauksessa on olennaista ilmiölle: koska arvoliberaaliudella on positiivinen kaiku, niin Haaviston fanit (tai ehkä jopa Haavisto itsekin) yrittävät leimata hänet sellaiseksi. Pelkkää mielikuvilla tapahtuvaa mediapeliä, siis. Tämä on tietenkin täysin päinvastaista sivistyneelle debatille, jossa kumpikin osapuoli puhuu asiaa ja pyrkii tuomaan omat näkemyksensä mahdollisimman selkeästi esille. Mutta harvemminpa vaaleissa puhutaan asiaa - ne ovat pääasiassa mielikuvilla pelaamista.

PS. Se on tietenkin ihan legitiimi kysymys, kumpi ehdokkaista on lähempänä arvoliberalismia. HS:n uutisen perusteella esimerkiksi Haavisto antaisi homopareille oikeuden avioliittoon kun taas Niinistö ei. Joidenkin arvoliberaalien teemojen perusteella, kuten vaikkapa seksuaalisten vähemmistöjen tuomisen tasa-arvoiseen asemaan enemmistön kanssa, ei voi vielä kuitenkaan kutsua ketään arvoliberaaliksi, koska se tarkoittaa kokonaisvaltaisesti arvoliberalismin kannatusta, ei vain muutaman osa-alueen.