Miten rasismia voi vastustaa tehokkaimmin?

Edellisessä kirjoituksessani ennustin, että kansallismielisten aiheuttama väkivalta tulee lisääntymään. Ennustus meni harvinaisen nappiin, sillä ei tarvinnut odotella kuin muutama tunti ja tieto Jyväskylän kahakasta levisi.

Olen edelleen hyvin pessimistinen siitä, että väkivalta saataisiin loppumaan, mutta ajattelinpa nyt kuitenkin kertoa muutaman suhteellisen toimivan keinon. Nythän rasismia yritetään vastustaa pääasiassa sellaisin keinoin, mitkä vain lisäävät sitä ja aiheuttavat enemmän väkivaltaisia konflikteja.

Tässä muutama ehdotus.

1. Rasistien huomiotta jättäminen

Kohteliaasti mutta päättäväisesti kerrotaan, että "sori nyt vaan, mutta ei kiinnosta". Äärikansallismieliset ja kaikki niihin rinnastettavissa olevat poliittiset aatteet kuihtuvat parhaiten niin, kun ne eivät saa minkäänlaista vastakaikua muilta ihmisiltä – ei positiivista eikä negatiivista.

Positiivisen palautteen saaminen on tottakai toimintaa lisäävää, tästä ei yleensä ole epäselvyyttä. Mutta myös negatiivisen palautteen saaminen voi aktivoida toimimaan enemmän. Aktivisti voi kokea olevansa jatkuvassa konfliktissa muiden kanssa, mikä kasvattaa taistelutahtoa ja pahimmassa tapauksessa radikalisoi toimintaa ja ajatuksia entistä enemmän.

Mutta jos kukaan ei reagoi mitenkään lappusten jakeluun tai toimintaan mukaan houkuttelemiseen, se alkaa syödä aktivistin motivaatiota aika nopeasti. Jos kukaan ei reagoi mitenkään aktivistin sanomaan, hän kokee puhuvansa kuin tyhjälle seinälle. Pikkuhiljaa alkaa alitajunnassa kytemään ajatus siitä, että koko hommassa ei ole mitään mieltä. Sen jälkeen aktivismi hiipuu.

2. Maahanmuuttajien kotiutumisesta huolen pitäminen

Julkisuudessa on esiintynyt puheenvuoroja, joissa yritetään vierittää Jyväskylän kahakkaa muun muassa perussuomalaisten ja muiden kansallismielisten kontolle. Ikään kuin Suomen Vastarintaliike ei olisi muuten aktivoitunut, mutta kun Olli Immonen kävi huutelemassa ihmisiä mukaan taisteluun, niin nämä nyt sitten lähtivät siihen (oikeasti SVL väheksyy persuja eikä hyväksy jäsenikseen sellaisia ihmisiä, jotka ovat perussuomalaisten jäseniä).

Todellisuudessa syy nykypäivän rasismille löytyy hyvin pitkälti epäonnistuneesta maahanmuuttajien kotiutumisesta. Mikäli kaikki maahanmuuttajat olisivat kaikin puolin mukavia, fiksuja ja ahkeria tyyppejä, ei rasismille olisi yksinkertaisesti mitään kasvualustaa. Kukaan ei ottaisi vakavasti ulkomaalaisiin kohdistettua vihapuhetta, koska kaikki tietäisivät omasta kokemuksestaan, että se on täyttä huuhaata.

Valitettavasti suvaitsevaistolla ei näytä olevan kovinkaan suurta kiinnostusta tähän strategiaan. Jos käy tiukkaamaan, niin kyllähän ne saa myöntämään, ettei ole kiva juttu jos maahanmuuttaja ryöstää tai raiskaa – mutta ei eivät ole kuitenkaan kiinnostuneita panemaan tikkuakaan ristiin sen puolesta, että epätoivottava käytös maahanmuuttajien keskuudessa saataisiin vähentymään.

Aiheesta on pari osuvaa esimerkkiä.

Viime vuonna Suomen vastarintaliike pääsi uutisotsikoihin, kun se päätti lähteä partioimaan kaduille. Partiointi oli vastaus maahanmuuttajista koostuneelle nuorisoporukalle, joka oli ryöstänyt ja pahoinpidellyt kymmeniä suomalaisia. Poliisi ei saanut porukkaa kuriin, joten SVL päätti tehdä asialle jotain.

Sen sijaan, että äärisuvaitsevaisto olisi tunnustanut näiden maahanmuuttajien tuottamat ongelmat, se päättikin hyökätä partioijien kimppuun. Ei puhettakaan siitä, että jotain konkreettista olisi tehty ryöstelyn ja pahoinpitelyjen lopettamiseksi – konkreettiset toimet eli väkivaltaiset hyökkäykset kohdistettiin niihin ihmisiin, jotka yrittivät estää ryöstelyn (joka tietääkseni kohdistui täysin satunnaisiin ihmisiin).

Toinen esimerkki saatiin vähän aikaa sitten, kun Tapanilan joukkoraiskauksesta langetettiin tuomioita. Kyseessä oli täysin päivänselvä raiskauskulttuurin ilmentymä, josta maahanmuuttokriittiset ovat varoitelleet jo vuosia. Suvaitsevaisto on pistänyt vastaan sanomalla, että varoitukset ovat pelkkää rasismia eikä ulkomaalaisten mukana ole tulossa mitään sellaista naisia alistavaa kulttuuria, josta pitäisi olla huolissaan. Tapaus kuitenkin osoitetti suvaitsevaiston väitteet täysin vääriksi.

Tapanilan tapauksessa kyse oli porukasta, joka katsoi oikeudekseen käyttää satunnaista nuorta naista seksilelunaan. Tällaiset asenteet eivät synny sattumalta eivätkä ne ole kantasuomalaisilta opittuja, joten ei pitäisi olla kovinkaan suurta epäilystä, että ne ovat "tuontitavaraa". Tätä voidaan pitää kulttuurisena ilmiönä, koska käytös oli niin avointa ja häpeilemätöntä. Pidän aika varmana, että tämän porukan kaveripiirissä esiintyy ihan samoja asenteita naisia kohtaan eikä kyseessä ole mikään yksittäistapaus.

Mutta mitä suvaitsevaiset päättivät tehdä tällaisten asenteiden kitkemiseksi? Etenkin feministit, jotka ovat yleensä vastustaneet kaikkea mahdollista raiskauskulttuuria?

Eivät mitään.

Lähinnä ne vain varoittelivat, että tämä ei saa johtaa rasistisiin hyökkäyksiin maahanmuuttajia kohtaan. Jonkin verran esiintyi jopa näiden raiskaajien puolustelua – kuulemma joukkolynkkausmentaliteetti ei saa päästä valloilleen. Tämä on tietenkin ihan absurdia kuulla feministeiltä, jotka nykypäivänä eivät estele joukkolynkkaamista mitenkään, ainakaan jos kohteena on valkoihoinen mies. Mikäli vaikkapa Vesa Keskinen olisi ollut yksi raiskaajista, hänet olisi varmaan jo poltettu elävältä kyläkauppansa mukana.

Tällainen suhtautuminen tietenkin lisää rasismia. Se antaa signaalin, että suvaitsevaiston mielestä maahanmuuttajat saavat ryöstää ja raiskata suhteellisen vapaasti – ainakin reilusti vapaammin kuin kantaväestö.

Oikea ratkaisu olisi tehdä selväksi kaikille maahanmuuttajille, että Suomessa ei missään tapauksessa saa käyttäytyä väkivaltaisesti muita ihmisiä kohtaan ja etenkin seksuaalisen väkivallan suhteen on totaalinen nollatoleranssi. Kun maahanmuuttajat käyttäytyvät kiltisti, putoaa maahanmuuton vastustajilta iso osa perusteista pois.

3. Asia-argumentteja – ei demonisointia, vääristelyä ja väkivaltaa

Itse symppaan tässä asiassa kansallismielisiä, sillä olen radikaaliliberaalina joutunut usein vasemmistolaisten sylkykupiksi. Vasemmistolaisten taipumus vääristellä ja valehteluun on toisinaan ihan uskomatonta. Asiallisen dialogin käyminen on usein täysin mahdotonta. Mediakin on hyvin valjastettu mukaan tähän.

Vaikka heillä lieneekin ihan hyvät tarkoitukset – "natsien vastustaminen oikeuttaa valehtelemisen ja vääristelyn" – niin silti kannattaisi välillä pysähtyä miettimään sen toimivuutta. Yleensä nimittäin käy niin, että valehtelun kohteeksi joutunut yksilö tai taho vain radikalisoituu entisestään sen takia, koska kokee joutuneensa epäoikeudenmukaisesti kohdelluksi.

Esimerkiksi viime vuoden partiointikahakoinnista media uutisoi niin, että uusnatsit ja antifasistit olisivat ihan tarkoituksella ottaneet väkivaltaisesti yhteen. Todellisuudessa kuitenkin – ainakin sen perusteella, mitä itse onnistuin tapauksesta saamaan selville – kansallismielisten tarkoituksena oli ihan vain partioida kaduilla. Sen sijaan antifasistinen Varisverkosto julisti täysin avoimesti aikomuksestaan hyökätä väkivaltaisesti partioijien kimppuun, ja kahakan jälkeen vielä ylpeili sillä. Tämä jätettiin kertomatta mediassa.

Nyt tapahtuneesta Jyväskylän kahakasta uutisoitiin niin, että se olisi muka ollut mellakka, jossa uusnatsit olisivat alkaneet hakkamaan satunnaisia ohikulkijoita. Tämä oli täyttä huuhaata, kuten nyt tiedämme. SVL:n kohteena oli sama mies, joka oli ottanut heidän kanssaan aiemminkin yhteen Jyväskylässä sattuneessa kirjastokahakassa. Tällöin hänellä oli ollut mukanaan teleskooppipamppu ja teräase, ja hän sai tuomion kahdesta pahoinpitelystä mätkittyään pampulla kirjastoon tulleita uusnatseja.

Samalla miehellä on taustallaan tuomiot ainakin väärennöksestä, huumausainerikoksesta, petoksesta, ampuma-aserikoksesta, törkeän vahingonteon yrityksestä ja törkeästä julkisrauhan rikkomisesta. Facebookissa hänellä on kansikuvanaan kuva kahdesta tuleen sytytetystä poliisista. Tämä kertonee ihan tarpeeksi siitä, millainen tyyppi on kyseessä.

Toisin sanoen, tässä ei ollut mikään satunnaisiin ohikulkijoihin kohdistunut mellakka, vaan kahden roskajoukon välinen nujakointi.

Vasemmistolaiset eivät tietenkään aio tehdä mitään tällaisen estämiseksi, vaan pistävät lisää löylyä peliin. Esimerkiksi Kansan uutisten blogissa Pontus Purokuru vaatii "ruohonjuuritason toimintaa äärioikeistoa vastaan", mikä käytännössä tarkoittaa väkivaltaa (tätä Janne Suuronen ehtikin jo käsitellä omassa kirjoituksessaan, joten en siihen sen enempää keskity). Anarkistit kehottavat vetämään natseja pataan. Varisverkosto luonnollisesti on kärppänä paikalla ja vaatii myös "ruohonjuuritason toimintaa" eli siis uusnatsien väkivaltaista pieksemistä.

Mitäs luulette, saako tällainen käytös aikaan kansallismielisissä asenteen muuttumista rasisminvastaiseen suuntaan? No ei varmasti saa, vaan ne ammentavat tästä vain lisää taistelutahtoa.

Paljon parempi taktiikka olisi pyrkiä mahdollisimman asialliseen keskusteluun. Ensin yritetään ymmärtää mahdollisimman hyvin vastapuolen argumentit ja mieluusti myös pohditaan psykologian kantilta sitä, mikä saa ihmisen käyttäytymään rasistisesti.

Sitten vain kärsivällisesti ja sivistyneesti ammutaan alas äärioikeistolaisten esittämät huonot argumentit. Se ei aina ole helppoa tai kivaa, mutta pidemmän päälle tätä taktiikkaa käyttämällä on mahdollista muuttaa toisten ihmisten yhteiskunnallisia näkemyksiä. Ei kaikkien, mutta ainakin niiden kaikista fiksuimpien, jotka yleensä tuottavat propagandaa. Kun tarpeeksi monta propagandapointtia on osoitettu vääriksi, propagandan teho laimenee kummasti.

Hienoimmat esimerkit median suhtautumisesta "totuudenmukaiseen" ja "faktaperustaiseen" uutisointiin tarjosivat Keskisuomalaisen Erno Mahonen ja Iltalehden Marko-Oskari Lehtonen. Kumpikin otti tosissaan SVL:n johtaja Juusto Tahvanaisen nimissä perustetun parodia-Twitter-tilin ja kirjoittivat uutiset siihen perustuen. Lehtonen vieläpä sen jälkeen, kun Mahonen oli jo tunnustanut oman virheensä ja korjannut oman juttunsa. Kuulemma Lehtosen juttu on vieläpä päässyt tämän päivän paperilehteen, eli siitä ei sitten edes voi editoida vääriä tietoja pois.

Vaikka olenkin jo tottunut suhtautumaan aika kriittisesti siihen, mitä lehdissa kirjoitellaan, tämä tapaus onnistui tuomaan aika epätodellisen fiiliksen. Kyseisen Twitter-tilin toteaminen parodiaksi ei vaadi kovinkaan kummoisia älynlahjoja tai pitkää tutkimista, vaan sen pitäisi olla pienen vilkaisun perusteella ilmiselvää kaikille. Nämä toimittajat ilmeisesti kuitenkin näkivät siinä hienon mahdollisuuden kirjoittaa pahaa natseista, joten sen kummemmalle taustatutkimukselle ei katsottu olevan tarvetta.

Tämä tietenkin vain lisää äärikansallismielisten paranoiaa mediaa kohtaan eikä auta mitenkään rasististen asenteiden vähentämisessä. Ei tarvitse edes syyttää mistään median salaliitosta, kun media on ihan oikeasti heitä vastaan. Tämä kannattaa myös kaikkien muiden pitää mielessään – kaikkeen uutiskirjoitteluun Suomen vastarintaliikkeestä kannattaa suhtautua skeptisesti ja tarkistaa väitteiden todenperäisyys muista lähteistä.

pahis
Sitoutumaton Uusikaupunki

Taleblaiseen antifragilismiin ja julkisen valinnan teoriaan nojaava voluntaristi.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu