Samuli Pahalahti

Keskitytään luomaan varallisuutta, ei jakamaan sitä

Jani Kaaro kirjoittaa Hesarin kolumnissaan tuloerojen ankeudesta. Siitä, miten jotkut elävät ennennäkemättömässä yltäkylläisyydessä ja toiset kuolevat nälkään. Havainto on tietenkin ihan oikea, mutta hänen analyysinsa ontuu.

Ongelma on tässä: täytyy erottaa toisistaan varallisuus ja se "koneisto", mikä luo varallisuutta. Kaaro vihjaa, että voisimme korjata yhteiskunnan ihan vain sillä, että jaamme superrikkaiden varallisuuden köyhimmille. Se ei kuitenkaan auttaisi kuin hetkisen aikaa. Takavarikoimalla miljardöörien rahat britit voisivat rahoittaa koko koulujärjestelmänsä 5,9 vuodeksi – mutta mitä sen jälkeen? Yhteiskunta olisi muutamaa miljardööriä köyhempi, eikä rahaa olisi yhtään sen enempää kuin aiemminkaan. Todennäköisesti jopa vähemmän, sillä samalla olisi tietenkin tuhottu paljon työpaikkoja, kun miljardöörien omistamat yritykset olisivat joutuneet kärsimään tai menneet konkurssiin.

Varallisuuden jakaminen on sama asia kuin housuihin kuseminen talvipakkasella. Se lämmittää hetken aikaa, mutta sen jälkeen tulee vielä kylmempi.

Tärkeämpää on katsoa sitä, miten uutta varallisuutta syntyy, etenkin köyhimpien näkökulmasta. Miksi maailmassa on niin paljon köyhiä? Suomen oma talousprofeetta Anders Chydenius osasi selittää tämän jo satoja vuosia sitten: jos halutaan täystyöllisyys, kannattaa poistaa kaikki lait, jotka estävät sen toteutumisen. Ei ole mikään sattuma, että mitä enemmän sääntelyä ja verotusta valtiossa on, sitä enemmän sieltä löytyy köyhiä. Monet näistä laeista on tehty muka köyhien suojelemiseksi, mutta äärimmäisen harvoin ne onnistuvat siinä tavoitteessa.

Uutta varallisuutta syntyy työtä tekemällä. Jos köyhien asemaa halutaan parantaa, on kaikista paras ratkaisu antaa heille mahdollisuus mennä töihin. Mikään muu ei toimi pitkällä tähtäimellä.

Muuttoliike Afrikasta Eurooppaan ei synny siksi, koska Eurooppa on vauraampi. Se syntyy siksi, koska – talouden heikosta kunnosta huolimatta – täällä on vielä jonkin verran kysyntää työlle. Jos afrikkalaiset eivät saa vaurastua töitä tekemällä omassa kotimaassaan, he pyrkivät Eurooppaan. Eurooppalaiset työlliset ja työttömät eivät kuitenkaan pidä tästä, koska se lisää kilpailua työmarkkinoilla ja aiheuttaa sekä palkkojen alentumista että työttömyyttä. Asia voisi kuitenkin olla myös toisin.

Satuin lukaisemaan vähän aikaa sitten kirja-arvostelun Jack Kerouacin klassikkokirjasta On the Road. Yksi asia pisti silmään: työn saamisen helppous. Kertomuksen sankarit seikkailevat pitkin Yhdysvaltoja, kustantaen matkansa tekemällä työtä aina kun rahat loppuvat. Työn löytäminen on erittäin helppoa – katkeraa valitusta seuraa, jos siinä kestää yli viikko. Nyky-Suomeen verrattuna ero on hämmästyttävä. Täällä hyvin harva löytää töitä muutamassa päivässä. Kukaan tuskin edes uskaltaa uneksia siitä, että se olisi mahdollista alle viikossa. Suurella osalla menee kuukausia työpaikan saamiseksi, monella jopa vuosia.

Joitain kymmeniä vuosia sitten Yhdysvallat oli vielä huomattavasti nykyistä vapaampi talous. Se näkyi käytännössä siinä, että töitä riitti kaikille halukkaille. Myös kaikille maahanmuuttajille. Vieraat toivotettiin tervetulleiksi, koska lähes kaikkialla oli aina jotain tekemistä heille.

Sama olisi mahdollista myös Euroopassa. Jos EU oikeasti vapauttaisi taloutta, voisimme ottaa tänne miljoonia maahanmuuttajia ilman sen kummempia ongelmia. Nykyään se ei onnistu, koska työllistyminen on tehty lähes mahdottomaksi. Tästä seuraa se, että maahanmuuttajat päätyvät olemaan pelkkä kustannus veronmaksajille, joita muutenkin on liian vähän, koska alkuperäisväestössäkin on liikaa työttömiä.

Ja miksi edes afrikkalaisten pitäisi tulla Eurooppaan? Parempihan se olisi, jos markkinatalous lisääntyisi Afrikassa, jotta he voisivat itse työllistyä omissa kotimaissaan eikä tarvitsisi tehdä riskialtista muuttoa muualle.

Ihan sama pätee myös trickle-down-efektiin, johon Kaaro suhtautuu skeptisesti. Miksi varallisuus ei valu alaspäin rikkailta köyhille? Chydenius olisi osannut kertoa tähänkin vastauksen: jos varallisuus ei valu alaspäin, kannattaa tarkastella, mikä sitä estää, ja poistaa kaikki esteet.

Oli yhteiskuntamuoto mikä tahansa, rikkailla menee aina hyvin. Nykyisissä sekatalouksissa rikkailla menee hyvin, koska he voivat vaikuttaa lainsäädäntöön olemalla hyviä kavereita poliittisen eliitin kanssa. Vapaassa markkinataloudessa rikkailla menisi myös hyvin, koska he saisivat tehdä vapaammin bisnestä ja pitää kaikki ansaitsemansa rahat.

Mutta jos haluamme parantaa köyhien asemaa, täytyy tarkastella millainen yhteiskuntamuoto sopii heille parhaiten. Vastaus ei tietenkään ole hyvinvointivaltio, vaikka moni niin luulee. Se ei tarjoa mitään muuta kuin tulonsiirtoja lähinnä keskiluokalta keskiluokalle, kaikista köyhimpien jäädessä huomiotta. Heillä kun ei ole mitään vahvaa eturyhmää, joka vaaditaan, jotta hyvinvointivaltiossa saisi äänensä kuuluviin.

Kaikista köyhimmille paras yhteiskuntamuoto on sellainen, missä heillä on mahdollisuus mennä töihin ja kasvattaa varallisuuttaan sitä kautta. Olemassaolevan varallisuuden jakaminen ei tosiaankaan ole mikään ratkaisu, sillä se tarjoaa vain hetkellistä helpotusta. Todellinen muutos saadaan aikaan vasta sitten, kun varallisuutta luovaa "koneistoa" muutetaan sellaiseksi, että myös kaikista köyhimmät pääsevät siihen mukaan. Tämä on juuri sitä, mistä Chydeniuskin aikoinaan puhui. Miksi köyhät eivät pääse luomaan varallisuutta itselleen?

Tuloeroista puhuminen vain hämärtää asiaa. Mikäli ne johtuvat siitä, että jotkut vain tekevät enemmän töitä kuin toiset, ongelma ei ole mikään muu kuin kateus. Eikä kateus ole mikään pätevä argumentti yhteiskunnallisessa keskustelussa. Jos tuloerojen syynä on se, että rikkaat rikastuvat korruption kautta saamien etuoikeuksien avulla ja köyhät köyhtyvät, koska heitä estetään tekemästä töitä, on ongelmana paska lainsäädäntö ja tuloerot ovat vain oire siitä. Eikä sairaus ikinä parane pelkkää oiretta hoitamalla.

PS. Trickle-down toimii silti, vaikka sitä koitetaankin häiritä. Hain viime vuonna kunnalta vuokra-asuntoa ja hakulomake paljastui aika vanhaksi. Siinä kysyttiin muun muassa onko nykyisessä asunnossa viemäriä, lämmintä vettä ja sisävessaa. Tottakai virkailijat ovat toisinaan aika laiskoja päivittämään mitään lomakkeita, kun ne kerran ajavat asiansa. Mutta tämä kuitenkin paljastaa sen, että siitä ei ole kovinkaan kauan, kun viemäri, lämmin vesi ja sisävessa eivät olleet niin yleisiä, että ne voitiin olettaa olevan jokaisessa asunnossa. Kiitos teknologisen kehityksen, nykyään nämä ovat saatavilla Suomessa myös kaikista köyhimpien asunnoissa.

Globaalimpi esimerkki voisi olla vaikkapa kännyköiden yleistyminen. Nykyään matkapuhelinverkot kasvavat ympäri maailmaa ja pikkuhiljaa kaikilla alkaa olla varaa käyttää niitä. Tällä hetkellä vielä ne ovat pääosin puheluita ja tekstareita varten, mutta vähitellen internet on myös yleistymässä. Ei mene enää kovinkaan montaa vuotta, että kaikilla ihmisillä ympäri maailman on mahdollisuus kommunikoida toistensa kanssa.

PPS. Kaaro mainitsi myös taloustieteen syntymisen moraalifilosofiasta. Aihetta ei kuitenkaan ole unohdettu ihan täysin oikeiden taloustieteilijöiden joukossa. Tänä vuonna Russ Roberts julkaisi kirjan How Adam Smith Can Save Your Life: An Unexpected Guiden to Human Nature and Happiness, jossa esitellään Smithin klassikkoteosta moraaliteoriasta. Se ei kerro niinkään siitä, mikä on oikeudenmukaista taloudellista toimintaa, vaan se on pikemminkin opas siihen, miten eletään hyvä elämä. Käytännössä siis selfhelp-kirja. Ja huolimatta vasemmistolaisten kovasta työstä Smithin demonisoimiseksi, hän paljastuukin oikeastaan protohipiksi. Hyvän elämän perusta: rakasta ja tule rakastetuksi.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (25 kommenttia)

Käyttäjän PekkaReiman kuva
Pekka Reiman

Olet oikeassa siitä, että pitäisi keskittyä luomaan varallisuutta, ei jakamaan sitä. Mitä tuön saantiin jenkkilöissä tulee, ehkä Jack Kerouacin klassikko antaa väärän kuvan. Tulee mieleen toinen klassikko, John Steinbeckin Vihan hedelmät, tuo keskikoulun pakkopulla. Siinä ei ideana ollut "työtä tosta vaan". Hyvä analyysi aiheesta on myös Nathanael Westin "Iisi Miljoona", siinä päähenkilö saa kyllä työtä, mutta sillä on sivuvaikutuksensa...

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Mitä varten Afrikan hyvillä viljelysmailla viljellään maailman varakkaille halvalla kahvia ja puuvilla ym?

Käyttäjän pahis kuva
Samuli Pahalahti

Korruptoitunut hallinto antaa mahdollisuuden keskittää kaikki resurssit eliitin haltuun, jotka voivat sitten tehdä niillä sellaista bisnestä kuin huvittaa.

Jonas Hellgren

Eriomainen kirjoitus. Suosittelen peukaloruuvissakin.

Jyrki Paldán

"Kaaro vihjaa, että voisimme korjata yhteiskunnan ihan vain sillä, että jaamme superrikkaiden varallisuuden köyhimmille. Se ei kuitenkaan auttaisi kuin hetkisen aikaa."

Aivan, mutta jos varallisuuden sijaan jaammekin tuloja, on se potentiaalisesti kestävä ratkaisu.

"Suomen oma talousprofeetta Anders Chydenius osasi selittää tämän jo satoja vuosia sitten: jos halutaan täystyöllisyys, kannattaa poistaa kaikki lait, jotka estävät sen toteutumisen."

Jos tämä pitäisi yksiselitteisesti paikkaansa, Somaliassa pitäisi olla täystyöllisyys koska siellä ei ole sen enempää hallitusta kuin lakejakaan. Jostain kumman syystä asia ei kuitenkaan ole niin.

"Ei ole mikään sattuma, että mitä enemmän sääntelyä ja verotusta valtiossa on, sitä enemmän sieltä löytyy köyhiä."

Pitää paikkaansa, mutta vastaavasti mitä pienempi valtio(=pienempi julkinen sektori, pienempi verotus ja pienemmät tulonsiirrot) varakkaassa maassa on, sitä enemmän maasta löytyy köyhiä. Lisäksi pienempi valtio korreloi myös pienemmän keskimääräisen ostovoiman, lyhemmän eliniänodotteen, suuremman lapsikuolleisuuden, huonomman tyytyväisyysindeksituloksen ja huonomman onnellisuusindeksituloksen kanssa.

Sääntely on tilastojen valossa pahasta, mutta valtion koko ja tulonsiirrot ei. Älä sekoita niitä keskenään kun ne ovat täysin eri asioita.

"Uutta varallisuutta syntyy työtä tekemällä. Jos köyhien asemaa halutaan parantaa, on kaikista paras ratkaisu antaa heille mahdollisuus mennä töihin. Mikään muu ei toimi pitkällä tähtäimellä."

Kyllä, ja nykypäivänä tuottavan työn tekeminen edellyttää rautaista osaamista. Siihen vaaditaan paljon aikaa ja koulutusta. Ilman tulonsiirtoja ja/tai julkista koulutussektoria sekä vahvaa sosiaaliturvaa yksilö ei saa kumpaakaan.

"Nyky-Suomeen verrattuna ero on hämmästyttävä."

Kuten on koko maailmaan. Myös nykyisissä minimivaltioissa ja erittäin vähän säädellyissä Hong Kongissa ja Singaporessa pitkäaikaistyöttömyyttä. Myönnettäköön että vain noin neljäsosa Suomen vastaavasta, mutta täytyy myös muistaa että suhteellisen suuri osa Hong Kongin ja Singaporen työläisistä on ns. "köyhää työnväenluokkaa", joiden palkka on liian pieni elämiseen.

Pelkän sääntelyn syyttäminen työttömyydestä on äärimmäisen epärehellistä tai ainakin tietämätöntä. Työttömyyteen on lukuisia rakenteellisia syitä kuten säästämisasteen nousu, kuplatalous, inflaatiokeskeinen finanssitalous, NAIRU ja automaatio.

"Ihan sama pätee myös trickle-down-efektiin, johon Kaaro suhtautuu skeptisesti. Miksi varallisuus ei valu alaspäin rikkailta köyhille?"

En tiedä miksei se valu, mutta se ei vain valu. Varallisuus jatkaa keskittymistään ja vapaammissa talouksissa se tekee sitä sosialistisempia nopeammin.

"Se ei tarjoa mitään muuta kuin tulonsiirtoja lähinnä keskiluokalta keskiluokalle, kaikista köyhimpien jäädessä huomiotta."

Nollatuloinen varaton saa elämiskustannukset kattavan sosiaaliturvan lisäksi terveydenhuollon, ilmaisen koulutuksen itselleen ja lapsilleen, päivähoidon, turvallisen yhteiskunnan, lakipalvelut sekä ilmaisen kirjaston. Kuulostaa ihan hyvältä diililtä verrattuna muihin vaihtoehtoihin, joihin kuuluu esimerkiksi vapaassa markkinatalousutopiassa sillan alla asuminen pahvilaatikossa ilman kenkiä.

"Kaikista köyhimmille paras yhteiskuntamuoto on sellainen, missä heillä on mahdollisuus mennä töihin ja kasvattaa varallisuuttaan sitä kautta."

Täystyöllisyys on täyttä utopiaa eikä ole riippuvainen vain meidän valtion koosta tai sääntelystä, vaan useista rakenteellisista seikoista. Vain velkaantumalla massiivisesti(tai rahapainolla) voisimme hetkeksi saavuttaa täystyöllisyyden.

"Mikäli ne johtuvat siitä, että jotkut vain tekevät enemmän töitä kuin toiset, ongelma ei ole mikään muu kuin kateus."

Ne kun eivät vain johdu siitä missään. Jos ne johtuisivat, Bangladeshilaiset hikipajatyöntekijät olisivat maailman rikkaimpien joukossa. Rikastua voi useilla eri tavoilla, joista toiset vaativat enemmän työtä ja toiset vähemmän. Samoin myös köyhänä voi pysyä vaikka painaisi 16 tuntia töitä päivässä. Jos väität varallisuuden ja ahkeruuden korreloivan, täytyy sinun perustella asia konkreettisesti.

Käyttäjän pahis kuva
Samuli Pahalahti

"Aivan, mutta jos varallisuuden sijaan jaammekin tuloja, on se potentiaalisesti kestävä ratkaisu."

Tulojen jakaminen on sama asia kuin varallisuuden jakaminen. Se vain tapahtuu välittömästi sen jälkeen, kun yksilö on tehnyt työtä ja ansainnut varallisuutta. Tämä toimii samalla tavalla kuin mikä tahansa haittavero: yksilölle annetaan signaali, että näin ei kannata toimia, sillä siitä rangaistaan. Siksi tuottavuus pyrkiikin suuntautumaan sellaisille aloille, jossa näin ei käy ja käteen jää enemmän, tai sitten työt vain jätetään tekemättä.

"Jos tämä pitäisi yksiselitteisesti paikkaansa, Somaliassa pitäisi olla täystyöllisyys koska siellä ei ole sen enempää hallitusta kuin lakejakaan. Jostain kumman syystä asia ei kuitenkaan ole niin."

Vaurautta tuottavaa "koneistoa" voidaan häiritä kahdella tavalla: heitetään hiekkaa rattaisiin (sääntely) tai otetaan sieltä olennaisia osia pois (markkinatalouden toiminnalle tarpeellisten instituutioiden puute). Kumpikin näistä johtaa siihen, että köyhät eivät pääse rikastumaan.

Somaliasta puuttuu yksityisomistus, jonka puitteissa ihmiset voivat käydä kauppaa keskenään, sekä oikeusjärjestelmä, joka ratkaisee ristiriidat kun sellaisia ilmenee. Ilman näitä markkinatalous ei pääse kukoistamaan.

"Sääntely on tilastojen valossa pahasta, mutta valtion koko ja tulonsiirrot ei. Älä sekoita niitä keskenään kun ne ovat täysin eri asioita."

Pelkkiä tilastoja ei kannata katsoa, sillä niitä pystyy tulkitsemaan ihan miten huvittaa. Parempi on yrittää ymmärtää eri ilmiöiden taustalla oleva logiikka ja dynamiikka.

"Kyllä, ja nykypäivänä tuottavan työn tekeminen edellyttää rautaista osaamista. Siihen vaaditaan paljon aikaa ja koulutusta. Ilman tulonsiirtoja ja/tai julkista koulutussektoria sekä vahvaa sosiaaliturvaa yksilö ei saa kumpaakaan."

Osaamista on täysin mahdollista kartuttaa myöskin oma-aloitteisesti. Nykyään nettiaikakaudella kenellä tahansa on mahdollisuus opiskella ilmaiseksi käytännössä mitä tahansa alaa, ainakin teoriatasolla. Käytännön asiat opitaankin sitten parhaiten tekemällä niitä. Toisin sanoen, valtion järjestämä koulutus muuttuu koko ajan tarpeettomammaksi. Nykyäänkin se on jo suurelta osin enemmän haitallinen kuin hyödyllinen – lapset ja nuoret luulevat saavansa jotain oikeassa elämässä tarvittavia taitoja, ja sitten pettyvät katkerasti, kun niistä ei olekaan mitään hyötyä.

Työuran vaihtamiseen ei myöskään tarvittaisi sosiaaliturvaa, mikäli verotus olisi kevyempää ja ihmisillä olisi varaa säästää muutoksen ajaksi tarvittavat rahat.

"Pelkän sääntelyn syyttäminen työttömyydestä on äärimmäisen epärehellistä tai ainakin tietämätöntä. Työttömyyteen on lukuisia rakenteellisia syitä kuten säästämisasteen nousu, kuplatalous, inflaatiokeskeinen finanssitalous, NAIRU ja automaatio."

Nämä muut syyt eivät vaikuta läheskään niin paljon kuin huono sääntely. Ja usein tietenkin sääntely myös aiheuttaa noita mainitsemiasi ilmiöitä, kuten kuplataloutta ja inflaatiota.

"En tiedä miksei se valu, mutta se ei vain valu. Varallisuus jatkaa keskittymistään ja vapaammissa talouksissa se tekee sitä sosialistisempia nopeammin."

Sosialimaistakin löytyy yleensä se rikas puolue-eliitti, jonka elintaso on reilusti parempi kuin tavallisen väestön. Sitä mukaa kun markkinatalousmaat ovat muuttuneet sosialistisemmiksi, sama ilmiö on alkanut näkymään myös täällä. Poliitikoiden kavereilla menee aina parhaiten.

Toki jotkut sosialistimaat ovat vain tappaneet rikkaat, mutta siitä onkin sitten seurannut aika nopeasti vielä suurempia ongelmia.

"Nollatuloinen varaton saa elämiskustannukset kattavan sosiaaliturvan lisäksi terveydenhuollon, ilmaisen koulutuksen itselleen ja lapsilleen, päivähoidon, turvallisen yhteiskunnan, lakipalvelut sekä ilmaisen kirjaston. Kuulostaa ihan hyvältä diililtä verrattuna muihin vaihtoehtoihin, joihin kuuluu esimerkiksi vapaassa markkinatalousutopiassa sillan alla asuminen pahvilaatikossa ilman kenkiä."

Unohdat sen, että erittäin harva oikeasti heikompiosainen ei saa Suomessa yhtään mitään kovin helposti. Täytyy täyttää iso kasa monimutkaisia lappuja, ja yksikin virhe voi viedä sosiaaliturvan kuukausiksi. Kunnollista kämppää on erittäin hankala saada. Terveydenhuolto on lähinnä jonottamista, buranaa ja masennuslääkkeitä. Koulutuksesta tulikin jo mainittua, että se on aikalailla turhaa. Jne. Ei mikään erityisen hyvä diili.

Pahinta on kuitenkin se, että köyhällä ei ole mitään toivoa paremmasta tulevaisuudesta. Ainoa keino parantaa elinoloja on oppia tappelemaan byrokraattien kanssa tehokkaammin ja saada niiltä enemmän korvauksia.

Markkinataloudessa sen sijaan tyhjätaskukin voi vaurastua ihan vain menemällä töihin.

Jyrki Paldán

"Tulojen jakaminen on sama asia kuin varallisuuden jakaminen."

Ei ole.

Varallisuuden jakaminen on lypsävän lehmän jakamista, tulojen jakaminen on lehmästä lypsetyn maidon jakamista. Jälkimmäistä voidaan tehdä tuhoamatta tuottavaa omaisuutta. Tulojen tehoton uudelleensijoitusongelma on mahdollinen, mutta jo nykyisellään meillä on useiden tulkintojen mukaan kysyntälama, ja ongelmana nimenomaan liian suuri säästöaste. Sitä ei paranneta antamalla tulojen keskittyä entistä tiiviimmin, päinvastoin.

"Tämä toimii samalla tavalla kuin mikä tahansa haittavero: yksilölle annetaan signaali, että näin ei kannata toimia, sillä siitä rangaistaan."

Yksinkertaistat ihmisen monimutkaisen motivaatiokäyttäytymisen 1800-luvun ideologiansa sokaisemien filosofien ajatuksiin. Raha ei ole ihmisen ainoa motivaattori ja liika rahaa jopa haittaa motivaatiota.

"Kumpikin näistä johtaa siihen, että köyhät eivät pääse rikastumaan."

Täysin arvoton toteamus ilman konkretiaa.

"Pelkkiä tilastoja ei kannata katsoa, sillä niitä pystyy tulkitsemaan ihan miten huvittaa. Parempi on yrittää ymmärtää eri ilmiöiden taustalla oleva logiikka ja dynamiikka."

Mitä arvoa on tuolla henkilökohtaisella rajatun tiedon, havainnointikyvyn ja ajattelukyvyn avulla laaditulla "logiikalla ja dynaamikalla", jos se ei vastaa tosielämän havaintoja ja tapahtumia? Logiikan ja dynamiikan avulla 1900-luvun taitteessa pääteltiin että ihminen ei kestäisi polttomoottoriautossa matkustamista, vaan kuolisi liikaan vauhtiin. Sen jälkeen kuitenkin havaittiin että se ei pidäkään paikkaansa.

1800-luvulla keksittiin samanlaisella logiikan riemuvoitolla markkinatalousteoriat, joista yksi on juurikin tuo verotuksen ja tulonsiirtojen työllisyyttä haittaava vaikutus. Samalla toisen laidan filosofit argumentoivat omalla logiikallaan päinvastaista. Nykyisin ahkeran tilastoinnin valossa voidaan päätellä että toisissa valtioissa on todella suuri valtio ja pieni työttömyys, toisissa pieni valtio ja pieni työttömyys, toisissa suuri valtio ja suuri työttömyys ja niin edelleen. Kumpikaan teoria ei siis voi pitää yksiselitteisesti paikkaansa.

Konkreettisten havaintojen valossa on kuitenkin täysin mahdollista ylläpitää korkeaa veroastetta, suuria tulonsiirtoja ja pientä työttömyysprosenttia.

"Nykyään nettiaikakaudella kenellä tahansa on mahdollisuus opiskella ilmaiseksi käytännössä mitä tahansa alaa, ainakin teoriatasolla."

Kiitos tuosta kuuluu hyvinvointivaltiolle. Ilman tulonsiirtoja ja julkisia palveluita usealla ei olisi pääsyä sen enempää internettiin kuin kirjallisuuteenkaan.

"Työuran vaihtamiseen ei myöskään tarvittaisi sosiaaliturvaa, mikäli verotus olisi kevyempää ja ihmisillä olisi varaa säästää muutoksen ajaksi tarvittavat rahat."

Reilusti yli 60% Suomen kansalaisista on tulonsiirroissa nettosaajia. Säästäminen ei myöskään ole realistinen ratkaisu, koska liian korkea säästämisaste nimenomaan sakkaa taloutta ja pahasti. Toisaalta rakenteellisten seikkojen vuoksi(esimerkiksi liian korkeasta säästämisasteesta johtuva kysyntävaje) syntynyt työttömyys johtaa vääjäämättä myös pitkäaikaistyöttömyyteen tuottamattomien yksilöiden kohdalla. Tällöin mikään verohelpotuksista tehty säästäminen ei riitä. Tuon lisäksi on tietysti yksilöitä, jotka auttamatta arvioivat tilanteensa väärin ja jättävät säästämättä riittävästi(tuo korostuu entisestään jos työmarkkinasääntelyä puretaan ja irtisanominen helpottuu). Aika karu ajattelumalli että tuollaisesta virheestä rankaistaisiin kodittomuudella tai jopa nälkäkuolemalla.

"Nämä muut syyt eivät vaikuta läheskään niin paljon kuin huono sääntely."

Melkoisia toteamuksia latelet, perustelut vain puuttuvat.

"Sosialimaistakin löytyy yleensä se rikas puolue-eliitti, jonka elintaso on reilusti parempi kuin tavallisen väestön."

Niin on, mutta siitä huolimatta taloudellisesti vapaammissa maissa on suuremmat GINI-arvot ja varallisuus kertyy huomattavan nopeasti ja jyrkästi. Mikään ei osoita varallisuuden valuvan alaspäin vapaammilla markkinoilla, päinvastoin.

"Unohdat sen, että erittäin harva oikeasti heikompiosainen ei saa Suomessa yhtään mitään kovin helposti. Täytyy täyttää iso kasa monimutkaisia lappuja, ja yksikin virhe voi viedä sosiaaliturvan kuukausiksi."

Jokainen saa silti hyvinvointivaltion puolesta terveydenhuollon, koulutuksen, kirjastopalvelut, turvallisen yhteiskunnan, lakipalvelut ja lainvalvontapalvelut. Noiden lisäksi on sosiaaliturva. Sen osalta kritiikkisi osuu kohdilleen ja vastikkeellinen sosiaaliturva pitäisikin pikimmiten korvata vastikkeettomalla perustulolla.

"Terveydenhuolto on lähinnä jonottamista, buranaa ja masennuslääkkeitä."

Julkinen terveydenhuolto on jo varmuudella kertaalleen pelastanut henkeni. Mahdollisesti useammankin kerran.

"Pahinta on kuitenkin se, että köyhällä ei ole mitään toivoa paremmasta tulevaisuudesta."

Huonoon suuntaan ollaan kyllä menty. Sosiaalinen liikkuvuus nimittäin pienenee melko lailla tasatahtiin tuloerojen kanssa.

Käyttäjän perttupulkkinen kuva
Perttu Pulkkinen

Ajattelen, että ikäkausi 0-29 on hyvin tärkeä. Elikkä rakastavat ja vastuulliset vanhemmat, koulu opettajineen, hyvät kaverit, hyvät harrastukset ja toimiva ammatillinen/korkeakoulutus luovat ihmisiä, joilla on realistis-positiivinen käsitys elämästä ja tulevaisuudesta ja jotka innostuvat siis luonnollisemmin työnteosta, yrittäjyydestä jne. koska uskovat sen avulla hyvän elämän olevan saavutettavissa!

Mitä useammalla on riittävän hyvä lapsuus, nuoruus ja nuori aikuisuus, sitä paremmin Suomelle voi mennä tulevaisuudessa!

Käyttäjän hamalainenville kuva
Ville Hämäläinen

Minä en moittisi kenenkään analyysia ontuvaksi, jos oma analyysisi ja esimerkkisi tilanteesta ovat noin totaalisen huonoja.

Ensinnäkin kaksi sataa vuotta vanha talousteoreetikko ei ole kovinkaan validi puhuttaessa tämän päivän globaaleista työmarkkinoista, varallisuudesta ja köyhyydestä. Chydenius eli aikana, jolloin nykytilanne oli täyttä utopiaa. Lisäksi poimintasi ovat aika ympäripyöreitä ja tarkoitushakuisia. Kirjallisuustieteen, ei taloustieteen, opiskelijana täytyy myös huomauttaa siitä, että ei romaaneja voi tuolla tavoin käyttää naiivisti esimerkkeinä. Etenkään pelkkiä kirja-arvosteluja, huhhuh.

Ei myöskään kyllä pidä paikkaansa, että Yhdysvalloissa olisi joitakin kymmeniä vuosia sitten jokainen maahanmuuttaja saanut töitä. Kurkista ghettoon.

Maailman rikkaimmat eivät ole vaurastuneet työn teolla (älytön ajatus, jos ymmärtää mitään tosimaailmasta), vaan omaisuudella ja sillä, että raha tulee kovin helposti rahan luo. Voitto on kääritty työtätekevän väestön selkänahasta, kehitysmaiden kaikkein köyhimmiltä ja luonnonvaroja tuhlaamalla.

Kyllä se tuloerojen pienentäminen vain oikeasti nopeuttaa talouskasvua (koska miljardöörin rahat eivät kuluta, vaan lisääntyvät kivasti keskenään). Samoin se vähentää luokkarajojen muodostumista. Yhä useampi voi periä muutakin kuin vanhempiensa tulotason.

Toisekseen pidän hyvin arveluttavana ajatuksena sitä, että meidän pitäisi vain lisätä varallisuutta - ja samalla esimerkiksi kuluttamista. Kyse on aika laajasta kokonaisuudesta. Jos kaikki suomalaiset kuluttaisivat samaan tahtiin, tarvitsisimme kolme maapalloa.

Mutta minusta olisi hassua lukea Jani Kaaron kolumnia jonkinmoisena toimenpideohjelmana. Enemmän kyse on herättelystä. Meillä puhutaan jo nyt aika paljon siitä, että onko ihmisellä oikeus kerätä varallisuutta niin paljon kuin pystyy, mutta hyvin vähän siitä, mikä on loppujen lopuksi oikein. Minusta sellaista valinnan- ja ykistyisomaisuuden vapautta ei olekaan, että sen takia voisimme kestävästi perustella miljardien ihmisten käsittämättömän pahoinvoinnin ja köyhyyden. Tämä vaatii eettistä keskustelua ja sellaiseen Kaaron kolumni on hyvä avaus.

Käyttäjän pahis kuva
Samuli Pahalahti

"Ensinnäkin kaksi sataa vuotta vanha talousteoreetikko ei ole kovinkaan validi puhuttaessa tämän päivän globaaleista työmarkkinoista, varallisuudesta ja köyhyydestä. Chydenius eli aikana, jolloin nykytilanne oli täyttä utopiaa."

Eivät talouden perusteet ole muuttuneet kahdessa sadassa vuodessa mihinkään. Jos Chydenius oli väärässä, niin kerro toki, miten.

"Kirjallisuustieteen, ei taloustieteen, opiskelijana täytyy myös huomauttaa siitä, että ei romaaneja voi tuolla tavoin käyttää naiivisti esimerkkeinä. Etenkään pelkkiä kirja-arvosteluja, huhhuh."

Tottakai voi. Pointti oli se, että työn helppo saatavuus ei ole mikään täysin saavuttamattomissa oleva utopia, vaan se on ollut ihan täyttä totta muutama vuosikymmen sitten.

Tällaisesta asiasta nipottaminen tuo mieleen putinistitrollit, jotka koittavat aina harhauttaa keskustelua väärään suuntaan puuttumalla epäolennaisuuksiin.

"Maailman rikkaimmat eivät ole vaurastuneet työn teolla (älytön ajatus, jos ymmärtää mitään tosimaailmasta), vaan omaisuudella ja sillä, että raha tulee kovin helposti rahan luo. Voitto on kääritty työtätekevän väestön selkänahasta, kehitysmaiden kaikkein köyhimmiltä ja luonnonvaroja tuhlaamalla."

Pelkkä omaisuus ei takaa kovia tuloja, eikä raha tule rahan luo, jos sen eteen ei tee aktiivisesti työtä. Maailman rikkaimmat ovat yleensä yritysjohtajia ja sijoittajia, eikä sellaisissa hommissa pärjää, ainakaan kovin pitkään, ellei tee pitkää työpäivää ja jatkuvasti opiskele uutta.

Nykyään työtätekevällä väestöllä olisi mahdollisuus nousta rikkaaseen eliittiin, ainakin länsimaissa, mutta äärimmäisen harva pystyy siihen. Miksi? No koska se on ihan älyttömän hankalaa. Ison bisneksen pyörittäminen ei tapahdu istumalla jalopuisen pöydän takana sikaria poltellen. Se vaatii vuosien taustatyön, opiskelua, verkostoitumista, markkinatilanteen analyysia, sijoittajien keräämistä, yms.

Itsehän tottakai haluaisin tulla rikkaaksi, mutta olen havainnut sen erittäin haastavaksi. Kun lukee työllään rikastuneiden ihmisten tarinoita, niin usein ne ovat sitä, että taustatyö sen menestyvän firman aikaansaamiseksi on tarkoittanut vuosien, jopa vuosikymmenten, köyhdyydessä elämistä ja erilaisten bisnesideoiden testaamista. Vähitellen, yrityksen ja erehdyksen kautta, on löytynyt sellainen mikä oikeasti toimii.

Tällaisten ihmisten syyttäminen riistäjiksi on ihan absurdia. Kyky järjestää olemassaolevia taloudellisia resursseja tuottavaksi toiminnaksi on loppujen lopuksi aika harvinainen. Halveksimalla näitä henkilöitä ja viemällä heidän toimintaedellytyksensä yhteiskunta menettää oleellista kykyä luoda uutta hyvinvointia kaikille. Ilman menestyviä yrityksiä ei ole työpaikkoja eikä uutta vaurautta pääse syntymään.

"Kyllä se tuloerojen pienentäminen vain oikeasti nopeuttaa talouskasvua (koska miljardöörin rahat eivät kuluta, vaan lisääntyvät kivasti keskenään)."

Rahojen kuluttaminen päivittäishyödykkeisiin ei tuo vielä mitään talouskasvua. Se syntyy vasta kun investoidaan uusien keksintöjen kehittelyyn ja tuodaan ne markkinoille. Tähän tarvitaan pääomia, jotka tulevat muun muassa miljardööreiltä osakesijoitusten kautta. Erittäin harva superrikas pitää rahansa käteisenä patjan alla. Suurin osa omaisuudesta on kaikilla osakkeissa ja muissa finanssi-instrumenteissa, joiden avulla yritykset pystyvät rahoittamaan toimintansa ja uusien asioiden keksimisen.

"Toisekseen pidän hyvin arveluttavana ajatuksena sitä, että meidän pitäisi vain lisätä varallisuutta - ja samalla esimerkiksi kuluttamista. Kyse on aika laajasta kokonaisuudesta. Jos kaikki suomalaiset kuluttaisivat samaan tahtiin, tarvitsisimme kolme maapalloa."

Vapailla markkinoilla niukkojen hyödykkeiden hinnat nousevat, kun kysyntäkin nousee. Kun ihmiset alkavat kuluttamaan enemmän eikä resursseja riitä, kulutus alkaa vain kohdistumaan enemmän digitaalisiin hyödykkeisiin, joita voi kopioida rajattomasti, ja palveluihin.

"Mutta minusta olisi hassua lukea Jani Kaaron kolumnia jonkinmoisena toimenpideohjelmana. Enemmän kyse on herättelystä. Meillä puhutaan jo nyt aika paljon siitä, että onko ihmisellä oikeus kerätä varallisuutta niin paljon kuin pystyy, mutta hyvin vähän siitä, mikä on loppujen lopuksi oikein. Minusta sellaista valinnan- ja ykistyisomaisuuden vapautta ei olekaan, että sen takia voisimme kestävästi perustella miljardien ihmisten käsittämättömän pahoinvoinnin ja köyhyyden. Tämä vaatii eettistä keskustelua ja sellaiseen Kaaron kolumni on hyvä avaus."

Itse näen taustalla lähinnä irrationaalisen vihan kaikkia rikkaita ihmisiä kohtaan. Heidän merkitystään talouden pyörittämiselle ei pidetä minään, vaan sen sijaan keskitytään vihjailemaan, että heistä on oikeasti vain haittaa kaikille muille.

Ilmiö on sama kuin se, että rasistit esiintyvät salonkikelpoisina maahanmuuttokriitikoina. He eivät voi sanoa suoraan, että "neekerit pois täältä", joten he puhuvat siitä mitä kaikkia ongelmia maahanmuutosta voi seurata. Rikkaiden ihmisten vihaajatkaan eivät kovin usein sano suoraan, että rikkaat ihmiset pitää tappaa ja heidän omaisuutensa täytyy takavarikoida, vaan sen sijaan he puhuvat epämääräisesti "tuloerojen negatiivisesta vaikutuksesta yhteiskuntaan".

Todelliset karvat paljastuvat, kun joku ehdottaa – kuten minä tässä kirjoituksessani – että ehkä kannattaisi lisätä köyhien mahdollisuuksia rikastua työtä tekemällä. Sellainen ei tietenkään rikkaiden vihaajalle kelpaa, koska hänelle ainoa oikea ratkaisu on hyökätä rikkaiden kimppuun.

Mikael Kerokoski

Suomessa köyhyys ja huono (yhteiskunnallinen)asema on lähinnä oma valinta tosin kuin vaikka pahuuden pesässä USA:ssa. Suomessa jokainen voi opiskella vaikka aivokirurgiksi, ilmaiseksi. Muitakin korkeakouluja löytyy pitkin poikin maata, sen kun vaan menee opiskelemaan.

Jos tutkitaan Suomalaista köyhyyttä niin taustalla on huonoja henkilökohtaisia valintoja.

Anna-Leena Nieminen

Matalamman tulotason eli ns. työläisten perheiden lapset kouluttautuvat vain harvoin korkeasti, vaikka se - kuten sanoit - on mahdollista. Mistähän mahtaa johtua?

Tuskinpa kaikilla mainituilla on "huonoja henkilökohtaisia valintoja".

Pitäisiköhän tunnustaa tosiasia, ettei kaikilla ole kykyjä ja lahjoja tai edes halua akateemisille, korkeampitasoiselle aloille. Harhauttaako hyvinvointivaltio näin ollen työläisperheitä jotka sitten joutuvat kustantamaan parempituloisten perheiden lasten koulutuksen?...

Vähemmän kyvykkäille parhaat lääkkeet köyhyyden ehkäisyyn ovat

- työmarkkinasääntelyn(kartellin) purku,
- verotuksen alentaminen(tai lakkauttaminen) ja
- koulutuksen vapauttaminen markkinoille

Mikael Kerokoski

Kouluttautua voi vaikka putkariksi, nekin tienaavat todella hyvin. Tämä vaati sitten taas tarkkuutta, sitkeyttä ja ahkeruutta. Köyhien perheet eivät yleensä ole edellämainittuja.

Matalat tulot ovat jo verovapaita, joten veronalennus pitäisi kohdistaa esim alviin, autoveroon ja polttoaineveroon. Ihan hyvä idea sekin.

Toisaalta, jos joku on heikkolahjainen niin sitten saattaa päätyä köyhäksi. Ei kai voida olettaa että kaikista tulisi rikkaita? Ja köyhyys Suomessa on sentään toista kuin köyhyys vaikka Kiinassa. Kaikilla on katto pään päällä ja ruokaa.

Käyttäjän NinaPalomki kuva
Niina La

Kyllä perheellä ja tukiverkostolla on aina merkitystä, ja myös ympäristöllä.

Käyttäjän NinaPalomki kuva
Niina La

Jeps, niinhän se paras olisi jos työllä rikastuisi.. Nyt kun vaan työssäkäyvän pitää maksaa korkeaa vuokraa, laskuja jne. joten säästöön ja sijoittamiseen tuskin jää.

Käyttäjän pahis kuva
Samuli Pahalahti

Tässähän se mahdollisuuksien puute näkyykin esimerkillisesti. Suomessa harvalla on realistinen mahdollisuus valita useiden eri työpaikkojen väliltä juuri se, mikä itselle sopii parhaiten. Käytännössä on pakko ottaa se, minkä sattuu saamaan.

Tietty myös kova verotus pitää kustannukset korkealla eikä käteen jäävän palkan ostovoima ole kovin kummoinen.

Käyttäjän NinaPalomki kuva
Niina La

Varallisuuden lisääminen maailmassa voi olla liikaa ihan maapallolle. Nytkään se ei kestä tätä kulutusta ja tuhlausta.

Tietty Suomessa voisi vielä jotain kiinteistöjä rakentaa, mutta muuten pitäisi pitää omaisuus, jolla on arvoa (maa, vesi, metsä) hajautettuna mahdollisimman monelle.

Kova verotus tuntuu eniten ALV:issa, joka pitäisi poistaa. Muuten verotusta voisi korjata siten, että pääomatuloja verotettaisiin kuten palkkoja, tämä voisi jopa laskea palkkatulojen veroja.

Anna-Leena Nieminen Vastaus kommenttiin #19

Jatkuvaan kulutukseen perustuva inflatorinen velkatalousjärjestelmä - jota hyvinvointivaltio kannattaa voidakseen laajentua - saastuttaa luontoa ja haaskaa luonnonvaroja. Varallisuuden lisääminen ei siis ole ongelma vaan keinot miten siihen pyritään.

Omaisuuden hajautusta ei mahdollista mikään muu kuin vapaa markkinatalous ts.vapaa yhteiskunta.

Käyttäjän NinaPalomki kuva
Niina La Vastaus kommenttiin #20

Tästä samaa mieltä.. Jatkuva kulutus tosiaan saastuttaa luontoa ja kuluttaa maapalloa. Mutta tarjoaako hyvinvointivaltio kulutusta? Ei, se tarjoaa palveluja.

Vapaa markkinatalous ei toteudu ilman että valtio valvoo kaikkien etuja.

Anna-Leena Nieminen Vastaus kommenttiin #21

Ei tarjoa vaan edellyttää.

Vapaa markkinatalous pitää huolen oikeuksista ei etuoikeuksista. Valtio taas etuoikeuksista muuta ei oikeuksista. Siksi valtio on tarpeeton ja haitallinen.

Käyttäjän NinaPalomki kuva
Niina La Vastaus kommenttiin #22

Miten niin edellyttää? Miten joku esim. neuvola tai koulu tuhoaa luontoa? Ei mitenkään.

Vapaa markkinatalous ei pidä huolta kenestäkään.. Se on systeemi, ei ihminen.

Otan esimerkin. Markkinoilla on kaksi yritystä, jotka toimivat samalla alalla, ja jotka kilpailevat keskenään... Toisen yrityksen omistaja on saanut rahaa joltain vaikka vanhemmiltaan. Toisen yrityksen omistaja ei ole saanut rahaa mistään. --> seuraavaksi yrittäjä, jolla on rahaa omaan elämiseen, voi aloittaa hintakilpailun, jossa vetää hinnat niin alas, ettei kerry voittoa mutta toinen yrittäjä joutuu lopettamaan toimintansa.

Niinpä sitten lopulta varakas yrittäjä voi nostaa hintoja ylemmäksi ja saa voittoa ja omaa monopoliaseman markkinoilla.

Anna-Leena Nieminen Vastaus kommenttiin #23

Hyvinvointivaltio edellyttää talouskasvua ja kulutusta (inflatorine velkatalousjärjestelmineen) vai miten luulet sen kustantavan palvelunsa?

Vapaa markkinatalous ei niitä edellytä vaan talouskasvu on sen luontaista seurausta ja kuluttaminen järkevää(terve raha- ja pankkijärjestelmä).

Esimerkistäsi: vain valtio aiheuttaa lainsäädännöllään monopoleja ja monopoliasemia. Vapaassa markkinataloudessa todellinen kilpailu(vapaa lainsäädäntö)pitää monopolit poissa.

ps. Myös tuotteella, markkinoinnilla, osaamisella, kyvykkyydellä jne. on merkitystä ei vain rahalla(viitaten kommenttiisi perijä-yrittäjästä)

Käyttäjän NinaPalomki kuva
Niina La Vastaus kommenttiin #24

Kulutusta tulee olemaan niin kauan kun maapallolla on ihmisiä. Aina joku kuluttaa jotain (ruokaa, vaatteita, lämpöä) ja joku toinen tuottaa. Sitten näitä hyödykkeitä vaihdellaan.

Raha on arvon mitta, mutta raha itsessään ei ole arvokasta. On joskus sovittu, mikä on rahan arvo. Rahan arvon sopimiseen tarvitaan aina yhteisö. On ihan sama, millä nimellä yhteisöä kutsumme. Nimi voi olla valtio, kaupunki, maapallo, markkinatalousihmiset (jos siis kaikki haluaa elää vapaassa markkinataloudessa).

Juu, ei kaikilla varmaan vanhemmilta saatuja perintöjä ole. On paljon wannabe-rikkaita, jotka hankkivat vaikka varakkaan puolison, tai sitten lainaavat rahaa. Joku voi saada alkupääomaa voittamalla lotossa tai korttipöydässä.

Tuotteella ja markkinoinnilla on merkitystä tottakai, ja joskus onkin niitä hienoja tarinoita, miten joku on keksinyt hyvän idean ja saanut luotua kannattavan yrityksen ja kaiken vielä omilla avuillaan.

Mutta en kuitenkaan aina niitä kykyjä korostaisi.. Moni kyvykäs pitää itseään kyvykkäänä vain siksi kun äiti on niin sanonut.

Käyttäjän mikkonummelin kuva
Mikko Nummelin

Sellainen asia tässä kirjoituksessa jäi käsittelemättä kuin vanhempainetuudet ja perhesyistä työelämän ulkopuolella tilapäisesti olevat. Vanhempainetuuksien puuttuminen voi vakavalla tavalla vaarantaa sukupuolten tasa-arvon, koska pienen lapsen äidin on hankala yhtäaikaa huolehtia lapsestaan ja käydä töissä. Erityisesti yksinhuoltajaäidit ajautuisivat lapsineen erittäin hankalaan asemaan, jos palkallista äitiyslomaa, lapsilisiä tai subventoitua päivähoitoa ei olisi.

Pauli Karvosenoja

Töitä on tekeville tarjolla rajattomasti, se ei ole ongelman ydin vaan se, millä hinnalla työtä tehdään. Jos on valmis myymään työpanoksensa aina siihen hintaan, mihin se menee kaupaksi, niin tekeminen ei varmasti lopu - mutta toimeentulo taitaa loppua aika monelta, varsinkin silloin, jos ei ole valmis tinkimään elintasostaan. On siis kyettävä työskentelemään niin tehokkaasti, että työn ostajan kannalta hinta/laatu -suhde on kannattava. Nykyinen malli alati heikkenevällä huoltosuhteella nakertaa koko ajan kannattavuutta, mutta vaikeat ajat ovat tyypillisesti synnyttäneet uusia selviytymismalleja ja tehostaneet tuotantoa uusilla innovaatioilla. Siitä huolimatta on etsittävä ja purettava työllistymisen esteitä, kuten kirjoituksessa todettiin.

Toimituksen poiminnat