Huumorintajuttomille hihamerkit!
Meistä varmaan jokainen on ollut seuraavanlaisessa tilanteessa: Seisoskellaan pienessä porukassa rennon smalltalkin merkeissä. Joku alkaa heittämään hilpeää ja iloista läppää esimerkiksi keskitysleireistä tai kuolleista vauvoista. Juuri kun juttu on melkein päässyt loppuhuipennukseen, niin yhtäkkiä joku räjähtääkin ja aloittaa aggressiivisen monologin, kuinka jutun kertoja on "lapsellinen ääliö joka ei tajua kuinka loukkaavaa tuollainen on ja varmaan äitikin on ollut alkoholisti kun ole opettanut käytöstapoja ja pitäisi hävetä maanrakoon itsensä kun tuollaisia puhuu".
Tässä vaiheessa kaikki muut tajuavat, että "hups, joukossamme olikin huumorintajuton ihminen". Sellaisten läsnäollessa kun ei oikein voi keskustella normaalisti, koska he voivat ottaa nokkiinsa ihan pienistä ja mitättömistä asioista.
Viime vuosina huumorintajuttomat ovat saaneet aivan liikaa huomiota julkisuudessa. Heidän mielipiteilleen annetaan aivan liikaa painoarvoa. Heitä kuunnellaan tilanteissa, joissa heidän mielipiteensä pitäisi oikeasti vain ignoroida.
Huumorintajuttomat voivat muodostaa vakavan yhteiskunnallisen ongelman. Usein he aiheuttavat suurta ahdistusta ja masennusta normaalien ihmisten keskuudessa. Heiltä puuttuu kyky olla reagoimatta negatiivisesti sellaiseen vitsiin, josta he eivät itse pidä. Tavallisest ihmiset voivat naureskella porukan mukana, jos kuulevat jotain sellaista, joka ei oikeasti naurata ja jota he eivät ymmärrä, mutta huumorintajuttomissa tilanne aiheuttaa yleensä aggressiivisen reaktion. Vihaiset ja holtittomat tunteenpurkaukset eivät ole mitään miellyttävää katsottavaa, joten hyvin usein ne aiheuttavat ikäviä tunteita tavallisissa ihmisissä, jotka joutuvat sellaista näkemään. Huumorintajuttomuuspurkauksen kohteeksi joutuneet ihmiset voivat vaipua apatiaan jopa moneksi päiväksi!
Joskus huumorintajuttomat voivat jopa päästä yhteiskunnallisesti merkittävään asemaan, kuten journalistiksi. Tällöin he voivat lietsoa vihaa - joko vahingossa tai assburgerillisesti - normaalien ihmisten muodostamien väestöryhmien välille, tietenkin täysin perusteettomasti. He eivät esimerkiksi kykene erottamaan, onko jokin kertomus vitsi tai onko jokin mielipidekirjoitus satiiria, vaan ottavat ne sananmukaisesti tosina. Koska kansalaiset uskovat journalistien ammattitaitoon, he myös uskovat yleensä mitä journalistit kirjoittavat. Tästä voi seurata monenlaisia ongelmia.
Otetaanpa esimerkiksi vaikka joku perussuomalainen, joka heittää kieroa läppää jostain ulkomaalaisvähemmistöstä. Huumorintajuton toimittaja voi tehdä tästä jutun, jossa väittää, että kyseeinen perussuomalainen olisi kertonut vihaavansa ulkomaalaisvähemmistöä ja haluavansa tehdä heille jotain pahaa. Kun tämän vähemmistön edustajat sitten seuraavana päivänä lukevat lehteä, he voivat ottaa jutun todesta ja uskoa, että perussuomalaiset haluavat oikeasti heille pahaa. Tämä saa heidät käyttäytymään epäkohteliaammin perussuomalaisia kohtaan. Koska monet perussuomalaiset saattavat olla hieman yksinkertaisia, niin he voivat puolestaan tehdä yleistyksen huonosta käytöksestä, että kaikki kyseiseen vähemmistöön kuuluvat ihmiset ovat aggressiivisia kaikkia suomalaisia kohtaan (koska perussuomalaiset kuitenkin kuvittelevat edustavansa suomalaisuutta).
Tämä eskaloituu vähitellen yhä suuremmaksi konfliktiksi. Ja niin on huumorintajuton toimittaja taas onnistunut tekemään yhteiskunnasta hieman huonomman ja rasistisemman. Se johtaa pahimmillaan väkivaltaisiin yhteenottoihin. Huumorintajuttomat ihmiset eivät tietenkään ota siitä mitään vastuuta, koska heillä on huumorin ymmärtämisen lisäksi myös pahoja vaikeuksia tunnustaa, että ovat joskus tehneet jotain väärin.
Huumorintajuttomuus lisää myös riskiä päihteiden väärinkäyttöön. Valitettavasti suomalaisilla on tapana nauttia alkoholia runsain mitoin, jos jokin asia ottaa ankarasti päähän. Huumorintajuttomien ihmisten seuraan joutuminen aiheuttaa usein normaaleille niin pahaa ahdistusta, että se on pakko purkaa ylenmääräiseen alkoholinkäyttöön. Tästä seuraa tietenkin lisää väkivaltaa ja muuta rikollisuutta. Viime kädessä suurimman hinnan maksavat lapset ja nuoret, kun vanhemmat alkoholisoituvat, eivätkä enää kykene tarjoamaan turvallista ja onnellista kotia lapsuuden ajalle. On sanomattakin selvää, että huumorintajuttomat ihmiset eivät välitä lapsista!
Koska huumorintajuttomat ihmiset aiheuttavat laajamittaista haittaa yhteiskunnalle, olisi asiallista miettiä, kannattaisiko meidän alkaa merkitsemään heitä jotenkin. Esimerkiksi huumorintajuttomuudesta kertova hihamerkki olisi näppärä. Sellaisen perusteella kaikki sivistyneet, normaalilla huumorintajulla varustetut ihmiset voisivat helposti huomata jo kaukaa, millaisen ihmisen kanssa olisivat tekemisissä ja siten varoa kielenkäyttöään.
Tietenkään hihamerkki ei ole mikään oikea ratkaisu, mutta se voisi olla mahdollista saavuttaa poliittisena kompromissina. Yksi tehokkaampi ratkaisu voisi esimerkiksi olla huumorintajuttomien pakkolääkitseminen kannabiksella. Se aiheuttaa kuulemma melko yleisesti spontaania hihittelyä tyhmille asioille. Pakkolääkintä voi kuitenkin olla poliittisesti vähän turhan arka aihe vakavasti harkittavaksi.
Jotain huumorintajuttomille ihmisille olisi kuitenkin tehtävä. He ovat änkyräkonservatiivisia ja barbaarisia juntteja, jotka aiheuttavat monenlaista ikävää yhteiskuntaamme - aina lievästä apatiasta väkivaltaisiin konflikteihin. Me normaalit, humoristista diversiteettiä kunnioittavat sivistyneet yksilöt joudumme kärsimään usein jopa päivittäin huumorintajuttomuuden aiheuttamista uhkista.
Meillä tulisi olla oikeus elää yhteiskunnassa, jossa kunnioitetaan kaikkien oikeutta kertoa juuri niin härskejä, loukkaavia ja sairaita vitsejä kuin huvittaa. Me ymmärrämme, että jos joku kertoo tosi huonon läpän, niin häntä ei saa kiusata sen takia. Meidän on yhdistettävä voimamme säilyttääksemme suvaitsevaisen yhteiskuntamme ja estääksemme huumorintajuttomuuden aiheuttaman murheen ja kurjuuden lisääntymisen.
Huumorintajuttomuus on yhteiskunnan syöpä!
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
> tehokkaampi ratkaisu voisi esimerkiksi olla
> huumorintajuttomien pakkolääkitseminen kannabiksella
Tässä se Pahalahti nyt ehdottaa, että 90% kansasta pitää laittaa pakkohoitoon ja syöttää heille ruohoa.
Pahalahti on kusipää. Vitsi. Vitsi. Haittakse?
Ulosantisi perusteella taidat olla ite. Vitsi nimittäin.
Jaa,jaa Kaija Irmeli...tähän saakka olit Arvola oman todistuksesi mukakaan,mutta tuon mainitsemasi sanan jälkeen..mitäs me nyt tehdään.
Puraatipielueen Lahapahtihan harrastaa vitsikästä käänteissatiiria vaan ...juu...ja sää piarasit tollasen päsikuu jutun...noh eihän tosta pirukaan
selvää ottanut...luetutin sen sillä,saati sitten minä...onkhan toi poika joku amissi,kun se niin näyttääkin siltä.Mitäs toi libertaari meinaa..sitä et käyttää liberoja ja ne on sitte täys sitä ittiään?
mut tääkii on vitsi,vitsi haittaakse sitte?
Pöh. Jokaisen huumorintajulla on rajansa. Jokaisella on oikeus loukkaantua omasta tai toisten puolesta. Jokaisella vitsinkertojalla on oltava "munaa" kuunnella palautetta.
"Seisoskellaan pienessä porukassa rennon smalltalkin merkeissä. Joku alkaa heittämään hilpeää ja iloista läppää esimerkiksi keskitysleireistä tai kuolleista vauvoista."
Sullahan on hauskoja kaiffoja. Kuolleet vauvat on mun suosikkivitsien aihe.
Älä, Petra, provosoi Samulia. Kysyntä voi lisätä tarjontaa ja sitä emme kai halua? Samuli ymmärtää sitten, kun hänen kohdalleen sattuu vitsi, joka kouraisee todella syvältä.
Jeah, kuollut vauva on paras vauva!
Sinulla ei sitten vielä ole lapsia.
Ja Markulla näköjään on ;)
Valistunut arvaus ;)
kusipäällä on parta kuin vitunkarvat.
Jos sinä trimmaisit leikkuupuimurilla, niin voisit päästä melkein yhtä siistiin lopputulokseen.
Minulla on pari, ihan silti naurattaa. Kyllä sillä on ero jos vitsaillaan yleisesti lapsen kuolemasta tai MINUN lapsen kuolemasta. Lapsen kuolema on yleisesti jotakin, joka todennäköisesti jokaisen vanhemman mielessä käy. Huumori on yksi tapa tehdä se näkyväksi ja käsitellä. Huumori voi olla psykologinen puolustautumiskeino.
Aika monen on. Googleen "vauvavitsit". Ja kaikki hakutulokset koskevat "mautonta huumoria", ei mitään iloisia vauvavitsejä.
Huumorintajuttomuudesta tuli mieleen US:n vitsikilpailu viime vuoden heinäkuussa. Se oli samaan aikaan kun terve nuori mies A. Breivik tappoi Oslossa 77 ihmistä.
Juu, muistan tuon. Huonoja vitsejä tuli harvakseltaan, mutta tuli silti. Useat olivat turhan pitkiä eikä niitä enää muista kukaan.
Mielestäni huumorintajuiset kannattaa varustaa hihamerkeillä, koska he ovat vähemmistö. Silloin me muut osaamme ottaa kaiken heiltä kuulemamme vastaan pelkkänä paskanjauhantana.
Ongelmakohdiksi jäävät hellekesä hihattomine paitoineen sekä esimerkiksi sauna, jossa hihamerkki ei kavalla vitsinkertojaa.
Tämä menee nyt kyllä jo melkein vihapuheen puolelle. :(
Ei tässä mitkään hihamerkit riitä,nää pitää tatuoida otsaan,suoraan tohon nenänjatkeeks.
Kusipäille, jotka vääntävät vitsiä heikommistaan, voisi laittaa hihamerkkiin potan.
Kaija, huomannet, miten viidakkorumpu on pärissyt. Samuli-piraatti on ahtaalla, mutta nopeasti kerääntyvät pikku piraatit ympäri Suomen puolustamaan Samulia. Ihana asosiaalinen media.
Onpas tosi ahtaalla :D ihmisethän täällä vain todistelevat kilpaa omaa huumorintajuttomuuttaan ja pönkittävät koko jutun pointtia. x) Ja koittavat toki olla siinä sivussa kamalan "loukkaavia". :P
Samuli halusi huumoria ja saa sitä.
No se on toki hyvä jos ihmisiä naurattaa! ;)
Samuli ei varmaankaan halua olla tosikko, joten parasta nauraa ;)
Toisaalta ei se tosikkoa tee jos ei jaksa loputtomasti nauraa sille että joku kutsuu kusipääksi tai jotain muuta yhtä väsynyttä. :D Tosikon tekee jos heti sydänjuurian myöten loukkaantuu. Mä ite toivoisin kyl kans vähän kovempaa tasoa nyt tässä vitsinväännössä, Samulilla oli kuitenkin aika hyvää settiä!
Se että minä sanon kusipäätä kusipääksi ei ole huumoria. Se on minun mielipiteeni. Hihamerkille nauraa vain sellainen ihminen, joka ei kykene minkäänlaiseeen empatiaan tai on jopa psykopaatti.
Kuva muuttuu, jos on elänyt juutalaisena Hitlerin Saksassa tai on käynyt Buchenwaldissa tai missä muussa tahansa keskitysleirissä. Tammisaareenkin voi piipahtaa kuvittelemaan ja miettiä sitten, mikä hihamerkissä naurattaa.
Vai eikö Eronen tiennyt, mistä hän puhui.
"Se että minä sanon kusipäätä kusipääksi ei ole huumoria. Se on minun mielipiteeni. Hihamerkille nauraa vain sellainen ihminen, joka ei kykene minkäänlaiseeen empatiaan tai on jopa psykopaatti.
Kuva muuttuu, jos on elänyt juutalaisena Hitlerin Saksassa tai on käynyt Buchenwaldissa tai missä muussa tahansa keskitysleirissä."
Tuolla tavalla toimimalla olemme kohta kaikki henkisesti sairaita, tosin sinun määritelmäsi mukaan aika iso joukko on empatiakyvyttömiä tai psykopaatteja jo nyt.
Huumori on aina ollut yksi keino käsitellä vaikeitakin asioita. Ja usko tai älä, myös siellä keskitysleireillä on vitsailtu tilanteesta. Aiheesta on kirjoitettu aikas paljon kirjoja siellä olleiden toimesta ja kyllä, ne eivät ehkä ole naurutaloja, mutta etenkin mustaakin mustempaa huumoria on löytynyt myös sieltä.
Samalla tavalla kun sairaanhoitajat, poliisit, sotilaat, hautausurakoitsijat jne. jne. vitsailevat keskenään vaikeillakin asioilla. Ne jutut ovat varmasti sairaita omaisten ja sivullisten korvaan, mutta asioiden kanssa päivitäin töitä tekevät käsittelevät niiden kautta jokapäiväisiä kokemuksiaan. Menehtyneen omaisille asia on ainutkertainen ja suuri suru, mutta näiden asioiden kanssa töitä tekevät joutuvat elämään siinä todellisuudessa joka päivä ja silti heidän pitää pystyä toimimaan. Joitain huumori auttaa tässä.
Ihan kuin jotkut hihanauhat katkaisisivat kamelin selän. Erosen juttu ei minusta ollut mikään hah-hah hauska, satiiriksi tunnisti helposi, kukin tulkitsee tkönään miten taidokasta, mutta en epäile hetkeäkään etteikö tästäkin maasta löytyisi sanaseppoja jotka veistelisivät vaikka hihanauhoista sellaista läppää että minäkin menettäisin empatiakykyni tai vajoaisin psykoosiin.
Ihminen nyt vain on siitä jännä olento, että se ei vain voi ottaa koko maailman murheita kantaakseen, vaan katsoo eteenpäin ja yrittää selviytyä vaikka elämä heittää tragediaakin naamalla. Sitä ei kestäisi selväjärkisenä kukaan, jos jokainen toisella puolella palloa menehtynyt lapsi tuntuisi samalta kuin oman lapsen menetys ja siihen pitäisi suhtautua samalla tavalla ettei vain olisi empatiakyvytön tai psykopaatti.
Kyllä Estoniastakin alkoi ilmestyä vitsejä jo vuosi pari tapahtuneen jälkeen (ensimmäiset varmasti heti seuraavana päivänä), ja osa oli hauskojakin. Ehkä minä sitten olen psykopaatti jos naurahdan hyvänä pitämälleni vitsille, vaikka sen aihe olisikin epäkorrekti. Siinäkin on minusta hieman eroa miten ja missä ja kuka sen kertoo. Se että joku kertoo vauvavitsejä on mikäs siinä, olen joskus itsekin naurahdellut (joka siis todistanee että olen psykopaatti), mutta jos joku kertoisi samoja lapsen hautajaisissa tämän vanhemmille, kertoisi jo enemmän tyypin empatian tasosta.
(edit:muokattu sanamuotoja)
http://fi.wikipedia.org/wiki/Schindlerin_lista
http://yle.fi/radio1/asia/ajankohtainen_ykkonen/si...
Näillä historian hävettävillä kuvilla ei ole mitään tekemistä "huumorin" kanssa.
Kaikkia ihmisiä on pidettävä samanarvoisina ja ihmisarvoa loukkaamattomana.
Ihmisarvoon kuuluu se, että saa kertoa tyhmiä vitsejä kaikista muista ihmisistä. Se on myös tasa-arvoista, koska mitään ihmisryhmää ei nosteta muiden yläpuolelle, tyhmien läppien ulottumattomiin.
Mutta tämä "hihamerkkien asentaja" teki juuri niin: "nosti ihmisryhmän muiden yläpuolelle"
http://fi.wikipedia.org/wiki/Schindlerin_lista
Ja saattaa hyvinkin olla, että tästä "tyhmästä läpästä" ei naureskeluilla selviäkään.
Oikeusvaltiossa.
Toisille se on tasa-arvon nimissä tärkeää. Voitko kuitenkin tasa-arvoisessa mielessäsi ymmärtää, että lapsensa menettänyt voi suuttua leikinlaskusta kuolleen lapsen kustannuksella? Jos et, niin saat elämässäsi kokea monta primitiivireaktiota lajitovereiden taholta.
- Mitä eroa on ruotsalaisvitseillä ja muilla etnisillä vitseillä?
- Ruotsalaisvitsit perustuvat tositapahtumiin.
(tuleekohan bannia?)
Ei tule. Pitää tikistää kunnolla.
"...Seisoskellaan pienessä porukassa rennon smalltalkin merkeissä. Joku alkaa heittämään hilpeää ja iloista läppää esimerkiksi keskitysleireistä tai kuolleista vauvoista."
Muistan itsekin nauraneeni koululaisena moisille jutuille. Ja vielä armeijassa nauratti sitä enemmän, mitä kovaäänisemmin pystyi pieraisemaan. Kukin saa nauraa omissa porukoissaan, kenelle ja mille tahtoo. Niin teinien kuin aikuisten maailmassa vallitsevat yhteisesti sovitut käytäytymissäännöt myös huumorin rajojen suhteen.
Mikään laki ei pakota noudattamaan jonkun porukan sääntöjä, mutta useimmat kokevat sen mielekkääksi. Esim. eduskunta-avustajan työ vaikeutuu, mikäli ei tunne aikuisten enemmistön tapakulttuuria
Aikas ilkeä Tuo Kaija, tai ainakin sen jutut. Menikö vihapuheeksi? Vitsi?
Hihamerkissä voisi lukea "lymphogranuloma venereum".
Ai niin. Meinasi ihan unohtua: vitsi-vitsi.
Harvinainen seksitauti. Mistä juolahti mieleesi? Eikö olisi parempi valita jokin yleisempi, jos huumorintajuttomuus on niin yleistä.
Yksi merkki per huumorintajuton. Ei siihen merkin sisällöllä ole vaikutusta. Voit tietysti esittää toivomuksia.
Nuin...onks tää joku sukupuolitauti vai vesipää, vaiko vaan pelkkiä näppylöitä??
ROTUKUVALLISET HIHAMERKIT
Näitä jakamalla saattaisi ehdokas saavuttaa kuuluisuutta?
SIitä vain, Risto. Valinta on vapaa.
Onhan siellä myös
MUUT TEKSTILLISET HIHAMERKIT
tekstivaihtoehtoina mm.
ONGELMATAPAUS
TÄYSTUHO
DEVIL INSIDE
Kuten Samuli Pahalahti on tästäkin ketjusta huomannut, äärisuvaitsevaiset ovat jälleen pahoittaneet mielensä. "Minä niin mieleni pahoitin..."
Ainakaan Kaija Irmeli ei ole mikään kukkahattutäti. Hyvä hyvä. :)
Persujen vaalijytkyn jälkeen näin absurdin tilanteen grillijonossa, paikallisella varsin etnisellä grillillä. Olen tästä kertonut ennenkin, mutta sopii aiheeseen taas;
Pieni nainen alkoi huutaa annostaan odottavalle isolle, lyhyttukkaiselle miehelle. "Mitä säkin täällä teet! Joku vitun persu!"
Äijä siihen: "no en oo"
"Kumminkin äänestit niitä!"
"En muuten tosiaan äänestänyt."
"Mikä säkin luulet olevas.."
"Mä oon luokanopettaja."
Äijä jäi mussuttamaan makkaraperunoitaan, vihainen nainen otti annoksensa, ja jatkoi matkaansa naama norsunvitulla.
Viha ulkonäön tai puolueen perusteella toimii ihan kaikkiin suuntiin. Tärkeintä olisi ihan ensin oppia olemaan vihaamatta. Ei pidä omaksua niitä tyhmiä käsityksiä, mitä ns "vihollinen" elättelee. Eikä pidä käyttäytyä, niinkuin se vastustaja (omissa viholliskuvissa) ihan varmasti käyttäytyisi.
Jos noista hihamerkeistä olisi fantasioinut joku poliisin mielivaltaa vastustava vasemmistolainen, vaikka aivan samoilla sanoilla kuin Eronen, niin aika erilaista olisi ollut uutisointi.
Tai siis, mitään ei olisi edes uutisoitu.
Huumori syntyy ylhäisen alentamisesta ja alhaisen ylentämisestä.
Huumoria ei ole heikkojen potkiminen tai kiusaaminen.
Poliisikin saattaa olla kiinnostunut joidenkin omalaatuisesta huumorista..
http://vallanvahtikoira.blogspot.com/2012/03/pirka...
Kirjailijoiden sananvapausjärjestö Suomen PEN:in jäsen, kirjailija, toimittaja ja ihmisoikeusaktivisti Jussi K. Niemelä on tehnyt rikosilmoituksen kahdesta perussuomalaisesta aktiivista. Miehet ovat kumppaneineen toistuvasti uhkailleet Niemelää tämän kritisoitua perussuomalaisten rasistista väkivaltaretoriikkaa Vallan vahtikoira -blogillaan.
Eivät jostain syystä kestäneetkään kirjailija Jussi K. Niemelän huumoria ?
Sitten meillä on tietysti tämä toinen ihmiskategoria joka kertoo porukassa saman kuollutvauva-vitsin jonka on kertonut jo 20 kertaa aikaisemminkin ja vieläpä tekee sen huonosti - ja sitten kun kukaan ei naura niin syyttää kaikkia muita huumorintajuttomuudesta ja poliittisesta korrektiudesta koska kyllähän nyt joka ikinen kuollutvauva-vitsi on huumorin huipentuma kun siinä kerran on niitä kuolleita vauvoja.
Kauankohan tätä Helena-kohua nyt saa nähdä, kuulla ja lukea ympäri netin kiehtovan mutta niin vääristyneen maailman? Kaikki reagoineet niin kuin joku olisi brutaalisti murhattu ja vielä moneen kertaan! Jokainen kynnelle kykenevä antamassa oman sanaisen vastineensa ainoana oikeana totuutena! Käykää nyt ihmiset hyvät välillä juomassa vaikka kuppi kahvia kaverin kanssa tai napatkaa kissaa, koiraa, emäntää tahi isäntää kädestä kiinni ja viekää ulkoilemaan. Kummasti mielikin kirkastuu kun saa jotain ihan muuta ajateltavaa kuin tämä median -jälleen kerran- törkytempun.
Totalitarismin pahin vihollinen on huumori. Siksi leikinlasku päättäjien typeryydestä ja oman edun tavoittelusta ottaa koville. "jos edes väiteltäisiin, mutta kun meille nauretaan", nyyhkii eliitti.
Kirjoituksesi sisälsi vitsejä sekä ongelmia nykypäivänä. Ongelmiin puuttuminen tarvitaan kyttäyksiä ja lisälakeja muiden ajatuksista piittaamatta. Hyvä Samuli!
Mitä te muut ajattelette, kun teillä on lemmikkieläimiä elätettävänä vanhuuteen asti. Kun eläin on todettu kuolleeksi, niin kannattaako nylkeä sen nahka ja ripustaa seinään muistomerkiksi? Perustelut ovat tietenkin, että elinkaari on yli kymmenen vuotta, niin isännällä olevat turkit eivät kerry edes kymmentä kappaletta isännän elinkaaressa, jos elätti vain yhtä eläintä.
Nylkemisellä halutaan korostaa tuoksulla, kun pelkät valokuvat eivät riitä. Jossain olen lukenut tämän kiistan ja joku kysyi ihan perustelulla, että kannattaako rakkaan isoäidin nahkaa ruveta nylkemään ennen hautaan laskemista. Ihan vaan tuoksun takia ja valokuvat eivät riitä.
Onpa hienoa ihastella nahkaista seinäkoristetta ja kehottaa vielä vieraatkin haistelemaan sen tuoksua. Vaikeinta siinä on, että vieraat haluaisivat ostaa ja omistajalla on vaikeaa luopua siitä, vaikka maksetaan suuria summia.
Minusta Huusko ja jotkut toimittajat ottivat asian liian tosikkomaisella tavalla Erosen kirjoituksen. Tämä oma stoorini on ihan vaan pelkkä ajatus, ei mikään tosiasia. Sehän on saakeli huumoria!
Mulla oli junnuna hieno (hiano) hihamerkki
Siinä luki Motörhead
Olin siis möööttörpää
Hauskintahan koko jutussa on että jos ihmiskunnan ensimmäinen virhe oli laskeutua puusta niin seuraava oli ilmeisesti sarkastisen huumorin viljely
Eipä siinä mitään leipää ja sirkushuveja
Odotattekos hetkisen niin lämmitän vähän popcorneja tähän...noin
Jatkakaa...Olkaa hyvä (Helvetin sarkastinen hymiö tähän)
Mustasta huumorista muistui mieleeni tapaus oikeasta elämästä. Päähenkilöinä oli kaksi syntyperäistä suomalaista.
Kaverukset olivat pihatalkoissa, ja lehtipinon paikasta tuli kiistaa. Niin se sit päättyi, että toinen pukari hakkasi toisen haravalla hengiltä.
Minä siinä aamusella luin kahveekupposen äärellä aamun aviisia, kun kyseinen uutinen osui silmiini. Pakko tunnustaa, että allekirjoittaneelta pääsi melkoisen kolkko nauru. Ei se nauru tosin iloista ollut, mutta nauru se oli kuitenkin.
Kirjoita kommentti
Kommentoi 62 kommenttia