Samuli Pahalahti

Saamelaiset, kulttuurimarxismin seuraava uhri?

Muutaman viime vuoden aikana on käynyt yhä selvimmin ilmi, että vasemmistolaisten lietsoma kulttuurisota on kerännyt kannatusta saamelaisten keskuudessa. Hyvä esimerkki tästä oli vähän aikaa sitten noussut kohu, jonka aiheutti Oulun yliopiston ylioppilaskunnan videolle päätynyt saamelaisten noitarumpu.

Kulttuurimarxismin suurin kannatus on löytynyt toistaiseksi nimenomaan yliopistoista, joten ei ole sattumaa, että Oulun yliopiston saamelaisyhdistys Gieku on omaksunut äärivasemmistolaisen retoriikan.

Käydäänpä hieman läpi Giekun julkaisemaa tiedotetta tapauksesta.

"Rumpu kuuluu saamelaiseen muinaisuskontoon, joka on kristinuskon toimesta kitketty saamelaisesta kulttuurista. Rumpu symboloi menetettyä uskontoa, joka on yksi herkistä asioista, jotka liittyvät saamelaisten menneisyyteen. Saamelaisten identiteetti on aika suojaton. Siksi siihen liittyvien symbolien, kuten saamenpuvun käyttö kaupallisiin tai muuten julkisiin tarkoituksiin, herättää saamelaisissa tunteita."

Kulttuurimarxilaisuuteen kuuluu olennaisena osana kaikenlaisten vähemmistöjen kannustaminen uhriutumiseen. Vähemmistöjen tulee keskittyä tuomaan kaikin keinoin ilmi sitä, kuinka heitä on alistettu menneisyydessä ja miten alistaminen toteutuu vielä nykypäivänäkin.

Tämä on kuitenkin ongelmallista vähemmistöjen tulevaisuuden kannalta. Vähemmistöryhmien identiteettiin tuodaan vahvasti mukaan käsitys ikuisesta heikkoudesta. Mitä heikompi vähemmistö on, sitä korkeammat pisteet se saa uhriutumiskilpailussa. Mutta kuinka järkevää on ottaa osaa tähän kilpailuun? Kun vähemmistön identiteettiin iskostetaan käsitys alistetusta asemasta ja heikkoudesta muihin verrattuna, estetään samalla heidän kulttuurinsa kehitys aidosti elinvoimaiseksi ja itsenäiseksi. Kun heikkoutta toistetaan tarpeeksi usein, sanoma menee jossain vaiheessa perille ja se otetaan tosissaan. Pitkällä tähtäimellä se johtaa koko kulttuurin kuolemiseen – heikkoutta ja alistumista korostavat kulttuurit eivät yleensä pärjää ja kuihtuvat pois.

Tässäkin tapauksessa huomion keskipisteenä on rumpu, joka symboloi menetettyä uskontoa. Se edustaa siis kuollutta kulttuuria, ei mitään elävää ja arkipäiväistä. Kulttuurisesta omimisesta, varastamisesta tai loukkaamisesta on järkevää puhua vain elävän ja merkityksellisen kulttuurin ollessa kyseessä.

"Yleensä saamelaisia moititaan tunteenomaisesta suhtautumisesta, mutta näyttää, että suomalaisillakin keskustelupalstoilla asia nostattaa suuria tunteita."

Mikä on tietenkin ollut tarkoituksena. Kulttuurivasemmistolaisten vaikuttamisstrategian olennaisena osana on vastapuolen aktiivinen provosointi, jonka jälkeen leikitään, että "emmehän me tehneet mitään muuta kuin nostimme tärkeän asian keskusteluun".

Kaksi esimerkkiä tiedotteesta:

- "Suosittelen saamelaisuudesta luopumista. Mielenterveys lepää kun ei tarvitse jokaisesta muun maailman asiasta triggeröityä ja voi oikeasti elää omaa elämäänsä."

- "Olin ennen sitä mieltä että saamelaisten kulttuuria olisi suojeltava mutta tämä viimeisin triggeröityminen ja öyhötys oli kyllä viimeinen pisara."

Tällaiset kommentit ovat nimenomaan uhriutumisstrategian tavoitteena. Ryhmähenki nousee, kun aiemmin joko positiivisesti tai välinpitämättömästi suhtautuneista ulkopuolisista luodaan uhkakuva. Keinotekoisesti luotu vastakkainasettelu on kuitenkin erittäin riskialtis vaikuttamistapa, sillä sitä käyttämällä päätyy helposti sahaamaan oksaa pois itsensä alta. Jos vastakkainasettelu onnistuu liian hyvin, ei tilanteesta pääsekään enää helpolla positiivisesti eteenpäin. Jos vastakkainasettelun lietsoma taistelutahto laantuu, jää oma ryhmä aika ikävästi tyhjän päälle.

"Tällaiset hyökkäykset saamelaisnuoria kohtaan ovat hyvin ahdistavia. Kuten nettikeskustelusta hyvin näkee, niin tämänkin episodin seurauksista etenkin saamelaisnuoret sekä saamelaisen kulttuurin ja kielen opiskelijat laajemminkin joutuvat kärsimään. Toivomme yliopistolta toimenpiteitä, tukea ja keskusteluapua, jotta saamelaisiin kohdistuva vihapuhe saadaan kitkettyä pois Oulun yliopistosta."

Mutta kuinka pitkälle "toimenpiteet", "tuki", "keskusteluapu" ja "vihapuheen kitkeminen" oikeasti auttavat saamelaisia? Kun lähdetään aggressiiviseen uhriutumiseen ja vastakkainasettelun lietsomiseen, luodaan ihan aitoa vihaa, halveksuntaa ja epäkunnioitusta omaa porukkaa kohtaan valtaväestön puolelta. Vaikka se kaikki onnistuttaisiin kitkemään pois näkyviltä yliopistoista, se ei todellisuudessa katoa mihinkään. Se jää vain kytemään pinnan alle. Eikä se enää siinä vaiheessa ole keinotekoisesti luotua näytelmää vaan ihan oikeaa.

Itselläni ei ole mitään siteitä saamelaisiin tai saamelaisuuteen, en taida edes tuntea yhtäkään saamelaista. Aiemmin olen suhtautunut varovaisen positiivisesti heihin, koska kai ne nyt ovat aika kovaa porukkaa, kun ovat onnistuneet elämään Lapin karuissa olosuhteissa. Siksi tämä nykyinen kehitys on aika huolestuttavaa. Jos äärivasemmistolainen retoriikka omaksutaan laajemminkin saamelaispiireissä, niin se tarkoittanee aika suurella todennäköisyydellä saamelaiskulttuurin kuihtumista.

Oma suositukseni on keskittyä itsenäisen ja elinvoimaisen kulttuurin kehittämiseen. Uhriutumista ja anteeksipyyntöjen vaatimista ja vastaavaa voi harrastaa vaikka kuinka kauan, mutta se on pohjimmiltaan vain menneisyyteen jumiutumista. Se on vaihtoehtotodellisuudessa elämistä – "kuinka paljon paremmin asiat voisivatkaan olla ilman vuosikymmenten takaista sortoa". Paljon fiksumpaa olisi aloittaa puhtaalta pöydältä. Vaikka pitäisikin mielessä, että menneisyydestä löytyy paljon paskaa, täytyy ymmärtää, että se on menneisyyttä ja nyt keskitytään tulevaisuuteen.

Mikäli huomio kiinnittyy jatkuvasti ulkoisiin uhkiin – etenkin jos ne ovat suurimmaksi osaksi keksittyjä – jää sisäinen kehitys edistymättä. Jatkuvan uhriutumisen sijaan on yleensä paljon parempi katsoa sisäänpäin ja voimaannuttaa itse omaa kulttuuria niin, ettei sen tarvitse enää olla uhrin asemassa. Se voi olla itsenäinen, eli seisoa omilla jaloillaan valtakulttuurista riippumatta, ja elinvoimainen, eli merkityksellisenä osana jokapäiväistä toimintaa.

Ulkopuolisen valtakulttuurin antama tuki muodostuu riippuvuuden. Mitä suurempi tuki, sitä suurempi riippuvuus. Jos tuki jonain päivänä lakkaa, ei oma ryhmä enää pysykään pystyssä omin jaloin.

Mutta tosiaankin, koska itselläni ei ole tähän asiaan yhtään mitään henkilökohtaisia kytköksiä, en ala tuputtamaan saamelaisille mitään neuvoja vaikuttamistapojen suhteen. Tehkää mitä parhaaksi näette, mutta jos teette ihan itse katastrofaalisia valintoja, saatte myös kantaa niistä vastuun ihan itse.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Pitkään aiheenasi ollutn vasemmisto sitä ja vasemmisto tätä,niin milloin alat tarkistamaan niitä omia juttujasi?

Mikä toinen on enemmän kulttuurimarxismia toteuttava kuin kapitalismi? Ei mikään tällä pallolla..mutta siitä viis,koska se käy. Nyt kuitenkin ollaan eräänlaisessa risteyksessä missä kapitalismi ei tarvitsekkaan enään länsimaalaisia liberaaleja arvoja (joita te libertalistit olette jo pitkään koittaneetkin vainota) vaan mennään sinne itämaisempaan suuntaa missä Kiina näyttää jo alustavaa mallia..tosin hyvin länsimaalaisella tavalla vielä.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

"Mikä toinen on enemmän kulttuurimarxismia toteuttava kuin kapitalismi?"

Minä taas epäilen että pääomapiirit lähinnä käyttävät kulttuurimarxisteja hyväkseen ns. hyödyllisinä idiootteina. Saamelaisille suvaitaan nationalismi ja etnosentrisyys, jopa lietsotaan näitä mediassa, samalla suomalaisuus halutaan lakaista maton alle impivaaralaisuutena, historiallisena jätöksenä josta on päästävä eroon.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Pääomapiirit ovat juuri niitä kapitalismin levittäjiä ja kaiken muun hiljentäjiä.

Käyttäjän JuhaMakkonen1 kuva
Juha Makkonen

vasemmistolaisten lietsoma kulttuurisota
.......

Vai että oikein sota :)

Käyttäjän perttupulkkinen kuva
Perttu Pulkkinen

Olen kyllä pitkälti samaa mieltä että vasemmistolainen retoriikka on usein ikuisen uhriutumisen retoriikkaa. Ja tiedetäänkö edes että kaikki saamelaiset oikeasti kaipaavat menneesen vai ollaanko vain tietävinään?

Jos menneisyyden kaipuuta sovelletaan suomalaisuuteen, niin olisi älyttömän tärkeää kaivata aikaa ennen internettiä ja kännyköitä, vain koska se oli ennen.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset