Samuli Pahalahti

Kulttuurien arvostelu on muuttumassa vihapuheeksi

Kerrataanpa ihan aluksi vähän perusasioita.

Kulttuuri voidaan jakaa pääsääntöisesti kahteen osa-alueeseen: tapakulttuuri, käsitykset ja maailmankatsomus (sisältäen uskonnolliset näkemykset) muodostaa ensimmäisen, ja näkyvä fyysinen kulttuuri muodostaa toisen. Jälkimmäinen näkyvä osa pohjautuu usein ensimmäiseen metafyysiseen, ei-aineelliseen kulttuurikäsitykseen. Siitä ammennetaan perusteluita muun muassa pukeutumiselle, psykoaktiivisten aineiden käytön sääntelylle tai yhteisöä/yksilöä identifioivien symbolien käytölle.

Yhteisöissä on aina jonkin sortin vastakkainasettelu käynnissä. Pohjimmiltaan se on taistelua vanhan säilyttämisen ja uudistamisen välillä. Konservatiivit vastaan radikaalit. Vaikka keskustelu voi toisinaan leimahtaa epäterveelle tasolle, on se silti välttämätöntä yhteisön kehitykselle. Ne yhteisöt, jotka eivät kykene muuttumaan, kuihtuvat pois, sulautuen toisiin yhteisöihin.

Mutta se ei tietenkään tarkoita, että radikaalit muutoksen edistäjät olisivat aina oikeassa. Kaikenlainen muutos ei ole positiivista muutosta. Toisinaan muutos voi lähteä menemään aivan väärään suuntaan ja tappaa koko yhteisön. Vaikka konservatismi onkin usein puettu uskonnolliseen fundamentalismiin tai sitä muistuttavaan retoriikkaan, sen olemassaolo on kuitenkin seurausta evoluutiosta. Tietynlaiset kulttuurit ovat pärjänneet vuosien saatossa paremmin kuin toiset ja siksi ne ovat jääneet jäljelle.

Käsite "kollektiivinen tietoisuus" on useissa yhteyksissä käytettynä ihan puhdasta hömppää. Mutta tässä tapauksessa siinä on pointtinsa. Jos yhteisö haluaa sopeutua paremmin muuttuvaan maailmaan, parantaa jäsentensä hyvinvointia ja muuttua eettisemmäksi, on pakko käydä dialogia konservatiivien ja radikaalien välillä. Ja nimenomaan kollektiivisesti, tiedostaen konservatiivien halun säilyttää kaikki ne hyvät puolet, jotka ovat tehneet yhteisöstä aiemmin elinkelpoisen, ja radikaalien halun hylätä huonot puolet ja korvata ne paremmilla.

Tällaisissa jutuissa ei kai periaatteessa pitäisi olla mitään ihmeellistä tai kyseenalaista... Mutta näköjään vasemmistossa aletaan pistämään uutta vaihdetta kulttuurisodankäyntiin. Helsingin Sanomissa julkaistiin professori Harri Englundin mielipidekirjoitus, jossa hän toi esiin uudenlaista näkökulmaa.

Englundin mukaan on kyseenalaista puhua ylipäätään ollenkaan kulttuureista, koska se on pohjimmiltaan samaa kuin rasismi. Hän vetää yhtäläisyysmerkin kulttuurieroista ja rotueroista puhumisen ja puhujien välille.

Kulttuurimarxismia on yritetty leimata äärioikeistolaisten salaliittoteoriaksi, mutta sitä on hyvin hankala pitää sellaisena, jos vasemmistolaiset käyttäytyvät jatkuvasti kuin kulttuurimarxilaisten voisi olettaa käyttäytyvän. Englundin kirjoitus menee täydellisesti tähän kategoriaan: jälleen kerran yksi professori, joka pyrkii muokkaamaan vallalla olevia käsityksiä marxilaiseen suuntaan. Homma menee käytännössä aina niin, että kulttuurimarxilaiset syyttävät kaikkia muita siitä, mitä he itse tekevät. Vähän kuin Putin. He ovat olleet vuosikausien ajan ahkeria kulttuurikriitikoita, mutta nyt kun joku muu koittaa soveltaa samaa viitekehystä, se leimataan samantien epätoivottavaksi käytökseksi. Tarkoituksena on estää kaikkia muita käyttämästä samoja vaikuttamiskeinoja.

Suhtautuminen rasismiin on ollut viime vuosina vastaavanlainen esimerkki. Joku naiivi voisi kuvitella, että rasismin vastaisuus tarkoittaa sitä, että ihonvärillä ei saa olla mitään merkitystä yhteiskunnassa. Kaikkia pitäisi kohdella yksilöinä riippumatta ihonväristä. Mutta nykyvasemmistolaisille tämä ei tietenkään kelpaa, vaan he pyrkivät lokeroimaan kaikki ihmiset uhripotentiaalin perusteella erilaisiin kategorioihin, ja ihonväri on yksi tärkeä tekijä tässä. Ihmisiä ei tarkastella ensisijaisesti yksilöinä, vaan jonkin ryhmän edustajina. Koska ihonväri määrittää uhripotentiaalia, nykyvasemmistolaisessa kontekstissa käytetään sitä häpeilemättä vaatimaan yhteiskunnalta erilaista suhtautumista. Rotuerottelu muuttuu yhtäkkiä täysin sallituksi, kun tummaihoisille tarkoitetun tilan päälle laitetaan kyltti "safe space".

Kulttuurikritiikki on ollut aina osa vasemmistolaista propagandaa, oli kyseessä sitten ollut kapitalistisen konsumerismin tai patriarkaalisen yhteiskuntarakenteen kritiikki. Tarkoituksena on ollut – hyväntahtoisesti tulkittuna – tuoda ilmi epätoivottuja kulttuurin osa-alueita, auttaa muita ymmärtämään niiden vahingollisuus, ja sitä kautta päästä eroon niistä. Jos kulttuurikritiikki halutaan jatkossa estää, miten ihmeessä näistä asioista sitten pitäisi keskustella jatkossa? Englund haluaa unohtaa kulttuurin, jotta asioista pääsisi puhumaan oikeilla nimillä, mutta ei kerro, mitkä ne "oikeat nimet" sitten ovat.

Vasemmiston älyllinen epärehellisyys tulee näin taas esille. Vaikka he käyvät kulttuurisotaa, he eivät halua puhua asiasta sen oikealla nimellä. He haluavat kiistää kulttuurikysymykset kokonaan, näköjään mennen jo niin pitkälle, että nyt pitäisi lakata puhumasta kulttuurista millään tasolla.

"Rasismi on kuitenkin muuttanut muotoaan. Nykyisin kulttuuri määrittää kantajaansa siinä missä rotu ennen."

Ehkäpä tässä on koko jutun ydin. Vasemmistolaiset alkavat huomaamaan, että rasistikortin heiluttelu kaikkia vastaan, olivat he rasisteja tai eivät, alkaa menettämään tehoaan. Siksi pitää muuttaa stretegiaa ja ottaa kulttuurin käsite haltuun, määritellä se uudestaan ja käyttää sitä poliittisten vastustajien demonisoimiseksi.

Ilmeisesti tarkoituksena on hämmentää yleistä keskustelua, jotta mitään eettisesti kestäville periaatteille pohjautuvaa julkista debattia erilaisten kulttuurien hyvistä ja huonoista puolista ei voida käydä. Se nimittäin paljastaisi monia epätoivottavia elementtejä nykyvasemmistolaisten puolustamista kulttuureista.

Voi toki olla, että Englund on vain yksittäinen hörhö, jonka mielipiteillä ei ole mitään merkitystä. Mutta kyseessä on kuitenkin englantilaisen yliopiston sosiaaliantropologian professori. Voisi veikata, että hän on suhteellisen hyvin perillä maailmalla käytetystä vasemmistolaisesta retoriikasta ja sen muuttumisesta. Siksi nyt julkaistu kirjoitus voi olla ensimmäinen yritys ujuttaa uudenlaista kulttuurivastaista näkökulmaa suomalaiseen julkiseen keskusteluun, pyrkien luomaan kuvaa kulttuurien arvostelijoista rasisteihin verrattavina henkilöinä. Joten pitäkääpä tämä mielessä. Katsotaan tarttuvatko muut vasemmistoaktiivit tähän strategiaan.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

15Suosittele

15 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän ToniPihkola kuva
Toni Pihkola

Olipa loistava kirjoitus.

Ketkään muut eivät pyri samalla tavalla rodullistamaan ihmisiä kuin vasemmistolaiset. Heidän käyttämä retoriikka johtaa siihen, että tulevat vähemmistöjen sukupolvet syyttävät enenevissä määrin yhteiskunnan rasismia omista epäonnistumisistaan. Näin he aiheuttavat kitkaa vähemmistöjen ja kantaväestön välille, ja se johtaa entistä suurempaan segrekaatioon.

Käyttäjän pahis kuva
Samuli Pahalahti

Lisäksi jatkuva uhriutuminen tekee näistä vähemmistöihin kuuluvista yksilöistä huonompia pärjäämään. Kun tarpeeksi kauan taotaan päähän, että kaikki ongelmat johtuvat rasismista tai muusta epäreilusta vallankäytöstä, se yleensä uskotaan. Tämä johtaa suoraan kitkaan kantaväestön kanssa, kuten mainitsetkin, mutta samalla ongelma vielä pahentuu, koska vähemmistöihin kuuluvat oppivat, ettei omin avuin voi mitenkään pärjätä. Tällainen "opittu avuttomuus" on kamala kohtalo.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Ajatus kulttuurin käsitteen paheksuttavuudesta ja myös sen katoamisesta on kaikkea pohjaa vailla. Tietenkin sana voidaan kieltää aivan samalla tavalla kuin muutkin pahoiksi leimatut sanat, mutta ihmisluontoon kuuluu ilmiöiden luokittelu. Miten ilmiöiden luokittelua voitaisiin välttää kun ihminen yrittää hahmottaa ja ymmärtää ympäristöään? Vivahteiden sijaan pitäisi nähdä yhtenäistä "tasa-arvoista" massaa. On tietysti oikeiin kieltää loukkaavat ryhmittelyt ja luokittelut.

Käyttäjän emailjuuso kuva
Juha Hämäläinen

Keskustelun pysyessä sisällössä eikä nimityksissä eli ismeissä, ei ole mitään vihapuheongelmaa. Silloin puhutaan sisällöstä eikä esitystavasta tai esittäjän persoonasta.

Käsitteiden ja leimojen taakse piiloutuvien kanssa ei kannata edes keskustella. Heillä ei ole mitään annettavaa, jota ei olisi jo miljoonat kerrat toistettu. Papukaijan äly ei yllä pidemmälle, siksi se toistaa.

Käyttäjän kimmosaarikko kuva
Kimmo Saarikko

Helsingin Sanomissa olevan kirjoituksen perusteella Englund ei ole sosiaaliantropologi. Vielä vähemmän hän on yhteiskuntatieteiden edustaja. Hän redusoi yhteisölliset/kulttuuriset asiat yksilötasolle.

Käyttäjän pahis kuva
Samuli Pahalahti

Kyseessä taitaa olla juuri sellainen heppu, joka ei tee vilpittömästi tiedettä, vaan on mennyt tieteelliseen instituutioon käyttääkseen sitä alustana oman poliittisen propagandansa levittämiseksi. Siksi yhteisöllisiä asioita voidaan surutta redusoida yksilötasolle tai yksilöllisiä asioita laajentaa yhteisölliselle tasolle, ihan miten se sopii omaan agendaan parhaiten.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset