Samuli Pahalahti

Mihin suuntaan kapitalismi muuttaa työelämää?

Törmäsin tänään aivan loistavaan esimerkkiin siitä, mihin työelämä on muuttumassa. Kuten varmaan kaikki tietävätkin, niin vapaa markkinatalous vaatii, että yritys tekee jatkuvasti voittoa, jotta se pysyisi pystyssä. Tämän takia yrityksillä on kannustin ottaa irti yhä enemmän työntekijöistään.

Se ei kuitenkaan johda siihen, että työntekijöitä orjuutettaisiin riistopalkoilla riisto-oloissa, vaan siihen, että heidän hyvinvoinnistaan joudutaan huolehtimaan yhä tarkemmin. Huonosti voiva työntekijä ei ole erityisen tuottava, ja niin kauan kun on valinnanvaraa, ketään ei kiinnosta mennä töihin sellaiseen firmaan, joka kohtelee työntekijöitä huonosti.

Jotta yritys saisi optimoitua sijoituksensa palkkakustannuksiin, on kehitettävä jatkuvasti parempaa sisäistä kulttuuria, joka tukee työntekijän työntekoa ja kehittymistä yhä paremmaksi. Suuret korporaatiot ovat osoittautuneet globalisaation paineessa suhteellisen huonoiksi tässä asiassa - niistä on kasvanut niin byrokraattisia, että nopeiden muutosten tekeminen on usein hyvin hankalaa. Sisäinen valtapeli vie resursseja.

Tämän takia monet, joustavasti organisoituneet start-upit ovat onnistuneet tuomaan markkinoille uusia, mullistavia tuotteita, koska ne ovat kyenneet keskittämään työntekijöiden luovuuden ja ahkeruuden siihen, mikä tuottaa viime kädessä eniten lisäarvoa maksavalle asiakkaalle.

Enää suuruudesta ei ole välttämättä kovin suurta etua. Usein siitä on jopa suoranaista haittaa.

Kun yrityksiltä vaaditaan yhä nopeampaa sopeutumista markkinatilanteen muuttumiseen, voivatko isot firmat enää edes pärjätä? Kyllä voivat. Tämän osoittaa pelifirma Valve, jonka uusille työntekijöille tarkoitetun käsikirjan löysin tänään netistä.

Olen kyllä ollut tietoinen, että etenkin monet softa- ja teknologiafirmat ovat toisinaan aika omalaatuisia ja sitä kautta joustavia työnteon suhteen, mutta Valve on vetänyt homman ihan överiksi (positiivisessa mielessä).

Työntekijöillä ei ole mitään varsinaista toimenkuvaa. He saavat itse tehdä duunia sellaisen projektin eteen, minkä näkevät parhaimmaksi. Ei mitään hierarkioita, eli ei ole pomoja käskemässä, mitä seuraavaksi täytyy tehdä. Sen sijaan työntekijän velvollisuus on etsiä itse sellainen projekti, jossa hänen tietonsa ja taitonsa tulevat mahdollisimman hyvään käyttöön firman kannalta.

Kuka tahansa voi pistää pystyyn uuden projektin. Kuka tahansa voi päätyä mihin tahansa tehtävään siinä projektissa. Toki työntekijöillä on erilaisia osaamisalueita, joiden perusteella he ovat keskimäärin aina tietynlaisissa tehtävissä, mutta mikään ei estä vaihtelemasta tehtävästä toiseen.

Björn Wahlroos toi esille uudessa kirjassaan jaloillaan äänestämisen tärkeyden. Työelämässä se on normaalisti tarkoittanut sitä, että jos ei tykkää nykyisestä duunistaan, niin voi vaihtaa työpaikkaa. Mutta Valve on ottanut jaloillaan äänestämisen osaksi sisäistä kulttuuriaan: jos ei tykkää nykyisestä projektista, siitä saa lähteä ihan vapaasti ja aloittaa työskentelemään toisessa. Tämä takaa sen, että jokaisessa projektissa on vain ja ainoastaan siihen sitoutuneita ja motivoituneita ihmisiä töissä.

Tällainen työpaikka kuitenkin tarkoittaa, että uusien henkilöiden palkkauksen kanssa täytyy olla äärimmäisen tarkkana. Ketä tahansa ei voida ottaa sisään firmaan, koska henkilöllä täytyy olla motivaatiota ja taitoa etsiä oma paikkansa - kun ei kerran ole ketään pomoa kertomassa, mitä pitää tehdä. Uuden henkilön on oltava erittäin yhteistyökykyinen ja oma-aloitteinen - normaalistikin työnantaja arvostaa sellaisia ominaisuuksia, mutta Valven systeemissä ne ovat kriittisiä.

Miksi pidän tällaista mallia sellaisena, jonka suuntaan työmarkkinat tulevat liikkumaan tulevaisuudessa? Vastaus on tietenkin ihan simppeli: koska sellainen pitää firman joustavana ja sitä kautta kykenevänä sopeutumaan muuttuviin markkinatilanteisiin. Sellainen tuo pitkällä tähtäimellä paljon rahaa firmalle, kun taas ne, jotka eivät kykene sopeutumaan, menettävät rahaa ja joutuvat vähitellen konkurssiin.

Yhteiskunnallisia vaikutuksiakin tällä kehityksellä tulee olemaan. En oikein usko, että ay-liike kykenee uudistumaan ja vastaamaan tulevaisuuden työelämän haasteisiin. Se elää edelleen luokkataistelun aikaa, jossa on selkeä vastakkainasettelu työntekijän ja työnantajan välillä. Mutta mitä sellaisella enää tekee tilanteessa, jossa kuka tahansa voi nousta pomoksi ihan vain ilmoittautumalla vapaaehtoiseksi ottamaan vastuuta? Vastakkainasettelu kuolee pois, kun kaikki työpaikalla ovat tasa-arvoisia keskenään ja ratkaisevassa asemassa ovat taidot, motivaatio ja vastuunkantokyky.

AKT:n sisäisen valtataistelun päätyminen julkisuuteen vähän aikaa sitten luulisi herättäneen ajatuksia ay-liikkeen tulevaisuudesta kiinnostuneiden päissä. Ei sellaisella ison liiton diktatorisella johtamisella pääse enää nykyään mihinkään. Jos ay-liike haluaisi uudistua vastaamaan nykypäivää ja etenkin tulevaisuutta, timorädyt ja muut macho-öykkärit olisi pitänyt heivata jo aikoja sitten pois. Ammattiyhdistysliitoista on tullut vähän niin kuin isoja firmoja, jotka ovat kasvaneet niin jäykiksi rakenteiltaan, etteivät ne enää pysty vastaamaan nykypäivän haasteisiin. Ja se tarkoittaa sitä, että ne tulevat kuihtumaan pois.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (19 kommenttia)

Käyttäjän jeremiaskangas kuva
Jeremias Kangas

Valvesta sellainen lisähuomio, että kuulemma se firma tekee eniten liikevaihtoa per työntekijä - globaalisti. Eli malli näyttää toimivan, ainakin tuolla alalla.

Käyttäjän pahis kuva
Samuli Pahalahti

Joo, tuo olikin siinä käsikirjassa. Nimenomaan se antaa hyvin viitteitä siitä, että tuohon tyyliin "organisoitu" yritys voi parhaimmillaan olla erittäin tehokas. Ja se taas johtaa siihen, että tuolla tavalla toimivat yritykset tulevat yleistymään tulevaisuudessa, koska ne menestyvät niin hyvin.

Käyttäjän miralaakso kuva
mira laakso

Timo Rätyllä oli todettu olevan narsistin vikaa. Sellainen ominaisuus jo muutenkin vaikuttaa työyhteisöihin. Eräs perhesurmaajallakin oli narsisti-ominaisuus.

Itse en usko, että ammattiyhdistyksille mitään tulee tapahtumaan, vaikka eletään koko ajan muutoksien aikaa. Ammattiyhdistystä tarvitaan, sillä kaikki eivät ole eivätkä toimi joustavissa työyhteisöissä. Sellainen on enemmänkin harvinaisuus kuin käytäntö.

Onhan se eräs konsti siirtää työantajan vastuuta työntekijälle, kun työntekijä saa toteuttaa itseään, mutta samalla hänellä on suuri vastuu projektin onnistumisesta ja lopputuloksesta. Yleensä vastuun myötä kasvaa palkka. Jos palkka ei korreloi työn haastavuuden kanssa, niin sitten joillakin (työnantajilla) ei ole reiluja pelisääntöjä.

Silloin kannattaisi vaikka itse laittaa pystyyn oma yritys, joka tuottaa itseä kiinnostavia projekteja.

Peliala on kuitenkin varsin vapaa verrattuina muihin. Pelit myy. Kaikki haluavat pelejä, ja mitä enemmän ja erilaisia on markkinoilla, sitä parempi.

Käyttäjän jeremiaskangas kuva
Jeremias Kangas

> Peliala on kuitenkin varsin vapaa verrattuina muihin. Pelit myy. Kaikki haluavat pelejä, ja mitä enemmän ja erilaisia on markkinoilla, sitä parempi.

Itse asiassa peliala on varsin hankala ala. Vain hitit tuottavat voittoa, mutta ne tuottavatkin sitten älyttömästi. Ehkä 90% peleistä tuottaa tappiota, markkinoilla on paljon keskinkertaisia pelejä joita ei hirveästi osteta.

Myös ura pelialalla voi olla raskas. Yrittäjälle se on riskialtis. Työntekijälle se taas on kilpailtu - moni haluaa pelialalle, ihmiset tekevät pelejä jopa ilmaiseksi harrastuspohjalta, niin kilpailu on kovaa.

Valve on menestynyt peliyhtiö, se on onnistunut tuottamaan monta hittipeliä putkeen. Se on kuitenkin poikkeus pelifirmojen joukossa.

Heikki Ojala

täh tuohan on niin last season. Tuosta visioitiin eka kerran jo 80-luvulla. Sitten taas 90-luvun puolivälissä ja 2000 alussa. Innovoija-duunisurffari tulee skeittilaudallaan sit kun tulee ja tekee mitä tekee niinku brainstormaa kun se on niin vaan niin hyvä tyyppi(ja muijan veli)niin jos sitä sattuu niinku kiinnostaan.

Sitten huomattiin mm. ettei kokouksia voi pitää kun ketään nomadia ei saa niinku kiinni eikä kukaan tmuutenkaan iedä mitä muut on tehny ja aikataulut kusee ja poks.

K Veikko

> Törmäsin tänään aivan loistavaan esimerkkiin siitä,
> mihin työelämä on muuttumassa

Seuraavassa vaiheessa tämä ilmiö laajenee yhtiöiden korkeimpaan johtoon.

    Mitä bonukset ovat muuta kuin viesti johtajalle että, jos et viihdy yhtiössämme, älä lähde pois ja jätä tehtävää sellaiselle, joka kokee tilanteen itselleen haastavana ja mielekkäämpänä. – Pitäydy vanhassa, anna meidän vielä nauttia entisen menestyksen hedelmistä.

Yhtiön johto avataan maailmalle. Tässä rajapintana on avoin maailma, kierrätystä ei rajata yhtiön sisälle.

Valtava kansantaloudellinen hyöty saavutetaan, jos pystytään avaamaan myös työntekijän vapaus löytää itselleen sopiva työtehtävä avoimilla markkinoilla. Ilman, että rajoitetaan luovuus ja itsensä toteuttaminen yhden ja saman firman sisälle.

Käyttäjän mikkonummelin kuva
Mikko Nummelin

Nykyisille tietotekniikkamarkkinoille on alkanut kehittyä jälleen vuosituhannen vaihteen IT-kuplan piirteitä, useita alalla toimivia pienyrityksiä perustetaan kuin sieniä sateella. Kannattaa kuitenkin muistaa, että aivan jokainen näistä ei voi olla kannattava, vaan itse asiassa useimmat niistä sortuvat tai joutuvat fuusioiduiksi muihin ohjelmistotaloihin.

Valve, samoin kuin muutamat suomalaisetkin esimerkit erinomaisen henkilöstötyytyväisyysarvosanan saaneista taloudellisesti menestyneistä yrityksestä, ovat kehittyneet nykymuotoonsa kovalla työllä ja alkuvaiheen kurinalaisella johtamisella. Kun mainetta ja rahaa on kertynyt ja niitä käytetään oikein, voidaan myöhemmin myös valikoida parhaat osaajat päältä, jolloin väljätkin projektikonseptit ja suuret itsenäiset vastuut toimivat.

On kuitenkin tärkeää muistaa, että silloin kun rekrytoidaan tavallisemman tason väkeä, on alimman esimiestason ja projektipäälliköiden oltava jatkuvasti hereillä ja otettava paljon suurempi koordinaatio- ja taloudellinen vastuu kuin näissä jo vakiintuneissa eliittiosaajien paikoissa. Samoin on ensiarvoisen tärkeää, että keskitasoisissa ohjelmoijaryhmissä on uusiin projekteihin ehdottomasti kiinnitettävä mukaan ainakin yksi kokenut ohjelmistoarkkitehti ja pidemmän työuran tehnyt senioritason osaaja. Muuten tulee suunnitteluvirheitä, "big ball of mud"-tyyppisiä vaikeasti ylläpidettäviä kokonaisuuksia, projektit ovat nopeasti punaisella ja pari ensimmäistäkin sellaista tapausta todennäköisesti kaataa uuden vähillä taloudellisilla resursseilla olevan yrityksen heti.

Käyttäjän pahis kuva
Samuli Pahalahti

Itse en usko, että tämänkaltainen firman sisäinen kulttuuri tulee kukoistamaan ainoastaan softafirmoissa, vaan se tulee leviämään myös muille aloille.

Vähitellen muutkin työnantajat alkavat miettimään, olisiko tuota mahdollista soveltaa omassa firmassa, ja samalla myös kaikki työntekijät alkavat kiinnostumaan siitä, millä tavalla voisivat ottaa enemmän vastuuta eri asioista, ja sitten vielä opiskelijat ja työttömät saavat kannustimen alkaa opetella sellaisia taitoja, joilla pärjää valvemaisessa yrityskulttuurissa.

Mitä enemmän tulee esimerkkejä onnistuneista toteutuksista eri firmoissa ja eri aloilla, sitä enemmän tulee painetta muuttaa firmojen sisäisiä toimintatapoja. Raha on kuitenkin se, mikä ratkaisee: jos ei sopeudu, niin sitten kuihtuu pois.

"On kuitenkin tärkeää muistaa, että silloin kun rekrytoidaan tavallisemman tason väkeä, on alimman esimiestason ja projektipäälliköiden oltava jatkuvasti hereillä ja otettava paljon suurempi koordinaatio- ja taloudellinen vastuu kuin näissä jo vakiintuneissa eliittiosaajien paikoissa."

Luonnollisesti yksi valvemaisessa työpaikkakulttuurissa työskentelevän perustaidoista on se, että tunnustaa omat rajoitteensa. Jos ei osaa jotain asiaa, niin sitten pitää pyytää apua. Vastuu ei tarkoita pelkästään sitä, että tekee itse kaiken, vaan myös sitä, että osaa delegoida oleelliset hommat oikeille ihmisille. Tulevaisuudessa tämä tarkoittaa yhä enemmän sitä, että "vähemmän osaavat" työntekijät opettelevat tekemään juuri sitä, missä ovat parhaimmat, ja sitten ottamaan tarvittaessa pomon roolin ja delegoimaan liian vaikeat jutut jollekin toiselle henkilölle.

Käyttäjän mikkonummelin kuva
Mikko Nummelin

Menemättä yksityiskohtiin, olen tähän mennessä kohtuullisen pitkällä IT-alan työurallani nähnyt konkreettisesti, mitä huitelemisesta ja viheltelemisestä seuraa, eikä se jälki ole kaunista. Asiakkaatkaan eivät ole tyytyväisiä.

On jo pelkästään juridisestikin tärkeää, että esimiesten rooleja ei oteta tuosta noin vain, vaan niihin on selvästi virallisen prosessin kautta nimetty henkilöt. Tuo Valveen ja muutaman muun vastaavan kulttuuri sopii vain tarkkaan valikoitujen huippuammattilaisten käytännöksi, koska liian yleistettynä konseptina, jossa ei huomioida näitä "taustaparametreja", sillä saa aikaiseksi katastrofin.

Käyttäjän kyy kuva
Mark Andersson

SP: "Huonosti voiva työntekijä ei ole erityisen tuottava, ja niin kauan kun on valinnanvaraa, ketään ei kiinnosta mennä töihin sellaiseen firmaan, joka kohtelee työntekijöitä huonosti."

Unohdat, että työtä riittää koko ajan vähemmän ja vähemmän, eli valinnanvara on - tai pidetään väkisin - minimissä. Sellainen on työnantajan etu. Huonosti voivan työntekijän voi näissä oloissa helposti potkia pellolle ja ottaa uusi tilalle voimaan pahoin. Tällainen on maan tapa näissä kapitalismin oloissa.

Ja kun työttömyyttä on paljon, ostovoimaa on vähän, ja niin kannattavan työn loihtiminen tyhjästä käy mahdottomaksi, kun uudet innovaatiot eivät käy kaupaksi.

Ongelma on pääsääntöisesti siinä, että kun työnantajapuoli ja vallanpitäjät heidän perässään hiihdellen laiminlyövät tuotantoa ja keskittyvät vain kaupantekoon, vain harva innovaatio (siis jokin todellinen) tuottaa mitään.

Reaalitaloudesta erkaantuminen kohti rahataloutta on ongelman nimi. Pian ei ole mitään todellista, kun kauppaa käydään ei mistään. Ja vielä kaupankäynnistäkin käydään kauppaa...

Käyttäjän pahis kuva
Samuli Pahalahti

"Unohdat, että työtä riittää koko ajan vähemmän ja vähemmän, eli valinnanvara on - tai pidetään väkisin - minimissä."

En unohda, vaan pidän sitä huuhaana.

Työmarkkinat muuttuvat nopeasti, jonka ansiosta tulee harhakuva, että työn määrä vähentyisi. Oikeasti kuitenkin vain tietyt tehtävät vähentyvät, mutta uutta työtä on kuitenkin edelleen tekemättä äärettömän paljon.

Harhakuvasta pääsee eroon, kun ottaa itseään niskasta kiinni ja tunnustaa, että on opiskeltava sellaisia tietoja ja taitoja, joita työnantaja arvostaa, jotta pääsisi taas uudestaan töihin. Ne kymmeniä vuosia sitten opitut taidot eivät enää välttämättä riitä juuri mihinkään. Elinikäinen oppiminen on oikeasti tärkeää.

Käyttäjän kyy kuva
Mark Andersson

Puhunkin siitä politiikasta, jossa työn määrä pidetään minimissä, jotta työnantajalla riittäisi valinnanvaraa. Työtä sinällään piisaisi vaikka kuinka, mutta ei työstä maksajia. Työelämä on sen laatuista, että toisista töistä maksetaan, niin että tekijä tulee toimeen, toisista ei, jolloin nämä työt jäävät tekemättä.

Työntekijöillä ei yleensä ole minkäänlaista valinnanvaraa työpahoinvoinnin tai työttömyyspahoinvoinnin lisäksi. Tämä ei ole yksilöiden ratkaistavissa kuin poikkeustapauksissa, vaan päättäjien, jotka tuon päätösvallan ovat itselleen omineet.

Ja päättäjät tässä maassa tanssivat perinteisten työnantajapiirien pillin tahtiin. Niiden etu on ylläpitää korkeaa työttömyyttä.

Juho Aalto

Hyvä teksti Samuli!

"Kuten varmaan kaikki tietävätkin, niin vapaa markkinatalous vaatii, että yritys tekee jatkuvasti voittoa, jotta se pysyisi pystyssä. Tämän takia yrityksillä on kannustin ottaa irti yhä enemmän työntekijöistään."

Tämä on mielestäni hyvin usein käytettyä vastenmielistä vasemmistolaispropagandaa. Firmat nähdään näkymättöminä paholaisina, joissa alistetaan ja riistetään, vaikka aivan samalla tavalla jokaisen firman takana on kasa kanssaeläjiä, tuntevia ihmisiä. Tuot esille juurikin sen mitä itse ajattelen firman ja työntekijöiden suhteesta: tyytyväinen työntekijä on työnantajalle kaikista suurin rikkaus.

Työmarkkinat näkemykseni mukaan toimivat kaikista parhaiten mahdollisimman vapaassa markkinataloudessa. Työpaikkatarjontaa pitäisi ehdottomasti vain olla tarpeeksi tyydyttääkseen kysynnän - kukaan ei luovu huonostakaan työpaikasta jos vaihtoehtoja ei ole. Toisin sanoen yrittäjyyttä, joka luo uusia työpaikkoja olisi tärkeä tukea pienentämällä yhteiskunnan kulurasitusta ja byrokratiaa erityisesti yrittäjien kohdalla.

Esimerkki Valven työympäristöstä oli minulle uusi ja todella mielenkiintoinen.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Juu,kerrohan toimiko historiassa asia noin? Vaikuttaako empiirisesti asia todellakin kertomaltasi.

Se kun toimari tulee aamusti katsomaan ketä tulee työtä tekemään ja loput voi kävellä kotio,se on sitä kapitalismia.Ne jotka eivät töihin sitten päässyt niin voi kuolla pois haittaamasta.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Mitäpä sitä historiaa silti katsomaan..nyt eletään tässä hetkessä ja uusi ihminen on syntynyt

Käyttäjän juhamakkonen kuva
Juha Makkonen

Se muutos mitä tässä tekstissä selitetään kapitalismilla kuulostaa kovasti tietotyöltä. Luottamus, motivaatio, taidot ja oma-aloitteisuus. Ne kuulostavat vapaaehtoistyöntekijän (tai yrittäjän) ominaisuuksilta. Ts. palkatussa työssäkin ne tekevät eniten tulosta joiden motivaatiotekijät ovat sisäisiä ja ehkä myös ei-rahakeskeisiä.

Käyttäjän pahis kuva
Samuli Pahalahti

En viitannut otsikossa siihen, että Valve olisi jotenkin erityisen kapitalistinen. Pointti oli se, että kapitalismi kannustaa kokeilemaan uusia toimintamuotoja, ja sellaiset, mitkä tuottavat eniten rahaa, pärjäävät parhaiten kilpailussa. Näkymätön käsi kaivaa esille sellaiset ideat, jotka toimivat paremmin kuin muut.

Kapitalismissa tietenkin raha on paras mittari, mutta ei tietenkään ainoa. Monet vastaavantyyppisellä asenteella toimivat firmat ovat jääneet hyvin pieniksi, koska eivät ole osanneet skaalata asennettaan toimimaan isoissa ympyröissä - mutta se ei välttämättä ole mikään huono asia. Firmat ovat kuitenkin kannattavia, työntekijät pysyvät motivoituneina ja asiakkaat tykkäävät. Ne eivät ehkä pääse kiinni niin isoihin rahoihin kuin teoriassa olisi mahdollista, mutta eipä kapitalismi kannustakaan turhaan riskinottoon.

Valve on kuitenkin hieno esimerkki siitä, että tällainen asenne on mahdollista skaalata toimimaan isossakin firmassa.

Käyttäjän miralaakso kuva
mira laakso

Johtamistieteessä tuo joustavan mallin työyhteisö on tuttua kauraa. Yleensä sitä sovelletaan avainhenkilöiden ja muiden työntekijöiden kanssa, jotka käyttävät aivoja eli tuovat yritykselle lisäarvoa. Ovat siis vaikuttavassa roolissa ja tärkeitä yrityksen menestymiselle. Nokialla varmaan jokainen kokee itsensä tärkeäksi siinä projektien keskellä, mutta jos ei ole spesifi-ammatissa, niin työ siirtyy Intiaan tai muuhun halpaan landiaan..

"Kapitalismi kannustaa kokeilemaan uusia toimintamuotoja" - mikä sitten ei kannustaisi?

Ihan yrityksistä ja sen sisällä yrityskulttuurista riippuu mitä medoteja käytetään. Sen muuttaminenkin voi olla aika haasteellista, mutta sitä varten on johtajat. Nokian Elopista tuli muutosjohtaja.

Käyttäjän jakpaju kuva
Jouko Paju

Toimituksen poiminnat