Törkeää vihapuhetta Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa
Naamakämmensin ankarasti tänään, kun satuin lukaisemaan Teivo Teivaisen kirjoituksen Helsingin Sanomien pääkirjoitussivulta (Talouden vapaus on pelkkä myytti). Se sisälsi monta virhetulkintaa taloudesta ja yhteiskunnasta, ja oli pohjimmiltaan törkeää vihapuhetta markkinatalouden kannattajia vastaan.
Tässä kirjoituksessa käyn lävitse Teivaisen (tietoiset?) virheet ja väärinkäsitykset.
Sääntely ja suunnitelmatalous
Sääntely ei sinänsä itsessään ole mikään ongelmallinen juttu. Se muuttuu ongelmalliseksi vasta kun se ei ole vapaaehtoista, eli yksilöt eivät saa päättää itse, alistuvatko siihen vai eivät. Mikäli jokin sääntely on huonoa, eli tuottaa hyvinvoinnin sijaan pahoinvointia, on hyvin negatiivista, jos ihmiset pakotetaan toteuttamaan sitä. Yritykset voivat keksiä vaikka millaista sääntelyä omalle toiminnalleen ja toimia niiden periaatteiden mukaan. Joskus se itsesääntely onnistuu ja joskus ei. Jos se toimii, yritys kerää voitot, ja jos se ei toimi, yritys maksaa itse tappiot. Mutta sama ei toimi valtion harjoittaman sääntelyn kanssa: jos sääntely sattuu olemaan huonoa, tavalliset kansalaiset maksavat sen hinnan, riippumatta siitä halusivatko he toteuttaa sitä vai eivät.
Konsernien harjoittama sisäinen kaupankäynti markkinahinnoista poikkeavalla hinnoittelulla on seurausta nimenomaan valtioiden harjoittamasta sääntelystä, joka luo kannustimen siirrellä rahaa ja resursseja ympäri maailmaa. Ja periaatteessa aivan turhaan, koska se ei itsessään ole mitään tuottavaa työtä, sen avulla ainoastaan pidetään tuotetusta työstä hieman enemmän yrityksellä itsellään. Mikäli valtiot eivät verottaisi ja sääntelisi maailmantaloutta niin rankasti, ei yrityksillä olisi mitään kannustinta siirrellä hyödykkeitä turhaan ympäri maailmaa, koska siitä ei seuraisi mitään hyötyä.
Suunnitelmatalous ei tarkoita sitä, että toimitaan suunnitelmien mukaan. Suunnitelmatalous tarkoittaa sitä, että koko talous toteutetaan suunnitelman (tai useiden) perusteella. Se tarkoittaa, että valtio kerää väkivalloin verorahat ja käyttää ne sellaisiin kohteisiin, jotka poliitikot ja virkamiehet näkevät arvokkaiksi. Vaihtoehtona on vapaa markkinatalous, jossa kukin taloudessa toimiva yksilö saa itse päättää omien resurssiensa käytöstä.
Taloutta on katsottava yksilön näkökulmasta: saako yksilö päättää omien resurssiensa käytöstä vai ei? Jos valtio tulee kertomaan, miten, millloin ja mihin yksilön tulee kuluttaa resurssinsa ja kohdistaa työntekonsa, on kyse suunnitelmataloudesta. Yritysten tekemät suunnitelmat ovat vain normaali fiksu tapa varautua tulevaisuuteen, eikä niillä ole mitään tekemistä suunnitelmatalouden kanssa, koska taloudessa toimivia yksilöitä ei pakoteta mukaan toteuttamaan yrityksen suunnitelmaa.
Teivainen siis sekoittaa kaksi aivan eri asiaa. Tosin se ei ole mitenkään harvinaista, koska suurin osa ihmisistä ei ole ajatellut asiaa kovin pitkälle, eikä siten ymmärrä katsoa sanan ”suunnitelma” erilaisia merkityksiä.
Julkisuusperiaate ja hallintarekisteri
Teivainen kirjoittaa aivan oikein siitä, kuinka julkisuusperiaate yleensä mielletään osaksi liberaalia vapausihannetta. Hän kuitenkin erehtyy siinä, mihin julkisuusperiaatetta on sopivaa soveltaa. Se koskee ainoastaan valtion hallintoa, ei kaikkia kansalaisia. Valtion toimien tulee olla läpinäkyviä, jotta kansalaiset pystyvät valvomaan, että sitä hallitaan kunnolla. Sen sijaan tavallisen kansalaisen oman elämän läpinäkyvyys ei ole millään tavoin välttämätöntä. Se ei tuota juurikaan hyvinvointia yhteiskuntaan, jos minä tiedän, kuinka monta Nokian osaketta naapuri omistaa (siitä saavat nautintoa lähinnä vain naapurikyttääjät).
Sekataloudessa ongelmana on kuitenkin se, että joku poliitikko tai virkamies voi omistaa tietyn yhtiön osakkeita salassa. Tällöin on vaarana, että hän käyttää valtaansa edistääkseen sen yhtiön menestystä esimerkiksi kiusaamalla sen kilpailijoita kohtuuttomalla sääntelyllä tai antamalla sille yritystukiaisia. Ratkaisu ei kuitenkaan ole se, että tavallisten kansalaisten yksityisyyden suojaa kavennetaan, vaan se, että valtio lakkaa puuttumasta talouteen sellaisilla tavoilla, jotka aiheuttavat tämän kaltaisia ulkoishaittoja. Tai sitten puututaan tarkemmin kaikkiin poliitikkojen ja virkamiesten kytköksiin elinkeinoelämän suuntaan: velvoitetaan heidät antamaan ilmi kaikki kytkökset suurten rangaistusten uhalla ja samalla luvataan isot palkkiot niille, jotka ilmiantavat ilmoittamatta jätetyt kytkökset. Tällainen on kuitenkin aika pitkälti puhdasta utopiaa, koska nykyjärjestelmässä poliitikoilla ei ole mitään kannustinta ajaa eteenpäin sellaista lainsäädäntöä, joka rajoittaisi heidän mahdollisuuksiaan ajaa omaa etuaan.
Yksityinen omistusoikeus ja liberalismi
Omistusoikeus on erittäin tärkeää sille, että yksilöillä on realistisia mahdollisuuksia käyttää vapauksiaan elää sellaista elämää kuin itse parhaimmaksi kokevat.
Uskonnonvapaus ei toteudu, jos valtio estää rakentamasta vaikkapa kirkkoja ja verovaroin pakottaa kustantamaan muiden uskontojen edustajien palvontamenot. Vaikka periaatteessa jokaisen annetaan palvoa sitä jumalaa mistä tykkää, tai olla palvomatta, niin käytännössä eri uskontojen edustajat ovat eriarvoisessa asemassa ilman yksityisomistusta ja vapaata kaupankäyntiä.
Jos valtio määrää, mitä ruokaa kaupassa myydään ja mitä ei, ei yksilöllä ole käytännössä mahdollisuuksia syödä sellaista ruokaa, mitä haluaisi. Vaikka ruuan syömistä ei kukaan tule estämään, niin jos sen hankkiminen on tehty joko äärimmäisen kalliiksi tai mahdottomaksi, niin sillä vapaudella ei silloin tee käytännössä juuri mitään.
Sananvapauden toteutuminen hankaloituu huomattavasti, mikäli valtio kontrolloi informaationlevityskanavia. Joskus vuosia sitten sananvapautta olisi rajoittanut hyvin pahasti painokoneiden omistamisen rajoitus, mutta nykyään meillä on onneksi internet, jonka kontrollointi on käytännössä mahdotonta. Nykytilanteen positiivisuudesta huolimatta ei liene vaikea ymmärtää, että vaikka sinulla olisi ajatuksia, joita muut haluavat kuulla, ei niiden ajatusten saattaminen muiden tietoisuuteen ole kovin helppoa pelkästään puhumalla. Painamalla ajatukset kirjoihin, levittäminen olisi huomattavasti helpompaa, mutta käytännössä kuitenkin mahdotonta, jos valtio päättää, että et saa omistaa tai käyttää painokonetta.
Terveydestä huolehtiminen hankaloituu, mikäli yksilö ei saa ostaa terveellistä ruokaa, harrastaa terveyttä edistävää liikuntaa tai hankkia tehokkaita lääkkeitä. Käytännössä asiaa pahentaa vielä se, että yksilö voi verovarojen kautta joutua tukemaan ”terveydenhuoltojärjestelmää”, joka todellisuudessa parantaa terveyttä äärimmäisen huonosti. Tällöin hän joutuu kuluttamaan rahansa sellaiseen systeemiin, josta ei saa mitään irti, eikä hänellä ole realistisia mahdollisuuksia ylläpitää tai parantaa terveyttään omatoimisesti.
Tässä vain muutama esimerkki, vastaavia on helppo keksiä suunnilleen miltä tahansa yhteiskunnan osa-alueelta. Vapaudella tehdä asia X ei ole kovin paljon merkitystä, jos yksilöä estetään käyttämästä taloudellisia resursseja asian X saavuttamiseksi.
Näkymätön käsi
Ehkä suurin ihmetys Teivaisen kirjoituksessa oli näkymättömän käden väärinymmärrys. Sehän on loppujen lopuksi varsin selkeä periaate, eikä siinä ole mitään maagista: jos yksilöiden annetaan toimia vapaasti (aiheuttamatta pahaa toisille), niin he yleensä valitsevat yhteistyön tekemisen, jonka ansiosta yhteiskunnan kokonaisvauraus on suurempi kuin mitä olisi saavutettu, jos ihmiset olisivat tehneet kaiken yksin, tai jos osa ihmisistä olisi orjuuttanut loput.
Näkymätön käsi ei koske pelkästään taloutta eikä eroa mitenkään merkittävästi muusta yhteiskunnallisesta toiminnasta. Esimerkiksi ihmissuhteiden osalta se tarkoittaa, että jos ihmisten annetaan vapaasti valita ystävät ja puolisot, niin hyvinvointi yhteiskunnassa on suurempi kuin mitä se olisi, jos esimerkiksi valtio päättäisi, ketkä ovat kavereita keskenään ja keiden kuuluu mennä naimisiin (tai erota).
Liberalismi ja demokratia
Teivaisella on käsittämätön, joskin valitettavan yleinen harhakäsitys siitä, mitä demokratia on. Hän pitää sitä prosessina, jonka avulla sovitaan yhteisistä pelisäännöistä, joiden avulla estetään vahvoja ja ahneita rajoittamasta muiden vapautta. Tällaiselle uskomukselle ei kuitenkaan ole mitään perusteita. Jostain kumman syystä kuitenkin myös monet liberaalit ovat kautta aikojen arvostaneet demokratiaa.
Liberalismi eli yksilönvapaus tarkoittaa sitä, että yksilöt saavat päättää itse siitä, mitä tekevät (kunhan eivät aiheuta haittaa muille), jonka Teivainenkin oli ymmärtänyt. Sen sijaan demokratia on täysin erilainen aate, koska sen mukaan enemmistö saa päättää siitä, mitä kaikki tekevät. Se on siis täysin vastakkainen aate liberalismiin verrattuna. Demokratia on enemmistödiktatuuria, jossa yksilöt eivät saa päättää siitä, millä tavoin elävät omaa elämäänsä, vaan enemmistö päättää siitä. Joskus enemmistö sallii vapauksia yksilöille, joskus ei. Käytännössä kuitenkin hyvin usein enemmistö päätyy alistamaan monia eri vähemmistöjä liberaalien periaatteiden vastaisesti.
On täysin hatusta vedettyä väittää, että demokratia estäisi vahvoja alistamasta heikkoja, koska vahvat voivat hyvin usein vahvistaa voimiaan käyttämällä hyväksi demokraattisen päätöksenteon prosesseja. Esimerkiksi isot yhtiöt voivat lahjomalla ja kiristämällä saada valtion antamaan heille yritystukiaisia ja estämään kilpailijoiden toimintaa. Myös kaikenlainen moraalinen paheksunta voi päätyä rajoittamaan yksilöiden vapauksia tilanteissa, joissa tehdään jotain sellaista, josta enemmistö ei tykkää, vaikka siitä ei mitään haittaa seuraisikaan kenellekään (esimerkiksi homo- ja moniavioisuus). Liberaalissa yhteiskunnassa kuka tahansa (täysivaltainen) yksilö saisi tehdä juuri sellaisen avioliittosopimuksen toisen yksilön kanssa kuin huvittaa, tai vaikka useamman. Avioliittosopimus kuuluu sopimuksen tehneille yksilöille, eikä muille.
Demokratian ongelma on siis se, että se puuttuu suunnilleen kaikkeen yhteiskunnalliseen toimintaan eikä suinkaan ainoastaan kaikille aidosti yhteisiin asioihin. Demokratiassa esimerkiksi tuotetaan paljon rajoituksia kaupankäynnille, vaikka se on suurimmassa osassa tapauksia puhtaasti myyjän ja ostajan välinen asia. Toisella puolella valtiota asuva ihminen pääsee päättämään siitä, voiko joku toinen ostaa kaupasta jonkun hyödykkeen tiettyyn kellonaikaan – ja hänellä on aivan yhtä suuri sananvalta asiaan kuin sillä, joka haluaa ostaa kaupasta jotain, tai myyjällä!
Demokratia on suhteellisen hyvä estämään esimerkiksi massamurhia, koska enemmistö ei pidä niistä, mutta siihen se demokratian hyvyys sitten jääkin. Keskimäärin se tuottaa huonoja tuloksia, ja syy on tietenkin selvä: demokratia on vapauden ja markkinatalouden vastainen ideologia.
”Ekonomistinen ideologia” = talous on epäpoliittista
Siinä mielessä Teivainen osuu oikeaan, että taloustiede on pohjimmiltaan arvovapaa tiede. Käytännössä tietenkin jokaisen taloustieteilijän omat preferenssit voivat jonkin verran, mutta harvoinpa tutkijan omista biaksista päästään eroon millään tieteenalalla.
Taloustiede kuvaa meille sitä, miten talous toimii. Se kertoo, miksi ja miten tietynlaisiin lopputuloksiin on päädytty. Se ennustaa sitä, miten talous tulee toimimaan tulevaisuudessa, joskin talouden monimutkaisuudesta johtuen tarkat ennustukset eivät yksinkertaisesti ole mahdollisia. Kyseessä on vähän sama kuin se, että biologit eivät kykene ennustamaan, mitä muotoja evoluutio tulee tuottamaan – he kykenevät vain tekemään summittaisia ennusteita valintapaineiden ja mutaatioiden nopeuden perusteella. Talous on evoluution kaltainen dynaaminen prosessi, joka spontaanisti tuottaa erilaisia tuloksia, joiden toteutumismahdollisuuksiin vaikuttavat yksilöihin kohdistetut kannustimet, samaan tapaan kuin luonnon asettama valintapaine vaikuttaa eliöihin.
Vaikka taloustiede on puhtaassa muodossaan täysin arvovapaa, sitä voidaan käyttää erilaisten arvojen yhteydessä: jos X on (joko yksilön oma tai yhteiskunnallinen) tavoite, niin millä tavoin se voidaan saavuttaa kuluttamalla mahdollisimman vähän resursseja ja aiheuttamalla mahdollisimman vähän ulkoishaittoja? Tämä ei tainnut olla ihan selvää Teivaiselle. Faktat ovat faktoja, ja mitä tarkempia faktat ovat, sitä parempi niitä on käyttää jonkin arvokkaan tavoitteen saavuttamiseksi. Siksi taloustiede täytyy pitää arvovapaana – vain silloin se voi tuottaa mahdollisimman laadukkaita faktoja. Taloustieteen tulokset vääristyvät sitä enemmän, mitä enemmän tutkija antaa omien henkilökohtaisten arvojensa ohjata tutkimustaan tai sen tuloksia.
Johtopäätökset
Koska Teivainen ei kerro motiivejaan, niin arvailenpa niitä hieman, koska se vaikuttaa olevan melko trendikästä nykyään.
Pohjimmiltaanhan kirjoitus on yksilönvapautta kannattavia vastaan kohdistettua vihapuhetta. Siinä ei suoraan vaadita mitään yksilönvapautta kannattavia kohtaan kohdistettuja hyökkäyksiä, mutta kierosti pyritään leimaamaan yksilönvapauden kannattajat ihan tyhmiksi ali-ihmisiksi. Strategia on vähän sama, millä rasistit pyrkivät leimaamaan esimerkiksi tummaihoiset huonoiksi ihmisiksi: kerrotaan kuinka tyhmiä neekerit ovat ja miten huonosti neekereiden kansoittamilla valtioilla menee, ja annetaan sitten lukijoiden itse vetää johtopäätökset siitä, että elämistä neekereiden kanssa kannattaa välttää, koska siitä ei seuraa mitään hyvää. Liberalismin vastustajilla on tietenkin hieman eri strategia, koska he eivät halua missään tapauksessa päästä eroon tästä ihmisryhmästä. Vastustajat haluavat ehdottomasti pitää kaikki markkinataloudesta tykkäävien rahat ja työpanoksen yhteiskunnassa, joten strategiana käytetään vastapuolen leimaamista niin tyhmäksi, ettei sen argumenttia tarvitse ottaa huomioon yhteiskunnallisessa keskustelussa. Näin heidät on helppo alistaa.
Mikäli Teivainen olisi halunnut käydä asiallista yhteiskunnallista debattia aiheesta, hän olisi selvittänyt (mikäli ei entuudestaan tiedä) yksilönvapauden kannattajien näkökulmat kirjoituksessa esitettyihin kohtiin, ja kirjoittanut niistä. Koska hän ei tehnyt näin, on melko helppo arvata, ettei hänellä ole mitään kiinnostusta käydä asiallista keskustelua aiheesta, vaan ainoastaan luoda yhteiskunnallista halveksuntaa vapaan markkinatalouden kannattajia kohtaan.
Yhteiskuntamme kaksoisstandardit tulevat tässä tapauksessa hyvin esille. Helsingin Sanomat on valmis lietsomaan vihaa markkinatalouden ja yksilönvapauden kannattajia vastaan pääkirjoitussivullaan, vaikka joihinkin toisiin ihmisryhmiin, kuten maahanmuuttajiin kohdistettu vihapuhe on täysin poissuljettua.
On todellakin pahimpia ajatusvirheitä olettaa, että kapitalisti on periaatteesta suunnittelemista vastaan, kun kysymys on vain komentovallan laajuudesta.
Ilmoita asiaton viesti
Luin kirjoituksen aamulla ja minulle muodostui myös sellainen kuva, että kyseinen professori on käytännön liike-elämästä pihalla kuin lumiukko. Käsitystensä tueksi hän oli ottanut esimerkkejä siirtohinnoittelusta kansainvälisissä konserneissa, joissa mm. oli käynyt ilmi, että ulkomailta oli ostettu USA:han kuulakärkikyniä hintaan 100 dollaria kappale.
Moisissa tullikikkailuissa on kyse toiminnasta, jota minkään maan verottaja ei hyväksy ja ne ovat täysin marginaalisia ilmiöitä maailman kaupassa.
Sinänsä oikea toteamus hänellä oli siitä, että liberalismin kannattajat pitäytyvät oppikirjojen mukaisessa liberalismissa ja sen tuloksissa ilman, että kiinnittäisivät huomiota siihen, miten asiat reaalimaailmassa ovat toteutuneet. Vertauskohdaksi hän ottaa kommunismin periaatteen ja reaalisosialismin toteuman. Tässä kohdin on kuitenkn hyvä huomauttaa, että kukaan liberaali ei miellä nykyistä maailmankauppaa vapaaksi siinä mielessä kuin liberalismin idea edellyttäisi.
Ilmoita asiaton viesti
Entä kun yritys kasvaa niin suureksi ja vahvaksi, että voi vaikuttaa jopa globaalilla tasolla yhteiskunnallisiin asioihin käyttämättä hitustakaan poliittista valtaa?
Ilmoita asiaton viesti
Tällainen skenaario on äärimmäisen harvinainen, ja silloin kun se tapahtuu, yritys on osoittanut olevansa hyvisten joukossa, koska muuten ihmiset eivät olisi vapaaehtoisesti maksaneet niin paljon rahaa. Eli se tuskin tulee aiheuttamaan mitään pahaa, tai ainakaan kovin paljon (esimerkiksi Google). Lisäksi maailmantalous on muuttumassa yhä dynaamisemmaksi, eli isotkin yritykset voivat nopeasti menettää valta-asemiaan, mikäli heidän tarjoamansa hyödykkeiden laatu on surkeampi kuin kilpailijoiden (esimerkiksi Nokia).
Ilmoita asiaton viesti
Toivon, että herra Pahalahti ymmärtää olla käyttämättä väkivalloin kerätyillä veroilla rahoitettuja koulutus-, terveys- ja kuljetuspalveluita.
Ilmoita asiaton viesti
Valtion tarjoama koulutus on niin surkealaatuista, että pysyttelen kyllä sieltä pois.
Terveyspalvelut ovat enemmänkin pahoinvointipalveluita, joten minun on täytynyt itse opetella pitämään mahdollisimman hyvää huolta itsestäni, jotten joutuisi terveydenhuoltojärjestelmän uhriksi.
Mutta tietenkin joudun maksamaan kummastakin verojen kautta. Tämä vähentää mahdollisuuksiani hankkia parempaa koulutusta tai oikeasti toimivaa terveydenhuoltoa.
Ilmoita asiaton viesti
Mitähän herra Vuorela kommentillaan tarkoittaa? Jos minä otan herra Vuorelan lompakosta kympin, ostan sillä vessapaperia ja vien paperit herra Vuorelan ovelle, niin hänenkö pitäisi olla käyttämättä niitä? Tai, jos hän käyttää saamansa vessapaperit, niin sekö tarkoittaa, että hän ilman muuta hyväksyy sen, että minä kävin viemässä hänen lompakostaan kympin?
Ilmoita asiaton viesti
Tuo voi olla *libertaarin* perinteen mukaista, mutta ei kapitalistista.
Libertarismi kuten Mill ja Smith sitä ”puolustivat” saa oikeutuksensa vain siitä, miten ahneuden näkymätön käsi palvelee yleistä hyvää; se on siis sekoitus altruismia ja hedonismia. ”Rakasta lähimmäisesi nautintoa.”
Kapitalismin etiikka on itsekkyys, egoismi. Aito kapitalismi käyttää surutta yhteiskunnan palveluja silloin kun se on hänelle eduksi ja silloin kun hän ei itse ole vastuussa niiden järjestämisestä. Kapitalisti ei pyri edistämään sosialivaltiota, vaan tuomitsee sen.
Ilmoita asiaton viesti
”Tai, jos hän käyttää saamansa vessapaperit, niin sekö tarkoittaa, että hän ilman muuta hyväksyy sen, että minä kävin viemässä hänen lompakostaan kympin?”
Sitä se pitkälti tarkoittaa.
Ilmoita asiaton viesti
Ok, anteeksi, meillä Pirkanmaalla ei ole stadilaisia aatelisia, emme ymmärrä absoluuttisten libertaarien puheita.
Ilmoita asiaton viesti