Verotus pitää ihmiset köyhinä

Esimerkkihenkilömme Jorma kokee pienimuotoisen valaistumisen ryypättyään itsensä perisuomalaiseen tapaan säälittävään kuntoon perjantai-iltana. Hän saa päähänsä, että olisi kiva jättää vähän enemmän perintöä lapselle, jottei pojan tarvitsisi aloittaa ihan tyhjästä omaa elämäänsä.

Itsepäisestä luonteestaan johtuen Jorma ei hylkää ideaa heti krapulan kaikottua, vaan päättää toteuttaa sen. Firmalla, jossa Jorma on töissä, menee sen verran hyvin, että töitä riittää. Jorma päättää tehdä ylitöitä niin paljon, että ansaitsee vuoden aikana kymppitonnin enemmän kuin normaalisti ja sijoittaa sen osakkeisiin.

Jorma päätyy ostamaan eräästä yhtiöstä osakkeita. Yhtiöllä pyyhkii sen verran hyvin, että se maksaa 10 % osinkoa ja vähän ajan päästä sen osakkeiden arvo onkin jo kaksinkertaistunut. Jorma päättää myydä osakkeet ja laittaa saamansa 20 000 euroa pankkitilille. Aika rientää ja Jorma kuolee. Poika päättää perinnön saadessaan sijoittaa rahat siihen samaan firmaan, joka aikoinaan tuplasi sijoituksen arvon. Yhtiö tuottaa edelleen 10 % osinkoa, joten poika saa mukavat 2000 euroa vuodessa pääomatuloja, joiden avulla hän luonnollisesti kykenee nostamaan kivasti elintasoaan.

Esimerkkitarinamme on tietenkin aivan utopistinen. Todellisuudessa pojalle ei jää käteen läheskään noin paljon tuloja.

Ensinnäkin, oikeastihan Jorma tietenkin maksaa ansiotuloistaan veroja. Ja koska säästöön menevä summa ansaitaan tekemällä ylitöitä, niin - kiitos progressiivisen verotuksen - kymppitonnista maksetaan 40 % veroja, eli säästöön jää 6000 euroa.

Summa sijoitetaan osakkeisiin, joiden arvo tuplaantuu. Kun Jorma myy osakkeet, hän maksaa voitosta pääomaveroa 28 %, jolloin jäljelle jää 10 320 euroa, joka laitetaan pankkiin.

Kun poika sitten aikanaan perii pankkitilillä olevat rahat, hän maksaa niistä 10 % perintöveroa, eli hän saa 9288 €.

Rahat sijoitetaan uudestaan yhtiöön, joka tekee 10 % vuodessa voittoa. Yhtiö tietenkin maksaa veroa voitostaan 26 %, jolloin se pystyy maksamaan 7,4 % osinkoa. Tällöin tuotto sijoitukselle on 687 € vuodessa, josta poika maksaa vielä pääomaveroa 28 % eli käteen jää 495 € vuodessa. 

Pikaisen googletuksen perusteella luvut ovat ainakin jotakuinkin oikeita. Voi olla, että tuosta on jäänyt jotain oleellista pois, mutta jokainen varmaan silti ymmärtää idean: monikertainen verotus vähentää hyvin radikaalisti sitä määrää, joka lopulta jää säästämisen jälkeen kulutettavaksi. Esimerkkitapauksessa se vähenee noin neljännekseen alkuperäisestä.

Alunperin esimerkki on Steven Landsburgilta, joka päätyi hieman erilaisilla parametreillä vielä huonompaan tulokseen: kaikkien vaiheiden jälkeen enää 5 % oli jäljellä. Joku australialainen oli myös laskenut  keskituloisen näkökulmasta saman ja saanut 10 %.

Monimutkaista verotusta kaipaavien vasemmistolaisten on yleensä aika hankala ymmärtää tämänkaltaisia kerrannaisvaikutuksia. Jos joka vaiheessa verotetaan vähän, niin se voi päätyä aiheuttamaan hyvinkin suuria hyvinvoinnin menetyksiä pitkällä aikavälillä. Kaikista eniten tämä tietenkin iskee köyhiin ja keskituloisiin, joilta viedään mahdollisuus vaurastua työtä tekemällä. Palkasta ei jää juurikaan sijoitettavaksi, ja jos jääkin, niin voittoa verotetaan niin paljon, ettei se pääse tuottamaan merkittävää elintason nousua.

Kaikki tämä tietenkin tarkoittaa sitä, että ihmiset ovat yhä enemmän riippuvaisia hyvinvointivaltion tuottamista palveluista. Ja mitä enemmän ihmiset ovat riippuvaisia valtiosta, sitä enemmän täytyy sekä verottaa määrällisesti että keksiä uusia verottamisen kohteita. Ja näin päästäänkin vekkuliin oravanpyörään, joka estää isoa osaa yhteiskunnasta vaurastumasta.

Todellisuudessa pitäisi mukaan laskea vielä monta muutakin veroa, kuten arvonlisävero, joka maksetaan ostettavasta hyödykkeestä ennenkö siitä pääsee oikeasti nauttimaan. Valtiolla on myös tapana keksiä kaikenlaista kustannuksia aiheuttavaa byrokratiaa yrityksille.

Kiitos nykyisen rahajärjestelmämme, pankkitilillä oleva raha kärsisi tietenkin myös inflaatiosta, mutta tässä tapauksessa yksinkertaistuksen vuoksi oletimme sen olevan täsmälleen sama kuin tilille maksettavan koron. Lähitulevaisuudessa riskiä lisää tietenkin myös mahdollinen pankkien kaatuminen ja kaikkien säästöjen katoaminen. Samalla osakkeisiin sijoittaminen hankaloituu, kun laajamittaisten talousongelmien takia myös periaatteessa ihan hyvin hoidetut firmat voivat mennä konkurssiin.

Kun tämä kaikki otetaan huomioon, niin voimmekin ihmetellä, millaisen signaalin poliitikot oikeasti antavat meille tavallisille kansalaisille. Ei kannata säästää, koska säästämisen jäljiltä kulutukseen jäävä rahamäärä on verotettu minimaalisen pieneksi. Sen sijaan holtittomasti lainaa antavia pankkeja tuetaan veronmaksajien rahoista hyvin avokätisesti. Eli kansalaiset, ottakaa velkaa! Ja kannattaa tuhlata kaikki rahat mahdollisimman nopeasti, jotta niistä pääsee hyötymään edes jotakuinkin kohtuullisesti.