*

Samuli Pahalahti

Kriittinen katsaus Bitcoiniin

Nyt kun Bitcoin on ollut jo monta vuotta käytössä, voimme nähdä missä asioissa se on hyvä ja missä huono. Se on ilmiselvästi onnistunut tavoitteessaan luoda hajautetusti toimiva kryptovaluutta – mutta kysymys kuuluukin, olisiko systeemin voinut suunnitella jollain tapaa paremmin?

Olen pohdiskellut asiaa viime aikoina ja päätynyt siihen, että Bitcoinissa on kaksi pääasiallista ongelmakohtaa.

Bitcoin-verkko on kallis ylläpitää

Bitcoin-verkossa louhiminen tarkoittaa käytännössä sitä, että louhijat antavat laskentatehoa verkon käyttöön vastineeksi bitcoineista, jota siitä saa palkaksi. Mitä enemmän tehoa verkolla on käytettävissään, sitä turvallisempi se on – mikään ulkopuolinen taho ei voi hyökätä sen kimppuun, koska millään muulla taholla ei ole varaa hankkia yhtä paljon tehoa.

Tällä on kuitenkin kääntöpuolensa. Jotta Bitcoin-verkko voisi olla turvallinen, se tarvitsee paljon louhintatehoa. Ja se maksaa.

Tällä hetkellä kustannukset katetaan inflaatiolla, eli louhijoiden palkka maksetaan uusilla bitcoineilla. Tämä on etukäteen päätetty, eikä sitä todennäköisesti tulla muuttamaan mitenkään tulevaisuudessa (tosin sitäkin on ehdotettu).

Ongelma on siinä, että lohkopalkkio ei riipu mitenkään siitä, paljonko Bitcoin-verkko oikeasti tarvitsee tehoa taakseen ollakseen turvallinen. Louhijoiden kustannukset ovat yleensä suurelta osin perinteisissä valuutoissa, sähkön ollessa näistä se kaikista merkittävin. Mikäli yhden bitcoinin arvo nousee korkealle, se nostaa louhimisesta saatavia voittoja ja mikäli markkinat ovat hyvin kilpaillut, kerää se paljon eri tahoja kilpailemaan palkkiosta. Tämä johtaa siihen, että voitot kutistuvat ja lohkopalkkiolla pääasiassa vain katetaan kustannukset ja siitä jää käteen sen verran voittoa, että hommaa viitsitään tehdä. Tosin jotkut tahot saattavat tehdä sitä jopa pienellä tappiolla, mikäli he haluavat käyttöönsä uusia bitcoineja, joilla ei ole minkäänlaista transaktiohistoriaa takanaan.

Louhinnan määrä siis riippuu lohkopalkkiosta ja bitcoinin arvosta. Tällä hetkellä lohkopalkkiota tulee 3600 bitcoinia eli noin 770 000 euroa päivässä, josta hyvin suuri osa menee sähkölaskun maksamiseen. Mikäli bitcoinin hinta nousee, nousee louhimiseen käytetyn sähkön määrä samassa suhteessa. Tämä aiheuttaa rajoituksen sille, kuinka paljon bitcoinin hinta voi nousta käytännössä.

Jos hinta nousee jatkuvasti, jossain vaiheessa louhinnan sähkökulutus nousee niin isoksi, että se haukkaa merkittävän osan koko maailman sähkökulutuksesta. Long Future Foundation on julkaissuit sivuillaan laskurin, jonka avulla voi arvioida bitcoinin hinnan ja käytetyn sähkön välistä yhteyttä.

Itse veikkaan – ihan puhtaasti hatusta vedetyllä arvauksella mennään – että Bitcoin voi käyttää maksimissaan 0,5 prosenttia koko maailman sähkönkulutuksesta. Mikäli se vie enemmän, alkaa kuulua jo erittäin kriittisiä näkemyksiä aiheesta ja esimerkiksi valtiot saattavat ryhtyä toimiin sen rajoittamiseksi. Veikataan myös, että hinta ei lähde nousuun kuin vasta seuraavan lohkopalkkion puolittumisen jälkeen, eli silloin syntyy 1800 bitcoinia päivässä. Louhintamarkkinat ovat hyvin kilpaillut, joten 80 % louhintapalkkiosta menee sähköön. Sähkön hinta jätetään oletukselle, eli 0,05 $/kWh.

Muutamalla kokeilulla päästään tulokseen, että jos Bitcoin kuluttaa 0,5 prosenttia maailman sähköstä, sen hinta voi olla maksimissaan 10 750 dollaria. Laskelman parametreja muuttamalla arvio tottakai voi heitellä suuntaan tai toiseen, mutta tämä antaa kuitenkin aika hyvin suuntaa, mihin asti Bitcoin voi korkeimmillaan nousta lähivuosina. Miljoonaan ei siis olla menossa, sitä on turha toivoa.

Siihen en usko, että Bitcoin kuluttaisi useita kymmeniä prosentteja koko maailman sähköstä. Vaikka se onkin hyödyllinen keksintö, se tuskin on kuitenkaan niin hyödyllinen, että niin merkittävä sähkönkulutus olisi oikeutettua.

Lisäksi kalliista ylläpidosta seuraa se, että myös transaktiot ovat kalliita. Tällä hetkellä yksi bitcoin-transaktio maksaa suurinpiirtein 7,5 dollaria. Tämä ei näy suoraan käyttäjälle, koska se kustannetaan inflaation avulla. Mutta lohkopalkkion pienentyessä aikaa myöten joudutaan transaktioista maksamaan puolestaan enemmän. Mikäli transaktiomäärät kasvavat reippaasti, eivät maksut nouse välttämättä kovin suureksi, mutta se riski on olemassa, että bitcoineilla ei enää tulevaisuudessa pysty suorittamaan pieniä maksuja.

Sama kritiikki pätee kaikkiin Proof of Workiin perustuviin kryptovaluuttoihin. Ratkaisu voisi tietenkin olla koko systeemin muuttaminen toimimaan toisella tavalla, mikä ei vaadi niin paljon sähköä. Käytännössä se on kuitenkin erittäin hankalaa, josta päästäänkin toiseen ongelmakohtaan.

Bitcoinin kehittäminen ja sitä koskevien päätösten tekeminen on hankalaa

Omaa poliittista näkökulmaani voisi sanoa systeemiteoreettiseksi. Yleensä ihmisten poliittiset mielipiteet koskevat vain yksittäisiä poliittisia ehdotuksia, mutta kokonaisen systeemin toiminta jätetään täysin huomiotta. Itse taas katson politiikkaa ensisijaisesti systeemien suunnalta: poliittisten instituutoiden rakenne määrää hyvin pitkälti sen, millaista politiikkaa ne harjoittavat käytännössä. Mikäli instituutio on suunniteltu huolimattomasti, se tuottaa pääosin huonoja päätöksiä eikä hyviä tule kuin ehkä joskus sattumalta.

Samaa näkökulmaa voidaan soveltaa myös kryptovaluuttoihin. Bitcoin on suunniteltu suhteellisen hyvin, mikä voidaan päätellä siitä, että se on toiminut tähän asti. Mutta vähitellen alkaa kuitenkin nousta esiin ongelmia, esimerkiksi vaikkapa lohkokoon nosto. Siitä on keskusteltu jo pitkään, mutta mitään kunnon päätöstä ei ole saatu aikaan. Tämä ei ole sattumaa, sillä Bitcoin on melko anarkistisesti kehitetty. Kuka tahansa saa ottaa osaa siihen, mutta millään taholla ei ole mitään virallisesti määriteltyä roolia.

Formaalin kehitysprosessin puute aiheuttaa ongelmia kehitykselle. Mitä pitäisi tehdä, mitä pitäisi priorisoida, kuka toteuttaa? Tottakai anarkistinen kehitysmallikin toimii jotenkuten, eli hommat edistyvät ennemmin tai myöhemmin. Mutta kysymys kuuluu: voisiko tämän tehdä tehokkaammin? Pitkällä tähtäimellä tämä voi nousta oleelliseksi tekijäksi. Jos jonkin toisen kryptovaluutan kehitystyö on reilusti tehokkaampaa, voi Bitcoin jäädä jalkoihin ja menettää markkinaosuutensa.

Otetaan vertailukohdaksi BitShares, joka on tietääkseni edistynein kryptovaluutta tällä saralla, perustuen Delegated Proof of Stakeen. Se lähtee ajatuksesta, että kryptovaluutta ei ole ensisijaisesti valuutta, vaan hajautetusti ja autonomisesti toimiva yhtiö, joka tuottaa maksupalvelua. Kryptovaluutan omistajia voidaan siis ajatella tämän yhtiön osakkeenomistajina ja louhijoita työntekijöinä.

Vertaus yhtiöön auttaa ajattelemaan, miten systeemi kannattaa rakentaa paremmin toimivaksi. Tähtäimessä on tietenkin se, että systeemin pitää olla kannattava – eihän kukaan halua sijoittaa sellaisiin osakkeisiin, jotka eivät tuota mitään.

BitShares 2.0 tulee ilmestymään kesän aikana, ja keskityn tässä siihen, vaikkei se olekaan vielä käytössä.

BitSharesissa osakkeenomistajat pääsevät päättämään kaikista ”yhtiötä” koskevista päätöksistä. Äänivalta on suoraan suhteessa omistettuihin ”osakkeisiin”. Tämä on merkittävä ero Bitcoiniin, sillä bitcoinien omistajilla ei ole mitään valtaa.

Yhtiöllä täytyy tietenkin olla työntekijöitä. Bitcoinilla on vain louhijoita eli käytännössä kirjanpitäjiä, jotka merkitsevät muistiin tapahtuneet transaktiot. BitSharesissa tätä hommaa tekevät todistajat (witness). Mutta toisin kuin Bitcoin, BitShares pyrkii maksamaan tästä palvelusta vain sen verran kuin on pakko eikä mitään ylimääräistä – koska se kaikki on pois osakkeenomistajilta. Todistajille maksettavan palkan määrä on muutettavissa, samoin kuin todistajien määrä (tällä voidaan säädellä sitä, kuinka keskitettyä tai hajautettua toiminta on).

BitShares palkkaa myös kehittäjiä. Tämä tapahtuu niin ikään äänestämällä, eli palkatuksi haluava kehittäjä esittää ”työhakemuksen” ja osakkeenomistajat päättävät haluavatko he palkata hänet töihin. Tämä on erittäin oleellinen työkalu pitkällä tähtäimellä, sillä se takaa, että kehitystyö ei jää hyväntekeväisyyden varaan, toisin kuin Bitcoinissa.

Kolmantena työntekijäluokkana ovat delegaatit, joita ei ehkä pitäisi sanoa työntekijöiksi, sillä siitä ei tulla maksamaan palkkaa (tosin tämäkin on varmaan muutettavissa äänestyksellä). Delegaattien tehtävänä on kerätä osakkeenomistajilta valtuutus erilaisten kehitysehdotusten käyttöönottoon tai lohkoketjuparametrien muuttamiseen. Käytännössä homma toimii niin, että delegaatti ilmoittaa kannattavansa jotain muutosta, jonka jälkeen osakkeenomistajat päättävät äänestämällä, onko muutos käyttöönoton arvoinen.

Lisäksi BitShares maksaa suosittelupalkkiota jokaisesta uudesta käyttäjästä. Se, joka saa tuotua uuden käyttäjän järjestelmään, saa tämän uuden käyttäjän maksamista transaktiomaksuista tietyn osan, joka on näillä näkymin 80 %. Tästä voi kertyä aikaa myöten erittäin suuria summia, mikä tukee mukavasti onnistuneita markkinoijia. Siten heidän ei tarvitse tehdä työtä ilmaiseksi, eikä heille tarvitse myöskään maksaa erikseen mitään palkkaa (kuten kehittäjille maksetaan).

Vertailun vuoksi: Bitcoin maksaa vain ja ainoastaan louhimisesta, ei mistään muusta. Siitä maksetaan nykykurssilla 770 000 euroa päivässä, mikä on melkoisen iso summa. Jos Bitcoinia miettii maksupalvelua tarjoavana yrityksenä, on helppo ymmärtää, että voisi olla aika fiksua jakaa osa tuosta rahasta esimerkiksi core-kehitykseen ja markkinointiin.

BitSharesissa on paljon muitakin mielenkiintoisia ominaisuuksia, mutta itse pidän uuden version mukana tulevaa päivitettyä Delegated Proof of Stakea kaikista tärkeimpänä. Sen myötä erilaiset roolit on määritetty tarkkaan eikä tarvitse kinastella mitä kenenkin pitäisi tehdä tai kuka saa päättää mistäkin asiasta. Kehitystyö on turvattu hamaan tulevaisuuteen asti – kehittäjille voidaan maksaa niin kauan kuin lohkoketju on olemassa ja osakkeilla on kohtuullisesti arvoa.

Pitkällä tähtäimellä tällaisilla perustavanlaatuisilla asioilla on valtava merkitys. Kun kehitystyöhön panostetaan jatkuvasti ja muutokset otetaan sujuvasti käyttöön, nousevat lohkoketjun ominaisuudet ja käyttäjäkokemus ihan toiselle tasolle muihin verrattuna. Käyttäjien määränkin voi olettaa lisääntyvän, kun käyttäjien hankkimisesta maksetaan varsin kohtuullinen korvaus.

Lisäksi kehitys voi hyvinkin kiihtyä vielä nopeammaksi, kun uusien ominaisuuksien myötä käyttäjien määrä kasvaa, mikä johtaa osakkeiden hinnan kasvuun ja sitä kautta kehityksestä on mahdollista maksaa vieläkin enemmän euroissa mitattuna. Mitä enemmän kehittäjiä, sitä parempi tuote, ja sitä enemmän käyttäjiä, eli saadaan positiivinen lumivyöryefekti.

Vaikka olenkin tässä hehkuttanut BitSharesia, kannattaa kuitenkin muistaa, että sen kakkosversio on vasta kehitysasteella eikä sitä ole otettu käyttöön. Niin kauan kuin siitä ei ole oikeaa käyttökokemusta, on hitusen hankala sanoa, kuinka hyvin homma tulee oikeasti toimimaan. Mutta teoreettisella tasolla se tarjoaa paljon sellaisia ratkaisuja, joissa on otettu huomioon Bitcoinin ongelmakohtia. Vaikkei BitSharesista itsestään innostuisi, kannattaa jokaisen kryptovaluutoista kiinnostuneen tutustua sen peliteoreettiseen taustaan, sillä se auttaa ymmärtämään millaisiin asioihin kannattaa keskittyä, kun arvioidaan kryptovaluutan pitkän tähtäimen menestymismahdollisuuksia.

En myöskään pidä Bitcoinia mitenkään tuhoon tuomittuna. Sen takana on kuitenkin paljon sijoittajia, jotka ovat pistäneet rahaa sekä suoraan valuuttaan että firmoihin, jotka tekevät sillä jonkun sortin bisnestä. Ison rahan haltijat voivat rahoittaa kehitystä, mikäli tilanne alkaa näyttää toivottomalta. Kukaan ei kuitenkaan halua menettää sijoitustensa arvoa, joten sinänsä on ihan mahdollista saada runnottua läpi tärkeitä päätöksiä ajoissa, vaikka prosessi ei olisikaan kovin nättiä ulkopuolelta tarkasteltaessa.

Bitcoinin koodia on myös tarkasteltu eniten kaikista kryptovaluutoista. Siinä on siis erittäin todennäköisesti kaikista vähiten bugeja, jotka voisivat kaataa koko systeemin.

Ennustan lohkoketjutaloustieteen nousevan erittäin mielenkiintoiseksi taloustieteen osa-alueeksi lähivuosina. Kryptovaluuttojen ja muiden lohkoketjujen päällä toimivien palveluiden menestystä ei määrää ainoastaan tekniset ominaisuudet, vaan niiden luomat kannustimet kaikille osapuolille. Harva kryptokehittäjä on vielä ottanut huomioon pitkän tähtäimen kannustimia, mutta asia noussee varmasti isoksi puheenaiheeksi. Samalla myös iso kasa huonosti suunniteltuja kryptovaluuttoja tulee menettämään arvoaan reippaasti, kun ihmiset tajuavat, ettei niillä ole mitään tulevaisuutta.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat